Nukutuksesta herääminen

Ihan kuin olisi normaalisti yöunilta herännyt. Ehkä se on yksilökohtaista.

Jaa no mulla oli viimeksi kauhea pahoinvointi.

Taasko sama kyselijä? Tokkopa ainut olet joka ei välttämättä täysin orjentoitunut herätessään. Hoitajille arkipäivää.

Ei muuta outoa, kuin ajantaju ihan pihalla. Väitin katsomaan tulleelle omaiselle että minut juuri tuotiin osastolle, olin ollut siellä jo monta tuntia.

Mulla on vaan yhtäkkiä palannut taju, filmi poikki muutaman tunnin ajalta.

Jos sulla on tunteet pinnassa leikkauksesta heräämisen jälkeen niin se on ihan normaalia. Mulla itselläni oli leikkauksesta herätessä ihan järkyttävän kylmä ja kipua. Heräämön henkilökunta on vuosien varrella nähneet ja kuulleet vaikka mitä. Ammatti-ihmisiä ovat. Ei pidä olla huolissaan, keskity vaan toipumiseen.

Onnea leikkaukseen😊

Mut on leikattu kaksi kertaa viimeisten 6 vuoden aikana. Molemmilla kerroilla heräsin nukutuksesta samalla lailla kun herään yöunilta aamulla, avasin vaan silmät ja totesin olevani hereillä. Ei pahoinvointia, ei sekavuutta, ei mitään outoa.

Eli ilmeisesti on ihan yksilöllistä ja turhaan sitä heräämistä etukäteen pelkää, kun voi olla ettei ole mitään ongelmia.

Eka nukutuksen jälkeen ouhuin ihan sekavia heräämössä, osastolla tulin huonovointiseksi.

Toisen jälkeen minua ei oltu meinattu saada hereille ollenkaan ja nukuin/torkuin vielä tunteja herätyksen jälkeen mutta en puhunut outoja enkä oksentanut.

Sanojen merkityksen ymmärtäminen oli hankalaa. Tosin kipumömmöt oli myös alla. Joku tunnin sitä kesti.

Mulle tulee paha olo, siis ihan oksentelen. Tyttärellä on sama eli nämä ovat yksilöllisiä juttuja. Joskus sai pahoinvointilääkettäkin, mutta ei auttanut sekään. On nukutettu useita kertoja korvien putkitusten takia.

Lapsena nukutuksen jälkeen olin kuulemma ollut tosi sekava, oksennellut ja ollut kuumetta illan/yön. En muista tästä mitään, olin 8 v. En olisi edes tiennyt asiasta, ellei minua sinä iltana hoitanut hoitaja olisi tullut moikkaamaan, kun olin lähdössä sairaalasta. Olin siellä 2 viikkoa käsi vedossa. Oli tosi tuttavallinen ja kiva, mutta ilmeni, että en muistanut nähneeni koko tyyppiä 😂

Tsemppiä sinulle 👍🏻

Täysin skarppina heti. Kylmä ja pahoinvointia joskus. Ei enää nykyisin pahoinvointia, kun olen saanut siihen estolääkkeen jo ennen heräämistä, kun tiedettyäni asian olen pyytänyt.

Ennenkaikkea sitä on helpottunut, kun tietää jutun olevan ohi. Jotkut tykkäävät vaan nukkua ja nukkua taas leikkausten jälkeen.

Sitä ei tartte yhtään jännittää.

Tuohon kylmyyteenkin on lämpöpeittoja, kun vaan pyytää.

Niin ja nälkä on monesti heti, kun on joutunut paastoamaan. Sitten olen huomannut ettei se ruoka maistu kumminkaan kun on pahoinvointia.

Minä olin noin 5 tuntia nukutettuna kun kättäni eperoitiin tapaturman jälkeen. Herääminen tapahtui aivan silmän räpäyksessä. Herätessä olo tuntui todella upealta ja pirteältä ja kaikki mitä sanoin kuulosti omissa korvissa tosi fiksulta ja älykkäältä. Heti herättyäni minulle annettiin mehujää jonka söin. Pyysin että saisin toisen ja sen myös sain. Muutaman minuutin kuluttua kun minua oltiin siirtämässä hissillä toiseen kerrokseen oksensin hississä sairaanhoitajan jaloille.

Yksilöllistä.

Nukutukset menivät hyvin.

Endometrioosileikkauksessa menetin puolitoista litraa verta, joten olin väsynyt ja olisin mielelläni nukkunut pidempään, mutta hoitaja herätti.

Aivoleikkauksen jälkeen hoitaja torui, koska en kertonut hänelle, että minua oksettaa, vaan oksensin vieressäni olleeseen kaarimaljaan, joka oli laitettu oksentamista varten. Minua ihmetytti hoitajan kommentti. Hän kysyi, haluako katsoa tv:tä. En halunnut, mutta viereinen miespotilas huudatti tv:stä uutisia. Hoitaja selitti, että olen tehotarkkailussa, koska siellä sattui olemaan tilaa minulle ja kommentti nauratti minua. 

Vierailija kirjoitti:

Taasko sama kyselijä? Tokkopa ainut olet joka ei välttämättä täysin orjentoitunut herätessään. Hoitajille arkipäivää.

Ei, tässä ekaa kertaa koskaan kirjottelen tälle foorumille

Muakin pelotti nukutus todella paljon ennen mun ensimmäistä leikkausta. Monestakin syystä. Oli kuitenkin ihan hyvä olo, kun heräsin. Ei ollut kipuja, oli ihan lämmin, enkä voinut pahoin. Mieliala oli jostain syystä todella korkealla. Olin tosi onnellinen. Kai jo siksikin, kun pelkäsin kuolevani leikkaukseen ja selvisinkin. (Kuoleman riski oli hyvin pieni, mutta oli se kuitenkin iso leikkaus)

Pahinta taisi olla se, että oli nälkä ja jano. Ei mitään sen kummempaa. Tuo vähän ihmetytti hoitajakin. Heräämössä oli paljon muitakin ihmisiä, eikä he kyllä selvästi tainneet voida oikein hyvin. Olin varmaan päivän iloisin potilas. Musta kirjoitettiinkin sitten, että olin "hyväntuulinen".

Sain lähetellä kaverille tekstiviestejä heräämöstä. Kuulemma juttuni oli vähän hillittömiä. Taisin jutella hoitajille jotain kottikärryihin liittyvää.

Toivottavasti kokemuksesi on yhtä helppo. Ymmärrän myös hyvin tuon huolen ennen leikkausta. Mä olin ihan varma, että kuolen... Eipä ainakaan pelottanut mitkään kivut tai huono olo.

Ennemmin pelkäisin sitä herääkö koskaan. Mutta sekin riski on sen verran pieni ettei kannata pelätä.

Mut on nukutettu neljä kertaa viimeisen viiden vuoden aikana. Vain yhden kerran on ollut pahoinvointia, muilla kerroilla sain siihen kunnon lääkkeet jo ennen heräämistä. Ja aina palelen kun olen herännyt mutta siihen on aivan ihana lämpöpeitto. Sekavia en ole puhunut vaan herääminen on tuntunut siltä kuin olisin yöunilta herännyt. Kyllä se hyvin menee!

Pahoinvointiin voi pyytää lääkettä. Se helpottaa heti.

Pahoinvointia oli, siihen sai lääkettä. Itsellä vaikutti niin, etten pysynyt koko loppupäivänä hereillä. Aamulla leikattiin, nukuin leikkauksen jälkeen koko päivän (heräsin pikaisesti vaan syömään ja vessaan) ja seuraavan yön. En sitten päässyt kotiin samana päivänä leikkauksesta vaikka piti.

Vierailija kirjoitti:

Pahoinvointiin voi pyytää lääkettä. Se helpottaa heti.

Tai sitten ei. Itse yrjösin kaksi päivää leikkauksen jälkeen.