Kysymys lapsena äitinsä menettäneille
Minulla on kolme päiväkoti-ikäistä lasta ja sairastan rappeumatautia joka ennen pitkää vie hautaan. Todennäköisesti en näe lasteni kasvavan kovin isoiksi. Vielä suoriudun jotenkin arkisista asioista ja haluaisin tehdä kaikille lapsille jonkinlaisen muistolaatikon kun vielä pystyn. Ajattelin laittaa sinne valokuvia, pieniä esineitä, ehkä ostan jotkut korut jne.. Olisiko ideoita millaisia asioita säilöisin muistoksi ja merkiksi että äiti rakasti eniten maailmassa. Millaiset muistot sinua, joka menetit äitisi lapsena, ilahduttivat ja lohduttivat tai olisivat ilahduttaneet ja lohduttaneet?
Kommentit (7)
Kirjoita henkilökohtainen kirje, jossa kerrot, miten odotit lastasi ilolla, syntymästä, muistoja vauva-ajalta ja lapsuudesta. Sellaisia asioita, joista olet kokenut onnea juuri tämän lapsen kanssa ja hänen vuokseen.
Sellaisia asioita, jotka vain sinä tiedät. Kerro rakkaudestasi häneen ja siitä, miten olisit halunnut nähdä hänen kasvavan ja miten toivot, että tietoisuus siitä, että olet rakastanut lastasi kantaisi häntä aikuisuudessakin.
En ole menettänyt äiti, mutta kirjoita jotain kannustavaa? Voivat tukeutua niihin sanoihin myöhemmin.
Menetin äitini 9-vuotiaana. Hän kuoli yllättäen eikä minkään pitkän sairastelun jälkeen. Vinkkinä sanon, että käytä energiasi ajanviettoon lastesi kanssa. Koita saada pikkuisen hymyä huuleen.
Parhaiten muistaa sellaiset asiat, jotka eivät tapahdu kotona. Käykää pienellä reissulla jos vaan jaksat. :) Sieltä paljon videoita ja pienet matkamuistot.
Valokuvia joihin kirjoitetaan taakse mitä niissä on ja tapahtuu. Joku voimakoru jota voi pitää mukana muistona äidistä.
Video on todella hyvä idea! Olisi ihana kuulla äidin ääni vaikka luulenkin joten kuten muistavani, miltä se kuulosti. Myös kaikki sellaiset vanhat tavarat/muistot lapsuudestasi ja nuoruudestasi varmasti kiinnostavat lapsiasi kun tulevat teini-ikään ja tarvitsevat rohkaisua.
Minulla on muutama äidin vanha tavara ja pari korua mitkä sain ihmeen kaupalla pelastettua, kun isä heitti pari päivää äidin kuoleman jälkeen kaikki hänen tavaransa roskiin kysymättä edes minulta tai sisaruksiltani, että olisimmeko halunneet säästää jotain. Rakkain tavara on varmasti äidin vanha hajuvesipullo joka sattui olemaan minulla lainassa silloin kun hän kuoli. En aio heittää sitä pois tai käyttää sitä, haistelen vieläkin aina välillä sen korkkia ja ajattelen että tältä äiti tuoksui.
Olen nuori aikuinen nyt ja äitini kuolemasta tulee 2020 alkuvuonna 10 vuotta. Hän kuoli syöpään.
Mitä jos tekisit videoita?
Esim. Katso tämä vähän ennen ensimmäistä koulupäivää. Kuvaat siis itseäsi videolle, toivotat hyvää kouluaikaa jne. Kaikkea mitä haluaisit olla sanomassa lapselle tuolloin.
Syntymäpäivävideot.
Rippipäivävideo.
Peruskoulun päätösvideo.
Sitten voi olla sellaisia missä kerrot omasta nuoruudestasi, omista harrastuksista, haaveista, mielenkiinnonkohteista, lempiruuista, matkoista. Ohjeita elämään. Kannustusta opiskeluun.
Ei ne tavarat auta mitään jos kukaan ei kerro tarinaa niiden takana.