Ekaluokkalainen tönii huvikseen
Ystäväni ekaluokkalainen on koko ikänsä ollut lapsi, joka huvikseen tönii muita, ottaa lelut kädestä jne. Olen tähän asti ajatellut, että iän myötä helpottuu mutta ei. Ystäväni ei puutu näihin tilanteisiin millään tavoin kun hän ei halua, että lapsi joutuu kuulemaan negatiivista palautetta. Nyt oma lapseni ei enää haluaisi leikkiä tuon ystävän lapsen kanssa ja olen yrittänyt keksiä tekosyitä, että tapaamiset eivät sovi nyt ja sanoa hienovaraisesti asiasta mutta ystävä ei tunnu ymmärtävän. Onko siis vielä ihan normaalia, että ekaluokkalainen toimii näin. Ei liity mitenkään suuttumiseen tuo toiminta vaan ihan huvikseen tuntuu toimivan noin. Saattaa myös nauraa, jos toiselle käy jotain ikävää. Ystävä on minulle rakas, enkä haluaisi, että tämä pilaa ystävyytemme.
Kommentit (20)
Kyllähän lapselle pitää kertoa mikä on oikein ja mikä väärin. Jos lapsi saa negaa niskaansa, niin pitää vaan muistaa antaa moninkertaisesti myönteistä palautetta myös. Mutta ei tarkoita sitä, että ei mitään asiaa kielletä tai selitetä, että tuo on väärin, kaverista ei tunnu kivalta ym. Kysyt onko vielä normaalia? No ainakin joillekin erityislapsille tällainen käytös on tyypillistä aloitteentekoa. Lapsi voi olla niin impulsiivinen, että vaikka järki sanoo älä tee noin, niin lihakset vain tekee. Se voi tuntua tästä lapsesta itsestäänkin pahalta. Sitä suuremmalla syyllä tarvitsee palautetta (joka saattaa siis jopa mennä yks yhteen hänen sisäisten fiilisten kanssa) ja ohjausta. Sekä paljon, paljon myönteistä niissä pienissäkin asioissa missä onnistuu. Jos et halua ystävälle puhua tämän enempää, niin sano seuraavan kerran suoraan lapselle. Voit sanoa ystävällisesti mutta päättäväisesti "älä ota lelua, Pirkka-Helenalle tulee paha mieli". Ehkä sun ystäväkin siihen herää, kun alat näin mallintamaan.
Joko alat itse komentaa lasta jos ystäväsi ei sitä tee tai sitten sanot jollakin tekosyyllä ettei lapsesi ole nyt paikalla.Missään tapauksessa tuo ei ole normaalia; joko lapsi on hemmoteltu ja huonosti kasvatettu tai sitten on jokin muu vika.
Voiko viitata käytöshäiriöön... vai onkohan vaan ohjauksen puutetta...
Vanhempien käytöshäiriö. Mulle kukaan ystävä ei olisi niin rakas, etten ottaisi puheeksi lapseni pahoinpitelyä.
Yllättävän yleistä, ettei osaa eikä tajua. Kullannupulle ei saa tulla paha mieli, eikä mitään saa kieltää, vaikka lapsi satuttaisi toisia tai olisi vaaraksi itselleen. Ystävälle ei voi sanoa suoraan.
Eilen oli bussissa mamma, joka ei osannut ojentaa uhmaikäistä lastaan. Kuljettajan piti pysäyttää bussi, ja käydä sanomassa mammalle, että lapsi ei saa seistä bussissa. Mamma sanoi, ettei lapsi halua istua. Kuljettajan piti komentaa lasta, ja mamma naukui lapselle, että kuski sanoo että sun paikka on rattaissa istumassa. Mamma huusi kuljettajan perään kiitokset avusta.
En silleen ole ruumiillisen kurituksen kannattaja, mutta joskus pari- kolme tukevaa läimäytystä voisi tehdä hyvää. Ainakin tyhmemmille ja kädettömille mammoille.
Nykyisten vanhempien ongelma on juuri se, että heidän kullannupuilleen ei saa sanoa mitään, ettei vaan tule paha mieli ja itsetunto mene. Näitä vanhempia ei kiinnosta pätkän vertaa, miten sen kiusatun lapsen itsetunnon käy.
Sanot suoraan kaverillesi, että lapsesi ja sinä pelkäätte hänen lastaan, koska hän tönii. Siitä kaverisi pääse tekemään valinnan; joko alkaa kasvattamaan lastaan tai sitten ei.
Jatkan vielä, että ekaluokkalaiseen pitäisi jo pystyä luottamaan, että tietää, että töniminen on väärin eikä niin tehdä. Koulussakaan ekaluokkalaisia ei vahdita ihan joka hetki, vaan heihin pitää pystyä luottamaan, että osaavat käyttäytyä ja pääsevät esim. ulos ilman vierihoitoa.
Älä anna lastasi kiusattavaksi. Ei tuo ole normaalia etkä ole selitysvelvollinen, miksi et anna lastasi tuon käsittelyyn. Toivottavasti äiti ymmärtää itse ajatella ja hankkia apua lapselleen.
Sano vanhemmille, niin että lapsi myös kuulee, että jos kakara tulee vielä tönimään työnnät sille ruuvimeisselin silmään.
Ihme, jos koulussa ei vielä ole puututtu asiaan. Tai jo aiemmin hoidossa.
Lapsi on valitettavasti oppinut tavan töniä ilman mitään seuraamuksia. Tästä voi olla vaikea oppia pois. Huolestuttavaa vielä, että tekee tätä huvikseen. Tunteeko edes katumusta jälkikäteen vai onko vähän niinkuin psykopaatit, että ei tunne mitään?
Käsket poikas töniä takas niin että tuntuu.
Koulussa ei valitettavasti huomata läheskään kaikkea huonoa käytöstä. Lisäksi jos huonosti muita kohteleva lapsi on aikuisten edessä enkeli ja taitava puhumaan itsensä tilanteista ulos niin se hankaloittaa suuresti asioiden selvittelyä.
Itsellä vähän sama tilanne kun ap kuvasi ja olen erilaiset tekosyiden varjolla vältellyt kaverini lasten ja omien lasteni tapaamisia. Välillä haastavaa, kun asutaan kilometrin päässä mutta aika hyvin onnistuttu, eikä kaveri tajunnut mitään. Eri koulut onneksi, mikä helpottaa välttelyä. Kaveri siis kieltää ongelman ja suuttuu niille, jotka sanovat suoraan. Siksi en ole uskaltanut sanoa suoraan.
As -lapsi voi töniä, koska oman kehon rajojen hahmottaminen on joillekin vaikeaa. Töniminen auttaa huomaamaan asian. Tästä tavasta pystyy opettamaan pois.
T. Kokemusta on
Miten tämä pois oppiminen tapahtuu?
Mäkin haluan tietää enemmän tuosta.
Jotkut lapset ovat ilkeitä ja luonnevikaisia luonnostaan. Niistä kasvaa ilkeitä aikuisia.
Huono yhdistelmä: hankala lapsi ja vanhempi joka ei puutu huonoon käytökseen. Esy luokalle tuollaiset.
Todella huonoa vanhemmuutta, Lapsi tarvitsee kasvatusta,opastusta,rajoja. Rakkauden ja huolenpidon lisäksi.
Ajatuksia?