Tuntuiko teistä lapsena ja nuorena että aikuiset on ihan pihalla ja hidasälyisiä - ja nyt aikuisena tajuatte olevanne juuri sellaisia?

Kyllä. Tuntuu että oma ajatusmaailma muutenkin on kutistunut eikä ”maailmanvalloittaja”-kiinnostusta ollut enää aikoihin. Myöskään maailman pikku-uutiset eivät kiinnosta vaan sitä vähän kun pyörii omissa ympyröissään.

Työ, lasten koulut ja harrastukset, ruuanlaitto ja pyykinpesu... tuntuu dinosaurukselta. Pelottavaa ja vähän ahdistavaakin. Joko juna meni? Ja oon 43.

Päinvastoin. Minusta lapset on entistä hidasälyisempiä ja todella pihalla.

Ei, päin vastoin. Lapsena olin ihan huuli pyöreänä, että miten aikuiset voivat tietää tuon kaiken, oli sitten kyse ruuanlaitosta, junalippujen ostamisesta tai uuden telkkarin asentamisesta.

Nyt se ei enää ole mitään ihmeellistä, tieto vain karttuu jostain ja ellei tiedä, on Google. Sen sijaan nykyään tuntuu, että lapset saavat olla paljon pahemmin pihalla asioista kuin itse sain saman ikäisenä.

Mä oon usein miettinyt sitä, mitä ajattelin aikuisista (kovin hyvin en enää pysty eläytymään siihen tunteeseen) ja sitä, miten nuoret näkevät mut. Mulla nimittäin sattuu olemaan harrastuksen kautta paljon nuoria ihmisiä lähipiirissä, voisin heitä ihan kavereiksikin nimittää, vaikka itse olen 40 ja nämä nuoret teini-ikäisiä. Viihdyn hyvin heidän seurassaan, mutta tavallaan pidän tietynlaisia rajoja näissä ihmissuhteissa. Esim. en avaudu heille oikeasti vaikeista asioista, koska nuoret ottavat toisten asiat niin helposti sydämelleen ja helposti tulee sellainen kuvio, jossa on emotionaalisen hyväksikäytön makua. Samoin alle 18-vuotiaiden kanssa en ota puheeksi mitään alkoholijuttuja (en ole kova ottamaan viinaa, mutta alle 18-vuotiaille en kerro juttuja, johon liittyy selvä humalahakuinen juominen). Enkä tietenkään kerro mitään omia seksijuttujani tai harrasta seksuaalisesti värittyneitä puheita. Tarkoituksenani on olla enemmän sellainen äiti- tai tätihahmo, mutta kuitenkin oma itseni.

Musta nykyajan lapset on ihan pihalla. Paitsi ei kirjaimellisesti, ku pitää pelaa pleikkaa tai pädii tai kännykällä.

Ei. Vanhempani seurasivat aikaansa ja halusivat olla tietoisia monenlaisista asioista. He selvittivät paljon asioita ja opettivat, että on hyvä selvittää asioista erilaisia puolia.

Oma lapseni  (nuori( on myös tuollainen, hän haluaa nähdä asioista useita puolia ja olla heti tuomitsematta. Se on piirre, johon toivoisin ihmisten pyrkivän.

En ole huomannut olevani, mutta varmaan olen semmoinen hidas.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Vanhempani seurasivat aikaansa ja halusivat olla tietoisia monenlaisista asioista. He selvittivät paljon asioita ja opettivat, että on hyvä selvittää asioista erilaisia puolia.

Oma lapseni  (nuori( on myös tuollainen, hän haluaa nähdä asioista useita puolia ja olla heti tuomitsematta. Se on piirre, johon toivoisin ihmisten pyrkivän.

ja siis vanhempieni esimerkistä tahdon myös itse nähdä erilaiset asiat ja ilmiöt mahdollisimman tarkasti.

Ehkä siksi meillä on lapseni kanssa todella läheiset välit ( ja tämän hetken ilmiö onneksi on myös se, että nuorilla on useimmiten läheiset välit vanhempiinsa)

Joo, mutta aikuiset tuntuu edelleen olevan aivan pihalla kaikesta. Idiootit ympärilläni seuraavaksi lukemiseksi...

Älykkyyshän vain muuttaa muotoaan. Lapsena tai nuorena voi olla nopea hoksaamaan yksittäisiä asioita, mutta aikuisena meillä on laajempaan kokemuspohjaan perustuvaa ymmärrystä, joka auttaa tekemään harkitumpia ja parempia päätöksiä. 

Aikuisena on ollut aika kiusallista muistella nuoruuden kaikkivoipaisuuskuvitelmissa paistattelevaa itseäni ja hatunnosto vanhemmilleni näin jälkikäteen. Ei ole taatusti ollut helppoa olla jatkuvan arvosteluni kohteena.

Ei tunnu. Mulla on aina ollut hyvät hoksottimet eikä ne vieläkään ole ruostuneet.

Ei tuntunut siltä lapsena, mutta nykyään on alkanut tuntua, että kaikki ihmiset ympärilläni ovat ihan pihalla ja hidasälyisiä.

Kyllähän noista pojan puhelinpeleistä ja muista alkaa hitaasti pudota kärryiltä, vaikka on itse pennusta asti pelaamista harrastanut erilaisilla vehkeillä. En kutsuisi sitä hidasälyisyydeksi, ei vain enää jaksa niin syventyä kaikkeen uuteen. Huvittaa vaan, kun toinen selittää niin innoissaan.