Miten yh-äiti voisi muuttua kunnialliseksi normikansalaiseksi?

Elämällä kunniallisen normikansalaisen tavoin. Ei se sen vaikeampaa ole. t. yh-äiti

Nyt meni vii einenkin luotto Postiin.

Tällä menolla postilaiset jää ilman työtä

Kun mitään jaettavaa ei enää ole.

Kuinka paljon menee elintarvikkeita jätteeksi kun laivat, lennot, kuljetus ei toimi.

Metro ja ratikka kulkee. En lähde tänään mihinkään.

Vai niin.

Vierailija kirjoitti:

Elämällä kunniallisen normikansalaisen tavoin. Ei se sen vaikeampaa ole. t. yh-äiti

Ei se auta, kun yh-äidin status romuttaa arvon muiden silmissä. Miten voisin feikata olevani normaali ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämällä kunniallisen normikansalaisen tavoin. Ei se sen vaikeampaa ole. t. yh-äiti

Ei se auta, kun yh-äidin status romuttaa arvon muiden silmissä. Miten voisin feikata olevani normaali ihminen?

Muuta Porvooseen

Ei tarvi muuttua, koska jo olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämällä kunniallisen normikansalaisen tavoin. Ei se sen vaikeampaa ole. t. yh-äiti

Ei se auta, kun yh-äidin status romuttaa arvon muiden silmissä. Miten voisin feikata olevani normaali ihminen?

Hylkää lapsi kuten isäkin. Ei ole enää yh-statusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämällä kunniallisen normikansalaisen tavoin. Ei se sen vaikeampaa ole. t. yh-äiti

Ei se auta, kun yh-äidin status romuttaa arvon muiden silmissä. Miten voisin feikata olevani normaali ihminen?

Keiden muiden? Siis sellaisten, joiden mielipiteillä olisi jotain merkitystä sulle?

Söpö provo. Olet 50-luvulla. Ei kukaan enää välitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämällä kunniallisen normikansalaisen tavoin. Ei se sen vaikeampaa ole. t. yh-äiti

Ei se auta, kun yh-äidin status romuttaa arvon muiden silmissä. Miten voisin feikata olevani normaali ihminen?

Keiden muiden? Siis sellaisten, joiden mielipiteillä olisi jotain merkitystä sulle?

Naapurit, työkaverit, sukulaiset, jopa kaverit. Statukseni laski heidän kaikkien silmissä. Ennen olin kunniallinen ja normaali, perheellinen kansalainen eli parasta A-luokkaa suurten massojen joukossa; nykyään olen säälittävä miehetön nainen, jolla vielä lapsiakin riesanaan.

Eli nykyään minut tulkitaan moniongelmaiseksi syrjäytymisuhan alla eläväksi, kun ainoa muutos aiempaan on avioero. Työ on ennallaan, hankin itse paremman kodinkin (omilla rahoillani), näytän samalta, elän selibaatissa eli miesystäväehdokkaita ei ole ollut. Mutta nykyään olen wt, ennen olin keskiluokkainen, työssäkäyvä perheenäiti. Hävettää tutustua uusiin ihmisiin, kun häpeän tilannettani. Uskoisin, että ihmiset hyljeksisivät. Kaltaisiani en kohtaa missään.

T. Ap

Anna ihmisille jotain oikeeta kauhisteltavaa ja laajenna seksuaalirepertuaariasi. Kohta oot hotti.

Tämä on kyllä... sinkkuäitejä arvostellaan/kantavat jotain ihme leimaa, sen sijaan miehet jotka jättävät lapsensa ovat kuten kuka tahansa. Yh-isät taas ovat jumalaisia ja häipyneet äidit halveksittavia..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämällä kunniallisen normikansalaisen tavoin. Ei se sen vaikeampaa ole. t. yh-äiti

Ei se auta, kun yh-äidin status romuttaa arvon muiden silmissä. Miten voisin feikata olevani normaali ihminen?

Keiden muiden? Siis sellaisten, joiden mielipiteillä olisi jotain merkitystä sulle?

Naapurit, työkaverit, sukulaiset, jopa kaverit. Statukseni laski heidän kaikkien silmissä. Ennen olin kunniallinen ja normaali, perheellinen kansalainen eli parasta A-luokkaa suurten massojen joukossa; nykyään olen säälittävä miehetön nainen, jolla vielä lapsiakin riesanaan.

Eli nykyään minut tulkitaan moniongelmaiseksi syrjäytymisuhan alla eläväksi, kun ainoa muutos aiempaan on avioero. Työ on ennallaan, hankin itse paremman kodinkin (omilla rahoillani), näytän samalta, elän selibaatissa eli miesystäväehdokkaita ei ole ollut. Mutta nykyään olen wt, ennen olin keskiluokkainen, työssäkäyvä perheenäiti. Hävettää tutustua uusiin ihmisiin, kun häpeän tilannettani. Uskoisin, että ihmiset hyljeksisivät. Kaltaisiani en kohtaa missään.

T. Ap

Grow up!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämällä kunniallisen normikansalaisen tavoin. Ei se sen vaikeampaa ole. t. yh-äiti

Ei se auta, kun yh-äidin status romuttaa arvon muiden silmissä. Miten voisin feikata olevani normaali ihminen?

Keiden muiden? Siis sellaisten, joiden mielipiteillä olisi jotain merkitystä sulle?

Naapurit, työkaverit, sukulaiset, jopa kaverit. Statukseni laski heidän kaikkien silmissä. Ennen olin kunniallinen ja normaali, perheellinen kansalainen eli parasta A-luokkaa suurten massojen joukossa; nykyään olen säälittävä miehetön nainen, jolla vielä lapsiakin riesanaan.

Eli nykyään minut tulkitaan moniongelmaiseksi syrjäytymisuhan alla eläväksi, kun ainoa muutos aiempaan on avioero. Työ on ennallaan, hankin itse paremman kodinkin (omilla rahoillani), näytän samalta, elän selibaatissa eli miesystäväehdokkaita ei ole ollut. Mutta nykyään olen wt, ennen olin keskiluokkainen, työssäkäyvä perheenäiti. Hävettää tutustua uusiin ihmisiin, kun häpeän tilannettani. Uskoisin, että ihmiset hyljeksisivät. Kaltaisiani en kohtaa missään.

T. Ap

Asut ilmeisesti jossain "raamattuvyöhykkeellä", jos siellä ei ole ketään muita yksinhuoltajia kuin sinä. Muuta pois. Noin yleisesti ottaen naapureiden kanssa ei tarvitse olla missään tekemisissä. Jos asut paikassa, jossa naapurit kyttäävät sun tekemisiäsi, siihenkin on ratkaisu: muuta pois.  Sukulaisiaan ei voi valita, mutta voit vähentää yhteydenpitoasi heihin. Kaverit...etsi uusia. Ei nuo ole sun ystäviäsi, jos tuollaista tekevät. Työkavereiden kanssa ei tarvitse olla tekemisissä kuin töissä ja silloinkin vain työasioissa. 

t yh-äiti, jolla on ystäviä, naapurit, sukulaiset ja työkaveritkin kohtelevat ihan hyvin

Vierailija kirjoitti:

Söpö provo. Olet 50-luvulla. Ei kukaan enää välitä.

En minä ainakaan yh-naista parisuhteeseen valitse, enkä varmasti ole ainoa joka niin ajattelee. Eli kyllä sillä jotain väliä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämällä kunniallisen normikansalaisen tavoin. Ei se sen vaikeampaa ole. t. yh-äiti

Ei se auta, kun yh-äidin status romuttaa arvon muiden silmissä. Miten voisin feikata olevani normaali ihminen?

Keiden muiden? Siis sellaisten, joiden mielipiteillä olisi jotain merkitystä sulle?

Naapurit, työkaverit, sukulaiset, jopa kaverit. Statukseni laski heidän kaikkien silmissä. Ennen olin kunniallinen ja normaali, perheellinen kansalainen eli parasta A-luokkaa suurten massojen joukossa; nykyään olen säälittävä miehetön nainen, jolla vielä lapsiakin riesanaan.

Eli nykyään minut tulkitaan moniongelmaiseksi syrjäytymisuhan alla eläväksi, kun ainoa muutos aiempaan on avioero. Työ on ennallaan, hankin itse paremman kodinkin (omilla rahoillani), näytän samalta, elän selibaatissa eli miesystäväehdokkaita ei ole ollut. Mutta nykyään olen wt, ennen olin keskiluokkainen, työssäkäyvä perheenäiti. Hävettää tutustua uusiin ihmisiin, kun häpeän tilannettani. Uskoisin, että ihmiset hyljeksisivät. Kaltaisiani en kohtaa missään.

T. Ap

Miten tuo statuksen laskeminen ilmeni? Vai onko asia vain omassa päässäsi, koska aiemmin olet suhtautunut yksinhuoltajiin samalla tavalla kuin miten nyr oletat muiden suhtautuvan sinuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämällä kunniallisen normikansalaisen tavoin. Ei se sen vaikeampaa ole. t. yh-äiti

Ei se auta, kun yh-äidin status romuttaa arvon muiden silmissä. Miten voisin feikata olevani normaali ihminen?

Keiden muiden? Siis sellaisten, joiden mielipiteillä olisi jotain merkitystä sulle?

Naapurit, työkaverit, sukulaiset, jopa kaverit. Statukseni laski heidän kaikkien silmissä. Ennen olin kunniallinen ja normaali, perheellinen kansalainen eli parasta A-luokkaa suurten massojen joukossa; nykyään olen säälittävä miehetön nainen, jolla vielä lapsiakin riesanaan.

Eli nykyään minut tulkitaan moniongelmaiseksi syrjäytymisuhan alla eläväksi, kun ainoa muutos aiempaan on avioero. Työ on ennallaan, hankin itse paremman kodinkin (omilla rahoillani), näytän samalta, elän selibaatissa eli miesystäväehdokkaita ei ole ollut. Mutta nykyään olen wt, ennen olin keskiluokkainen, työssäkäyvä perheenäiti. Hävettää tutustua uusiin ihmisiin, kun häpeän tilannettani. Uskoisin, että ihmiset hyljeksisivät. Kaltaisiani en kohtaa missään.

T. Ap

Asut ilmeisesti jossain "raamattuvyöhykkeellä", jos siellä ei ole ketään muita yksinhuoltajia kuin sinä. Muuta pois. Noin yleisesti ottaen naapureiden kanssa ei tarvitse olla missään tekemisissä. Jos asut paikassa, jossa naapurit kyttäävät sun tekemisiäsi, siihenkin on ratkaisu: muuta pois.  Sukulaisiaan ei voi valita, mutta voit vähentää yhteydenpitoasi heihin. Kaverit...etsi uusia. Ei nuo ole sun ystäviäsi, jos tuollaista tekevät. Työkavereiden kanssa ei tarvitse olla tekemisissä kuin töissä ja silloinkin vain työasioissa. 

t yh-äiti, jolla on ystäviä, naapurit, sukulaiset ja työkaveritkin kohtelevat ihan hyvin

Asun Helsingin kantakaupungissa, tosin en ns. punavihreässä kuplassa (Kallio-Vallila-Kumpula-Käpylä -akseli, jossa onkin hyvin liberaalia meininkiä). Siis ihan tavallisessa kaupunginosassa sinänsä, mutta kantakaupungissa. Paras kaverini on muuten todella liberaali, mutta vinoilee yksinäisyydestäni minulle.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämällä kunniallisen normikansalaisen tavoin. Ei se sen vaikeampaa ole. t. yh-äiti

Ei se auta, kun yh-äidin status romuttaa arvon muiden silmissä. Miten voisin feikata olevani normaali ihminen?

Keiden muiden? Siis sellaisten, joiden mielipiteillä olisi jotain merkitystä sulle?

Naapurit, työkaverit, sukulaiset, jopa kaverit. Statukseni laski heidän kaikkien silmissä. Ennen olin kunniallinen ja normaali, perheellinen kansalainen eli parasta A-luokkaa suurten massojen joukossa; nykyään olen säälittävä miehetön nainen, jolla vielä lapsiakin riesanaan.

Eli nykyään minut tulkitaan moniongelmaiseksi syrjäytymisuhan alla eläväksi, kun ainoa muutos aiempaan on avioero. Työ on ennallaan, hankin itse paremman kodinkin (omilla rahoillani), näytän samalta, elän selibaatissa eli miesystäväehdokkaita ei ole ollut. Mutta nykyään olen wt, ennen olin keskiluokkainen, työssäkäyvä perheenäiti. Hävettää tutustua uusiin ihmisiin, kun häpeän tilannettani. Uskoisin, että ihmiset hyljeksisivät. Kaltaisiani en kohtaa missään.

T. Ap

Miten tuo statuksen laskeminen ilmeni? Vai onko asia vain omassa päässäsi, koska aiemmin olet suhtautunut yksinhuoltajiin samalla tavalla kuin miten nyr oletat muiden suhtautuvan sinuun?

Ennen sukulaiset pyysivät kylään ja jotenkin ihastuneesti kyselivät puolisostani. Sama juttu töissä. Pyydettiin moniin juttuihin ja kissanristiäisiin; olin jotenkin kunniallinen nainen. Nykyään ei enää pyydetä mihinkään, eikä mitään mukavaa oikein enää kuule. Yksi naapuri katsoo nenänvarttaan pitkin, kun kuljen lasten kanssa. Yksi työkaveri kauhistelee, miten selviän laskuista, kun olen ainoa vanhempi.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Söpö provo. Olet 50-luvulla. Ei kukaan enää välitä.

En minä ainakaan yh-naista parisuhteeseen valitse, enkä varmasti ole ainoa joka niin ajattelee. Eli kyllä sillä jotain väliä on.

Jaa, tätä määritelmää en olekaan ennen kuullut; kunnollinen kansalainen on sellainen, jonka kanssa sinä voisit ryhtyä parisuhteeseen. Aha.