Onko muita isiä, jotka jäävät lasten kanssa kesäksi kotiin?
Oma mieheni on kahden pikkupojan kanssa kotona melkein koko kesän. Minä tietysti olen oman lomani ajan. Mies vaan on aika skeptinen ja etukäteen rasittunut tulevasta, kun tietää ettei tule olemaan helppoa eikä lomasta voi juuri puhua. Kertokaapa kohtalotoverit, miten saisi miehen asennetta muutettua, että itsellä olisi kiva lähteä töihin aamulla ja jättää muu perhe kotiin puuhailemaan ja tietysti vinkiksi miehelle, että ei sen PITÄISI olla niin kamalaa jäädä omien lapsien kanssa kotiin.
Mies itse vaan kuittaa ettei jaksa niiden kanssa koko ajan touhuta. Hoh-hoijaa.
Kommentit (7)
Minusta lasten kanssa kotona oleminen on erittäin helppoa ja tietynlaista aktiivilomaa. Pitää vaan asennoitua oikealla tavalla. Jos lähtee siitä että kaikki on kovin hankalaa niin silloin se myös on sitä. Jos taas lähtee siitä että lapsi ei ole este, niin voi tehdä vaikka mitä.
Voisittehan jo etukäteen miettiä mitä kaikkea kivaa voisi tehdä lasten kanssa kesällä. Riippuu tietysti niiden iästä, mutta nimenomaan kesällä on todella helppoa lähteä lasten kanssa ulos. Kengät jalkaan, tai lapsi vaunuihin ja menoksi.
Alussa voi tietysti jännittää, mutta kun miehesi on ollut muutama päivä kotona lasten kanssa, niin hän varmaan saa lisää itseluottamusta. En tunne ketään joka olisi katunut sitä että jäi kotiin.
Meillä mies on ollut kohta kaksi vuotta kotona neljän lapsen kanssa, eikä todellakaan ole katunut. Kyllä lastenkin kanssa loma on lomaa, muttei se tietenkään ole " aikuisten" lomaa. Miksi ihmeessä miehesi ei haluaisi viettää aikaa OMIEN lastensa kanssa, nythän hänellä on loistava tilaisuus tutustua heihin paremmin?
Iät 2.5v ja 10kk. Itse palasin työelämään.
Mies tykkää olla kotona. Ehkä asenteeseen on vaikuttanut ystäväpiiri, joissa monessa perheessä mies on ollut vähän aikaa kotona lasten kanssa. Ei ole niin orpo eikä " nörtti" olo.
Mies käy lasten kanssa yksin kaupungilla, syövät jätskiä, kahvittelevat, käyvät puistoissa, touhuavat yhdessä.
Ei koe raskaana ollenkaan. Ovathan he hänen omia lapsiaan...
Esikoisen uhma on rauhoittunut tosi paljon sinä aikana kun isä on kotona ollut (kaksi viikkoa). Nyt ei tarvii repiä huomiota isiltä negatiivisella tavalla ja heidän suhde on lämmennyt entisestään. Tyttö on hirveän rakas hänelle myös, tietysti.
Mies kokee, että tämä aika on nyt hänen ainutlaatuista aikaansa lapsilleen. Enää koskaan ei tule tilannetta, että hän on puoli vuotta kotona lasten kanssa. Nyt aika on tässä ja hän nauttii siitä ja ottaa ilon irti.
Herrajumala, sano sille ukolles että jihuu, hän SAA olla lastensa kanssa kotona ihanan, ikimuistoisen kesän 2006! Ne muistot sydämessään hän - ja lapsenne - kulkee elämässä sitten eteen päin ja luulen että kaiholla hän tätä kesää tulee vielä joskus muistelemaan. Välillä on rankkaa ja tylsää, myönnän, mutta hei, elämä on. Upeinta on saada olla lähellä lapsiaan ja huolehtia heistä itse. Tämän allekirjoitan vaikka itse töihin meninkin.
Tsemppiä ja hyvää kesää!
T. Tiiti74
Moi,
meillä kanssa isi kotona koko kesän, ollut kyllä jo keväänkin :)
Lasten kanssa elämä on mukavaa ja työlästä, mutta on todennut että kyllä silti työelämän voittaa. Varsinkin nyt kesällä vapaana olo tosi mukavaa, aikaansa voi viettää ulkona erilaisissa paikoissa eikä tartte ulkovaatteiden kanssa turata...!
Kannusta ja keksikää mukavaa tekemistä! Hyviä retkiä eväineen, kavereden tapaamista, äidin töistä hakemista jne jne
kyllä lasten kanssa tietysti on rankkaakin olla kotona mutta asenteella lutviutuu. koita jutella miehen kanssa siitä mitä kivaa (kaikista) mies voi tehdä lasten kanssa ja järjestä miehelle esim vapaa viikonloppu kavereiden kanssa jossain mökillä. oma mieheni on jäämässä kesäksi kotiin lasten kanssa ja järjestin miehelle yllärinä vapaan viikonlopun ja käskin soittaa kaverit paikalle. vaihtelua se on miehellekin ja hänkin kaipaa ihan vaan oleilua ilman lapsia.
ja jos siitä sanon, niin huuto tulee takuuvarmasti päälle. Ei vaan osaa nähdä tilannetta kovin positiivisena. Lasten pitäisi olla vain kilttejä, tottelevaisia ja leikkiä vain keskenään. Toki syyllistyn itsekin huutamiseen ja aina ei jaksa innostua lasten kanssa puuhaamisestakaan, mutta mies herää aamulla jo valmiiksi pahantuulisena ja jos jompi kumpi tai molemmat lapset alkaa narista heti aamusta, päivä on yhtä helvettiä.
En tiedä, pitäisiköhän ensi kesä miettiä jotenkin toisella tavalla...?
Huhtikuun alusta jäin vanhempainvapaalle ja vaimo palasi " luomaan uraa" . Tämän jälkeen pidän vielä kesälomaa, joten kokonaisuutena töistä tulee oltua poissa 6kk. Kivaa vaihtelua työelämän oravanpyörään, joskin nyt on alkanut jo aikuisemman seuran puute hetkittäin rasittamaan. Lapsia kotona pienimmän lisäksi kaksi koululaista.
Kivasti on sujunut. Olen katsonut paljon leffoja (ne joita töissä käydessä ei koskaan jaksa), käyty uimassa ja muutenkin tullut touhuttua isompien kanssa, pienin kun ei juuri osaa vielä kuin seurata tapahtumia.