Rakkaus, miksi tämä on niin vaikeaa?
Olisi kiva kuulla teidän kokemuksia. Saitteko sen jonka halusitte vai jouduitteko tyytymään?
Itse olen neljäkymppinen nainen ja ne miehet jotka haluan eivät yleensä halua minua. Eivät ainakaan pysyvästi. Sitten on ne miehet joista pidän mutta en halua olla heidän kanssa muuta kuin ystävä jotka ovat yrittäneet minua vuosia.
Miksi miksi ja sanotaanko näin että ei ole rahasta kiinni tai että haluan vain toimitusjohtajan jolla on jahti.
Mutta kuka näiden ihanien miesten kanssa päätyy? Pitääkö naisen aina vähän tyytyä johonkin. Miksi ei halut kohtaa? Nyt rakkaustarinoita kehiin.
Kommentit (8)
Oma vika kun ei ystävämiehet kelpaa, turha valittaa jos heittää aarteet romukoppaan.
Tällä yksi joka elää rakkaustarinaa edelleen, 20 yhteisen vuoden jälkeen. Tapasin mieheni 24-vuotiaana ja olin sitä ennen seurustellut muutaman miehen kanssa, lisäksi tapaillut muutamia. Tavattiin netissä deittipalstalla ja ilmaisin heti selvästi että olen etsimässä pysyvää parisuhdetta ja perheenperustamiskumppania. Mies oli samalla asialla liikkeellä.
Meillä on mahtava suhde! Se on kestänyt neljän lapsen syntymän, monenlaiset vaikeat ajat (rahapula, omaisten kuolemat, pitkä remontti, hankaluudet työssä jne) Meillä on edelleen helkkarin hauskaa keskenämme ja seksi on ihan loistavaa. Just tuossa äsken kikateltiin peiton alla ja hipelöitiin toisiamme.
En tiedä mikä meidän onnistumisen salaisuus sitten on? Molemmat tiesi alusta asti mitä haluaa, millaisen ihmisen kanssa haluaa elää. Se on kantanut tähän asti.
Rakkauden mystinen seinä. Ei vaan osu ja uppoa. Ei sitä voi pakottaa.
Kumppania kaipaa elämään, mutta ilman rakkautta ja sitä kokemusta se on hieman turhaa.
Luen rakkaudesta päivittäin ja olen vaiheessa jossa taidan tyytyä elämääni yksin.
Ei se ole häpeä eikä minulle tuota suurta vaivaa, vaikka menneisyydessä on tunne ihmisestä.
Pariutuminen on ihmeellinen asia. Yhden sellaisen tuotos olen minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla teidän kokemuksia. Saitteko sen jonka halusitte vai jouduitteko tyytymään?
Itse olen neljäkymppinen nainen ja ne miehet jotka haluan eivät yleensä halua minua. Eivät ainakaan pysyvästi. Sitten on ne miehet joista pidän mutta en halua olla heidän kanssa muuta kuin ystävä jotka ovat yrittäneet minua vuosia.
Miksi miksi ja sanotaanko näin että ei ole rahasta kiinni tai että haluan vain toimitusjohtajan jolla on jahti.
Mutta kuka näiden ihanien miesten kanssa päätyy? Pitääkö naisen aina vähän tyytyä johonkin. Miksi ei halut kohtaa? Nyt rakkaustarinoita kehiin.
Olet kyllä kirjoittanut tekstisi siihen muotoon että miehet joilla on jahti eivät halua sinua ja ystävämiehet yrittävät sinua toistaen ettei ole rahasta kiinni? Myöskin ihmettelyt ihanien miesten päätymisestä johonkin sekä naisena tyytymisestä johonkin antavat viitteen kaverimiesten olevan myöskin tulevaisuudessa vain kavereita eikä kovin ihania?
Sori jos käsitän väärin mutta jotenkin tekstistäsi huokuu läpi nämä perinteiset asetelmat :)
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Hei @hopeakettu
anteeksi nyt meni ohi. En ymmärtänyt mitä ajoit takaa. Voisitko vääntää mulle rautalangasta?
Mies 1, pitkä, varakas, komea ja jolta puuttuu persoona. Ei mitään intohimoja tai kiinnostuksen kohteita. Halusi minua, suudelmista ei ollut Kipinää.
Mies 2, lyhyt, vanhempi, varakas ja suht mielenkiintoinen. Haluaa minua, suudelmat limaisia.
Mies 3, maratoonari lääkäri. Miellyttävä mutta näyttää kuin kuivan kesän orava. Itse olen verevä kurvikas nainen.
Mies 4, Köyhä muusikko, ei mitään annettavaa mutta kuin itsensä. Kova seksuaalinen kemia.
Arvaa kenet haluan?
Mä jätin rakkauden etsimisen. Totesin että olen itse sopimaton suhteeseen. Yritystä on vuosien mittaan ollut ja olen tuntenut ihan hyviä miehiä. Vika on omassa pikku päänupissa. En sovi asumaan yhdessä kenenkään kanssa. Ehkä joku viikonlopputapailu olisi mun juttu.