Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Hävettää ja ahdistaa olla kokematon naisten suhteen
22.11.2019 |
Yli 30vee eikä muuta kokemusta ole kuin joku 4 suostunut kahveelle kanssani mutta ei muuta, viimeisimmästäkin aikaa kohta 5 vuotta, halausta muulta kuin sukulaiselta en muista koska olisin saannut.
Ja kynnys tehdä mitään aloitettakaan nyt korkea koska on työtön ja mt-ongelmainen, plus ei ole kavereita ja suurin osa ajasta on kotona istumista, no siitäkin syystä ettei ole töitä. Sitten kun on vielä maailman kömpelöin ihminen sosiaalisissa tilanteissa eikä saa sanaa suustaan ulos niin lopputulos on aika selkeä.
Tämmöstä.
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se elämä muuttuisi, jos joku nyt säälistä antaisi noille runkkareille?
Ei mitenkään, olisi yhä kouluttamaton, työtön äidin kanssa asuja.
Ei ole oikotietä, ei kukaan tule kotiovelle tuomaan elämää.
Näin ihmiset ajattelevat kokemattomista miehistä. Ja vielä ihmetellään miksi miehet eivät asiasta kenellekään puhu.
Luulen, että tuollaisia kommentteja tulee niiltä, jotka eivät ole lukeneet ketjua tätä viimeisintä sivua enempää. Ei ihmisten empatiavaje ole niin paha kuin kuvittelet.
Tietysti täällä on niitäkin, jotka niputtavat kaikki naisettomuudestaan valittavat samaan kastiin k-miesten kanssa. Se on valitettavaa.
Toivon että asia on näin. Tiedostan toki, että tällainen palsta ei ole edustava läpileikkaus suomalaisista ja että tällainen palsta on hieno kasvualusta trollaamiselle. En mä noita kommentteja itseeni ottanut. Ne olivat ennalta-arvattavia ja siten odotettujakin. Valitettavasti ns. oikeiden ihmisten oikeita mielipiteitä on vaikea luotettavasti mistään saada, joten aina hieman mietityttää ovatko nämä palstan mielipiteet sittenkin se miten valtaosa ihmisistä ajattelee.
Porukka alkaa ilmeisesti olemaan todella väsynyt vinkkien antamiseen ja tsemppaukseen. Varmaan sama juttu on Suomi24:sen koolaisten kanssa jotka ovat siellä vuodesta toiseen vaikka heitä yritetäänkin auttaa. Onhan täällä puitu noita lehteen valittavien miesten elämiä sekä koitettu miettiä ratkaisua.
Ehkä osa ’palstavakkareista’ on provoja ketkä yrittää tahallaan aiheuttaa eripuraa?Niin, ehkä. En vaan usko, että tällaisissa ketjuissa ovat äänessä aina samat kokemattomat miehet. En myöskään ole varma, että he kaikki edes hakevat apua tai neuvoja - haluavat enemmän vain keskustella ja avautua asiasta, josta on vaikea puhua. Ja viimeisenä: kukaan ei pakota avaamaan näitä ketjuja. Se että joku, jota aihe ei kiinnosta tai ahdistaa avaa tämmöisen ketjun ja tulee sinne haukkumaan ketjun osallistujia kertoo kyllä aika paljon tuosta haukkujasta.
Miehille sentään heruu sympatiaa. Edellisellä viikolla täältä haki yksi nainen tukea ja mahdollisesti seuraa kaltaisestaan hylkiöstä. Sai haukkuja sekä ilkkumista siitä ettei ollut kelvannut senssisivustolla. Vielä pahempaa; häneen ei otettu yhteyttä.
Siis jättikö joku tänne yhteystietonsa? Voi ei miten kurjaa. Eikä kukaan oikeasti ollut yhtään tukena tai jutellut asiasta rakentavasti?
Jätti. Neuvottiin numeron lisäksi laittamaan mielummin anonyymi meiliosoite. Halusi näyttää olevansa tosissaan siksi jakoi numeroaan. Kuulemma kukaan ei soittanut. Seuraavana päivänä täällä sanottiin ettei kukaan huoli rumaa ja läskiä naista. Oli yllättävän rohkea kertoessaan hieman sijaintia samoin ikänsä. Silti linjat jäi hiljaiseksi. Selvästi HALUSI jonkun soittavan :,(
Muistaakseni joku oli kyllä soittanut siihen numeroon, mutta puhelu oli mennyt jonnekin aivan muualle kuin sen oli pitänyt mennä...
Ei kukaan soittanut. Tuli vaan pilkkaa ja irvailua ettei Liedon Alepasta saa pillua. Naisten yksinäisyydelle saa nauraa ihan vapaasti näköjään. Miksi enää altistaisin itseni pilkkakirveille? Yksinäisyys on parempas kuin halveksunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tuo kertoo vain siitä että naiset eivät ole olleet kauhean aktiivisia suuntaanne. Miksi se olisi teidän vikanne? :o
Kaksi juttua:
1) naiset harvemmin ovat aktiivisia normaalien miesten suhteen
2) jos nainen ei ole koskaan ollut mua kohtaan aktiivinen, niin eikö se tarkoita, että olen sen verran alhaisen tason mies, että en suhdetta ansaitsekaan?
Ykkönen on kyllä myytti. Naisten aktiivisuus ei vaan yleensä ole sellaista, että hankkiudutaan puheisiin tuntemattomien kanssa, vaan pitää olla jo naista suht lähellä ja olla joku kontakti että he rupeaisivat aktiivisiksi. Sittenkin se on sen verran hienovaraista ja perustuu sille että miehen on tehtävä yhteistyötä, että kaikki eivät tajua että molemmat osallistuvat ihan aktiivisesti. Sellainen mitä jotkut miehet yrittävät, yksipuolinen tavoittelu, ei ole hyväkään asia. Se että naiset heittäytyisivät passiiviksi ja esittäisivät vaikeasti saatavaa on myös enimmäkseen myytti ja perustuu tilanteeseen, että mies on kiinnostava mutta painaa päälle liikaa tai liian kömpelösti. Hänelle koitetaan viestiä, että vähän rauhallisemmin, vähän hienovaraisemmin, että saan tilaisuuden lämmetä omaan tahtiini. Tämä nähdään sitten viileän teeskentelemisenä ja miehen juoksuttamisena huvin vuoksi, samalla kun oikein tulkitaan että nainen kuitenkin oikeasti rohkaisee miestä jatkamaan.
En tiedä, ehkä. Subjektiivisia juttujahan nämä on. Mulla on siis kaksi vaihtoehtoa:
a) en ole huomannut naisten aktiivisuutta kohtaani
b) he eivät ole olleet aktiivisia, koska olen niin luotaantyöntävä
Kumpikaan ei kuulosta hyvältä.
Tai et ole ollut edes ulottuvilla, että susta olisi voinut kiinnostua. Eniten ehkä tuota, varmaan myös a:ta mukana ja onpa moni elämässä kohtaamasi nainen varmasti pitänyt sua luotaantyöntävänäkin, harvasta kaikki pitää.
Niin, mikä nyt on ulottuvilla oloa. Olen tähän ikään mennessä kerennyt käydä läpi aika monet baarireissut, festarit, kotibileet ja vastaavat. Olen myös käynyt koulut, työelämät ja kaveriporukat. Se, että olenko näissä tilanteissa riittävästi hakeutunut tilanteisiin, joissa naiset voisivat tuota aktiivisuuttaan osoittaa on sitten eri asia, mutta ei voi sanoa ettenkö olisi ollut ulottuvilla, jos joku nainen olisi suuntaani halunnut kurottaa.
Ulottuvilla olo on tietenkin jatkuva skaala. Mitä lähemmäs menee, sen ulottuvammilla on. Jossain tulee raja vastaan, että vielä lähemmäs meneminen on aloite. Tuo mitä kuvailet on se perustaso jolle useimmat osaa tulla tai joka ihmisille ensimmäiseksi tulee mieleen. Sen ja selvän aloitteenteon väliin jää kuitenkin tilaa jossa toimiminen on vähän epämääräisempää mutta sieltä ihmiset juuri yleensä etsii toisiaan. Jonkinlainen tutustuminen ja kontakti, ilman paineita ja taka-ajatuksia, ajatuksena tehdä yhdessä käsillä olevasta tilanteessa mahdollisimman mukava kokemus, mutta ehkä joskus avoin muullekin.
Kai tästä siis pitää päätellä, että perustasollani en ole niin kiinnostava, viehättävä tai vetovoimainen, että yksikään nainen siitä kiinnostaisi. Pitäisi mennä useammin pidemmälle, tuoda itseään tykö ja lähestyä mahdollisimman usein mahdollisimman montaa naista. No, tuon aika oli joskus 15 vuotta sitten. Ei tämän ikäisenä kokemattomana auta enää lähestyä, koska jos sattuisikin jonkin mukavan naisen kiinnostuksen herättämään kyllä tämä kiinnostus melko varmasti laantuisi, kun joutuisi katselemaan mun hapuilua ja epävarmuutta niissä jutuissa, joiden oletetaan tämän ikäisillä miehillä olevan hallussa ja hallinnassa.
Ei pidä päätellä, mutta sua ei tietenkään kukaan voi estää kyynistymästä ja käymästä pessimistiseksi. Siinä olet oikeassa, että rohkeampi aloitteellisuus ja se että viettää aikaa mahdollisimman monen kanssa parantavat mahdollisuuksia.
Naisia on muuten tosi erilaisia. 30-40 välillä sellainen epävarmuus joka parikymppisenä estää sietämästä miehen epävarmuutta on alkaa olla useimmista karissut pois. Ei kaikki siitä sittenkään pidä, mutta osaa ei haittaa yhtään. Aika monilla on fantasioitakin kokemattomista kumppaneista. Jos molemminpuolinen kiinnostus jonkin mukavan naisen kanssa herää niin ihan hyvät mahdollisuudet siinä on että asia ei ole hänelle mikään ongelma.
Olen mielestäni ennemmin realisti kuin pessimisti. En mä nyt lopeta ihmisenä olemista tai heitä täysin toivoa, mutta menen kuitenkin semmoisella mentaliteetillä, jossa ei odoteta mitään, mutta otetaan vastaan, jos jotain tulee.
Olet tietenkin myös oikeassa, että naisia on erilaisia. Tietenkin on. Mun kokemukset vain puhuu sen puolesta, että tuollaiset kuvailemasi ovat kuitenkin selvässä vähemmistössä. Varmasti, jos tarpeeksi kohtaa ihmisiä ja on heitä kohtaan tarpeeksi avoin, niin tuollainenkin nainen voi tulla vastaan, mutta en tiedä miten monta kohtaamista se vaatii. Koska eihän se ole niin yksinkertaista, että löytää naisen, jolle kokemattomuus ja epävarmuus ei ole ongelma, vaan pitää myös löytää tuollainen nainen, joka vielä sattuu olemaan minusta kiinnostunut.
Niin kaikki pessimistit sanoo. Toi on ihan hyvä asenne mitä kuvaat, mutta sitä voisi vielä parantaa olemalla optimisti. Optimistikaan ei odota mitään ja ottaa vastaan kun tulee. Mutta kun asiat ei tule selvinä ja helppoina ja binäärisinä vaan harmaan sävyinä ja epämääräisinä kaikuina, niin pessimisti olettaa että ei siinä ollutkaan mitään. Nainen vaikutti kiinnostuneelta, mutta kun ei tehnyt selväksi se oli varmaan vaan harhaa. Treffit päättyi epäselviin tunnelmiin, ei kehtaa laittaa enää viestiä kun se varmaan piti pellenä. Tai jos laittaa, niin ei ainakaan pistä yhtään itseään likoon vaan oikein huolella koittaa esittää että naisen vastaus on yhdentekevä, en mä tässä pety vaikket tykkäiskään musta, kun en mäkään tykkää susta.
Optimisti joskus nolaa itsensä mutta käytännössä optimisti on se ainoa noista joka on millekään avoinna.
Todennäköisesti se kokemattomuus välittyy sun olemukseesi ainakin jollain lailla. En tarkoita, että näkyisi päällepäin, mutta ne naiset jotka siihen suhtautuvat myötämielisesti ovat monessa tapauksessa niitä samoja naisia jotka susta muutenkin kiinnostuisivat. Kaikilla on sama homma edessä, että seulotaan jotain itselle sopivaa osajoukkoa isomman seasta ja ero ei näy päällepäin. En osaa sanoa tuohon muuta kuin että onnea ja kärsivällisyyttä, ja vaikka varmasti tuntuu että olet muita hankalammassa asemassa niin ero ei ole niin iso kuin voisit luulla.
Omia mahdollisuuksiaan tuntemattomaan ryhtyessä ei kannata yrittää hirveästi arvioida etukäteen. Yleensä todellisuus osoittautuu tajuttoman paljon mutkikkaammaksi kuin mitä mielessään koitti mallintaa ja ennustaa heti kun kokeilee jotain uutta sen verran että saa jalkansa märiksi. Etenkin jos toisia ihmisiä on osallisena. Usein käy ilmi että "epäonnistumisetkin" on jollain tapaa kiinnostavia ja arvokkaita, eikä niitä tarvitse laskea kustannuksiin.
Mä haluan välttää sanaa pessimisti, koska se tarkoittaisi ainakin omalla kohdallani sitä, että myönnän itselleni luovuttaneeni täysin. Haluan ylläpitää kuvaa maailmasta ja todellisuudesta, jossa tilanteeni on sellainen, joka estää suurimman osan potentiaalisistakin suhteista ja täten käsitykseni mahdollisuuksistani on realistinen eikä kyyninen tai pessimistinen.
Se että olisiko optimismi parempi ajatusmalli on sitten toinen kysymys ja siihen ei varmasti ole muuta vastausta kuin että tietysti olisi. Optimismiakin paremmaksi kokisin kuitenkin rohkeuden ja kyvyn olla ajattelematta muiden ihmisten mielipiteitä tai omaa tilannettaan. On hyvä kyetä analyyttiseen ajatteluun, mutta jos se estää ihmistä käyttämästä tilaisuuksia tai lamauttaa, kuten se mun kohdalla tekee, niin silloin se on yhtäaikaa myös edistymistä estävä haitta. Kun pelkää vastapuolen reaktiota tai jopa olettaa tietävänsä sen reaktion etukäteen, niin silloin ollaan jo melko huonolla tasolla.
Mä en tiedä onko musta kiinnostuneita naisia. Ei niitä ole koskaan paljon ollut. Osittain omasta syystäni ja osittain siitä syystä, että en ole kovin kiinnostava. Siinä olet kuitenkin oikeassa, että tähän voi itsekin vaikuttaa ja kun rohkaistuu yrittämään voivat ne omat ennakkokäsitykset usein heittää kuperkeikkaa ja tilanteesta muodostua toisenlainen kuin oli etukäteen luullut.
Jos oppisi paremmin hyväksymään epäonnistumiset, takapakit ja olemaan rohkeampi, niin mahdollisuudet olisivat paremmat. Valitettavasti tämä omassa surkeuden kuplassa oleskelu on usein aivan liian houkuttelevaa.
Musta se, että ajattelee etukäteen tietävänsä toisen reaktion olevan negatiivinen on nimenomaan pessimismiä. Mutta sun ei toki kannata ajatella olevasi pessimisti kun se on sulle tuolla lailla tärkeää. Se on joka tapauksessa totta, että liika ajattelu pitäisi kyetä laittamaan pois päältä koska sillä tulee vain sabotoineeksi itseään.
Mulle on ollut luontevaa opetella etsimään se tosiasioiden kanssa ristiriidaton tulkinta, joka parhaiten auttaa mua tavoittelemaan päämäärääni ja uskomaan siihen. Olen myös yliajattelija ja itseni jumiuttaminen on yleensä melkein mitä tahansa yrittäessä paljon suurempi ongelma kuin se, että en olisi arvioinut tilannetta riittävän realistisesti. Näillä spekseillä se pragmaattisin on käytännössä aina optimistisin realistinen tulkinta. Yliajattelijan analyysit pyrkivät maailman ennustettavuuteen nähden aivan liian suureen hallittavuuteen joten niitä on paljonkin varaa optimoida yksinkertaistamalla. Ja optimistisilla tulkinnoilla on tapana lamaannuttamisen sijaan avata silmiä mahdollisuuksille. Tuskailu siitä mitä joku toinen varmaan musta ajattelee tai kuinka hankala tilanteeni on on paljon pienempi ongelma, kun oletan systemaattisesti että kaikki on niin lähellä sitä mitä toivoisinkin kuin datan valossa on mahdollista. Optimismi ja liian ajattelun välttäminen eivät siis ainakaan mun kokemuksen perusteella ole toistensa vaihtoehtoja.
Parisuhteeseen päätyminen ei vaadi kovin kummoista kiinnostavuutta. Se on paljon tärkeämpää, että on saatavilla ja osaa antaa ja vastaanottaa niitä asioita joita ihmiset toisistaan hakee. Sekin tietenkin helpommin sanottu kuin tehty.
Onko sulla joku konkreettinen suunnitelma miten lähteä sieltä kuplasta? Jos sellaisen tekee valmiiksi niin sitten niinä hetkinä kun levottomuus tai turhautuminen antaakin tilapäisen motivaatiobuustin epätietoisuus ei ole hidasteena.
Tiedostan sen olevan pessimismiä. En vain halua myöntää sitä itselleni. Ja samalla, kun tällä kiertotavalla vältän pessimismin löydän myös itselleni suojauskeinon, jolla en aseta itseäni alttiiksi kohtaamisille. Kun ajattelee tietävänsä voi käytöksensä rationalisoida itselleen täysin järkevänä ja oikeana.
Lähinnä pyrin menemään samaan aikaan sieltä missä aita on matalin ja missä sen ylittäminen on todennäköisintä. Etsin merkkejä ja yritän niistä tulkita onko jokin paikka tai tilanne sellainen, jossa olisi minun voimavaroilla ja osaamisella paikka ylittää se aita. Niitä paikkoja vain on melko harvassa ja usein etukäteen matalalta näyttänyt aita voi nopeastikin nousta niin korkeaksi, että sen ylittäminen olisi kaltaiselleni liian suuri ponnistus.
Tämä on tietenkin onnistumisen kannalta väärä ja liian varovainen lähestymistapa. Ja tavoitteena olisi vain lähteä juoksemaan miettimättä sitä montako aitaa matkalla kaatuu. Ei sitä kisaa voiteta, jos ei uskalla edes osallistua. Ehkä se vaatisi aivosiirron, luonteenmuutoksen tai jonkin ulkoisen motivoijan, jotta kykenisi poistumaan omalta mukavuusalueelta ja ottaa riskin kaatuvasta aidasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kelpaako mt-ongelmainen ja työtön nainen? Ja pitäiskö sut tulla kotoa hakemaan?
Riippuu minkälaisia mt-ongelmia ja työttömyys ei ongelma ajatuksena ole, vaikeuttaa se tosin jos välimatkaa on paljon ja niin onko rahaa nähdä usein? En ole sanonut että pitää tulla kotoa hakemaan.
ap
No niin. Eli sulle pitää toimittaa pillua kotiovelle. Ilmeisesti sun mt-ongelmat on sellaisia että on varaa nirsoilla, ja muijalla pitää olla niin paljon rahaa että on varaa reissata sun luo. Missähän se oma vastuu tilanteesta on?
Ei vaan yritin selittää tai antaa olla kun en osaa selittää mitä tarkoitin, sanon mitä sanon se ymmärretään väärin.
ap
Sori vaan, mut vaikka palstakilttikset muuta väittää, niin myös naisen pitäisi saada parisuhteesta jotain. Ja ei, kyseessä ei ole ylimielisten ja julmien naisten kiusauskampanja vaan ihan normaali elämä.
Ei ap ole sanonut yhtään mitään mistä voisi päätellä ettei olisi hyvä ja välittävä kumppani. Välimatka ja kulkemisen vaikeus jos molemmat on rahattomia ja vaikeat mt-ongelmat on aivan realistisia huolenaiheita.
Niin naisen kohdalla. Mieshän saa olla rahaton ja mt-ongelmainen ja silti pitäis tulla pildeä ovista ja ikkunoista. Ap ja kaltaisensa hakevat vaan jotain ihme elämänpelastajaa, mistään ei näy mitä heillä olisi tarjota siihen suhteeseen.
No minä olen myös rahaton ja mt-ongelmainen mutta nainen ja olisin voinut sanoa ihan samat sanat kuin ap. En hae elämänpelastajaa enkä odota että mulle pitää tarjoilla kulli oven taakse enkä kuvittele että mulla olis mitään oikeutta mihinkään tai keneenkään. Mutta kyllä musta tuntuu aika usein surulliselta ja raskaalta olla yksin. Ja vaikka mulla ei olekaan hirveästi mitään tarjota suhteeseen, niin silti haluaisin toivoa ja ajatella että mäkin voisin etsiä kumppania, edes etsiä ihan niinkuin muutkin, tai edes ajatella sitä etsimistä, tai toivoa ihmettä. Ja puhua asiasta, edes leikisti, toisten kuullen, niinkuin olisin vähän normaalimpi kun olen. Kokeilla miltä ajatuksen sanominen tuntuu ja tulisiko siitä vähän normaalimpi sanomalla ja uskaltaisiko sittenkin ehkä yrittää kaikesta huolimatta.
Jos nyt jostain joku löytyisi jolla on vaikea psykoosisairaus, niin en mä uskaltaisi olla hänen kanssaan, vaikka olisi miten ihana tai miten ainoa jolle kelpaan. Ihmisillä on monenlaisia syitä miksi mt-ongelmat on este ja ne on monesti aiheellisia ja järkeviä. Mun on se, että isälläni oli psykoosisairaus kun olin lapsi ja menen ihan hajalle jos joudun näkemään kun joku irtaantuu todellisuudesta. Tai jos löytyisi joku jota en pysty ikinä tapaamaan koska kummallakaan ei ole rahaa matkustaa, niin se olisi kurjaa ja tuskin siitä tulisi muuta kuin pettymys. Ei se musta tarkoita että olen vaativa, olen vaan valmis olemaan yksin kun se varmaan on kohtaloni joka tapauksessa.
Suurimman osan normaaleista ihmisistä mielestä me emme saa tuntea surua tai ikävää, koska tilanteemme on oma syymme. Emme saa myöskään ääneen ilmaista, että tuntuu pahalta tai, että olisi kiva olla joskus muutakin kuin yksinäinen. He pitävät meitä sataprosenttisesti syyllisinä omaan tilanteeseemme, eivätkä kykene ymmärtämään, että kaltaisiamme ihmisiä voi olla edes olemassa. Heille kaikki on tapahtunut luonnollisesti, helposti ja pienellä yrityksellä. He kykenevät nousemaan vastoinkäymisistä ja säilyttämään itseluottamuksensa siirtyessään kohti seuraavaa haastetta. Me jotka emme tuollaiseen kykene olemme heille alempaa sakkaa, täysin käsittämättömiä, saamattomia luusereita, jotka eivät ansaitse mitään.
Ja mitä sitten vaikka kaikki olisi omaa syytämme? Mitä sitten vaikka omista valinnoistamme johtuen olemme tässä tilanteessa? Ei se ole mikään ehto sille, että emme saisi tuntea ikävää tai surua. Minä ainakin suren sitä, että olin nuorempana sellainen kuin olin ja siitä alkoi kierre, joka johti tähän nykyiseen tilanteeseen kokemattomana miehenä. Suren sitä, että en ole vahvempi, itsevarmempi ja rohkeampi. Tunnen pahaa oloa siitä, että noiden kaikkien seurauksena olen tullut kymmeniä tuhansia kertoja tyhjään ja pimeään kotiin. Kaikki tai osa voi olla minun syytäni. Tuntuu silti pahalta.
Ihan päinvastoin, toivoisin teille kaikille yksinäisille seuraa. Teitä pitäisi auttaa. Onko olemassa yksinäisille järjestettyjä tilaisuuksia... 🤔💕
Taidat olla poikkeus. Kiitos silti myötätunnosta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu, jos ap ja muut yksinäiset laittavat vaikka tällaisen profiilin nettiin? :
Olen yksinäinen mies ja etsin yksinäistä naista.
Ei tapahdu mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kolmekymppinen ja poikuus tallessa? Ei luoja... Ehkei edes kannata lähestyä naisia, nauraisin itse ainakin itteni tärviölle jos tuon ikäinen neitsytmies lähestyisi.
Onneksi on kokenut ja osaava mies kotona.
N26
Kaikkeen sama. En edes ymmärrä miten voi olla tuollaisia miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä tarvitse hävetä. Suuri osa miehistä on kömpelöitä töppökäsiä.
Ei tämä ole se pointti. Varmasti moni kokenutkin mies on huono sängyssä, seksi on uuden kumppanin kanssa aina hakemista ja seksitaitoja voi opetella.
Pointti on se, että kun on kolmikymppinen kokematon mies on se suurimmalle osalle naisista merkki siitä, että miehessä on jotain vialla, koska tätä ei ole kukaan nainen aiemminkaan halunnut.
Miksi? Ihan normaalia. Ei kaikki voi saada seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa harrastaa seksiä viimeistään 18-vuotiaana, joten ei ihme, jos hävettää.
Et vain kerro ja olet itsevarma niin ehkä sullakin onnistuu.
Laitat itsesi kuntoon ja et etsi naisesta pelastajaa.
Ja jos et saa seksiä tai parisuhdetta, niin mitä sitten?
Ei ne niin ihmeellisiä juttuja oo.
Nämä yksinäiset ujot ja epätoivoiset miekkoset herättävät kummallisia kanaemon vaistoja sydämessäni. Tekisi vain mieli rohkaista, hakea treffeille, antaa hellyyttä ja hoivaa. Olisi kivaa olla jonkun ensimmäinen treffikumppani aikuisiällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohda naiset hetkeksi. Hoida itsesi kuntoon, oma hyvinvointi kuuluisi olla etusijalla.
Naisia on jonoksi tämän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Nämä yksinäiset ujot ja epätoivoiset miekkoset herättävät kummallisia kanaemon vaistoja sydämessäni. Tekisi vain mieli rohkaista, hakea treffeille, antaa hellyyttä ja hoivaa. Olisi kivaa olla jonkun ensimmäinen treffikumppani aikuisiällä.
Tämä oli mukava viesti. Ehkä joskus jotain tapahtuu, jos vain sattuu kohtaamaan oikean ihmisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Unohda naiset hetkeksi. Hoida itsesi kuntoon, oma hyvinvointi kuuluisi olla etusijalla.
Naisia on jonoksi tämän jälkeen.
Entäs me, jotka olemme kunnossa, mutta silti ei ole naisia jonossa? Mikä on meidän ongelmamme?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmekymppinen ja poikuus tallessa? Ei luoja... Ehkei edes kannata lähestyä naisia, nauraisin itse ainakin itteni tärviölle jos tuon ikäinen neitsytmies lähestyisi.
Onneksi on kokenut ja osaava mies kotona.
N26Kaikkeen sama. En edes ymmärrä miten voi olla tuollaisia miehiä.
Niin nainen voi vain odottaa että mies tekee aloitteen ja kaiken työn suhteen aloittamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla on kokemusta noin 30 eri naisesta ja olen huono sängyssä. en tule olemaan yhtään sen parempi sittenkään, kun luku on 50.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmekymppinen ja poikuus tallessa? Ei luoja... Ehkei edes kannata lähestyä naisia, nauraisin itse ainakin itteni tärviölle jos tuon ikäinen neitsytmies lähestyisi.
Onneksi on kokenut ja osaava mies kotona.
N26Kaikkeen sama. En edes ymmärrä miten voi olla tuollaisia miehiä.
Niin nainen voi vain odottaa että mies tekee aloitteen ja kaiken työn suhteen aloittamiseksi.
Eipä ole ihme, jos tuolla asenteella ei deittailu suju.
Mä voisin autella jonkun kokemattoman reppanan eroon poikuudestaan. Minne tästä laittaisi ilmon? Tinderiin ei oikein kehtaa, vai oisko anonyymi profiili siellä hyvä? Siellä tuli viestejä vain ällöiltä typeryksiltä kun kokeilin joskus sitä (omalla kuvalla ja asiallisella tekstillä). Tykkään ujoista pojista mutta nehän ei lähesty.
Vierailija kirjoitti:
Mä voisin autella jonkun kokemattoman reppanan eroon poikuudestaan. Minne tästä laittaisi ilmon? Tinderiin ei oikein kehtaa, vai oisko anonyymi profiili siellä hyvä? Siellä tuli viestejä vain ällöiltä typeryksiltä kun kokeilin joskus sitä (omalla kuvalla ja asiallisella tekstillä). Tykkään ujoista pojista mutta nehän ei lähesty.
Jos joku haluaa harrastaa seksiä ventovieraan kanssa, ei kannata odottaa korkeaa tasoa. Edes niiltä ujoilta.
Vierailija kirjoitti:
Mä voisin autella jonkun kokemattoman reppanan eroon poikuudestaan. Minne tästä laittaisi ilmon? Tinderiin ei oikein kehtaa, vai oisko anonyymi profiili siellä hyvä? Siellä tuli viestejä vain ällöiltä typeryksiltä kun kokeilin joskus sitä (omalla kuvalla ja asiallisella tekstillä). Tykkään ujoista pojista mutta nehän ei lähesty.
Hyvä asenne, mutta en tiedä auttaako tuo, että kuvailet meitä sanalla reppana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voisin autella jonkun kokemattoman reppanan eroon poikuudestaan. Minne tästä laittaisi ilmon? Tinderiin ei oikein kehtaa, vai oisko anonyymi profiili siellä hyvä? Siellä tuli viestejä vain ällöiltä typeryksiltä kun kokeilin joskus sitä (omalla kuvalla ja asiallisella tekstillä). Tykkään ujoista pojista mutta nehän ei lähesty.
Hyvä asenne, mutta en tiedä auttaako tuo, että kuvailet meitä sanalla reppana?
Ai, että sanoo totuuden? Turha alkaa nirsoksi, jos olisi kerrankin mahdollisuus edistyä.
Kuka niin on sanonut?