~~ELOmammojen maanantai~~
Eipä varmaankaan enää tarvitse miettiä niitä monen päivän pinoja. Viikonloppuna riitti runsaasti keskustelua joten jatketaan näin eteenpäin.
Opemammalle ja perheelle toivotan jaksamista surun keskellä.
Mielenkiinnolla odottelen tapaamislistaa, lähinnä sitä kuinka moni ilmoittautuu. Voitaisiinko sopia,että jokainen toisi omat juotavat? Pulloissa on aikamoinen kantaminen jos tapaamiseen tulee esim parikymmentäkin ihmistä.
Ikarus: Puhuit, että sinua jännittää kotiutuminen vauvasi kanssa. En tiedä kuinka sinulla hormoonit hyrrää mutta minulla oli tunteet todella pinnassa kun esikoisen kanssa kotiuduimme. Olin onneni huipulla ja silti itketti ihan sairaan kamalasti. Mies oli ihan neuvoton. Pikkuhiljaa tilanne rauhoittui (siis jo samana päivänä oloni oli parempi). Ja meillä neuvolan terkkari teki kotikäynnin hyvin pian kotiuduttuamme. Vaikka emme olleet terkkarin kanssa kovin tutustuneet niin ajatus ammatti-ihmisen käynnistä rauhoitti oloani. Kyse ei ollut mistään raskausmasennuksesta vaan silkasta jännittämisestä. Ihmettelin vain kuinka valmennuksessa ei oltu puhuttu lainkaan kotiutumisen vaikudestakin.
k.h.p: Minää syön multitabs2+ aina silloin kun muistan. Nykyään tahtoo jäädä ottamatta.
Pumpulin vesiallas kertomus oli hauska. Olettekos käyneet Synnytys-puolella lukemassa ketjua Hassuinta mitä isä on tehnyt/sanonut-ketjua (tarkkaa nimeä en muista). Se on saanut mut usein nauramaan ja toisaalta miettimään kuinka isätkin voivat jännittää H-hetkeä.
Nyt kun on puhuttu synnytyksestä ja hieman kotiutumisesta niin kysynpäs, että kuinka olette ajatelleet " hoitaa" sukulaiset ja ystävät? Eli ovatko tervetulleita sairaalaan vai vasta kotiin? Vai aijotteko rauhoittaa pari ensimmäistä viikkoa kokonaan?
Tällä hetkellä olen ajatellut, että sairaala on rauhoitettua aluetta. Haluaisin, että minulla, miehellä ja esikoisella on rauhassa aikaa tutustua uuteen perheenjäseneen. Pari päivää tai viikkokin tuntuisi hyvältä ajalta mutta voi olla, että mieli muuttuu vielä loppua kohden. Toisaalta jos rauhoitamme ajan vierailijoilta niin puhelin taitaa soida taukoamatta. Kumpi sitten pahempi...
Nyt viimeiseen rutistukseen :)
pubu ja Unski rv29+3
Kommentit (33)
näköjään on kaikenlainen ylimääräinen terävyys kadonnut, ettei saa enää edes kirjaimia oikein ;)
Olipas tullu tekstiä..=)
OBSIDANista sen verran,kun itse tuossa kuukauden käytin,keksin sellaisen hyvin toimivan tavan(ei unohtunu yhtään tablettia eikä nälkä yllättäny odotellessa!) ELI aika moni varmaan käy aamuyöstä vessassa??!! laittaa valmiiksi illalla tabletin ja veden sängyn lähelle ja nappaa naamaan kun tulee vessasta,mulla toimi todella hyvin=) ja ei tarvi miettiä niitä tunnin-2 välejä! jos sitten ottaa kuitenkin aamulla niin sen päälle on hyvä juoda appelsiinimehua tai syödä appelsiini,auttaa imeytymiseen..
Hanneli80 olen myös miettiny tota ikäeroa mikä täälläkin tulee ku osalla on alkukuusta ja osalla lopusta..itsellänikin kun on 2.8 ja sekin olis muuttunu ultras päiväl taaksepäin mutta sitähän ei hyövää muuttaa..
Pubu kyseli sukulaisten vierailuista..itsellä kun esikoinen niin ei osaa sanoa,mut kyllä mä toivoisin että vieraat tulis sitte vasta toisena päivänä,voi olla aika väsynyt ekaksi ja haluaa varmaan vain miehen kanssa tutustua pienokaiseen..mulla pelottaa tuo kotiutuminenkin siinä mielessä kun miehen sisko varsinki on niin innoissaan tästä ja sillä on 1,5v poika ettei se koko ajan ole vääntymässä poikansa kanssa meille..en välttämättä jaksais ainakaan sitä kitinää ja juoksemista..(ei millään pahalla niille joilla omat lapset kotona!ja on se vähän eri asia..)ja stressaa tuo muuttokin joka on sit elokuun alussa,kun se sisko meinaa tulla niin laittelemaan,ja haluan itse sisustaa asuntoni..mutta ei se auta kun sanoa sitte et kiitos avusta mutta ei kiitos(jos liikaa alkaa..)!isovanhemmat asuu mun puolelta 100kilsan päässä joten voi olla et ne käyvät sitten vasta kun kotiuduttu..miehen puolelta saattavat kyllä käydä..ja eikö se ole parempikin että sitten kotona ei hirveästi kävis sitä porukkaa kun vauva on niin altis kaikille sairauksille??se miehen siskon poikakin menee just silloin päivähoitoon ,tiedä minkä tuo tullessaan..??no mut senpä näkee sitten!
PIA kyseli raskausarvista..itselleni ei ole mahaan tullu(rasvaan kyllä vähintään joka toinen pv) mutta rintoihin tullu pahan näköisiä jo kuukausia sitten,vaikka ei olekaan niin hirveästi kasvaneet!toivottavasti ei tuliskaan mahaan niin älyttömiä..
Ja otahan nyt kaikki irti äitiysloman alkamisesta=) mulla on nyt toinen kesäloma viikko menossa ja vielä 2jäljellä,jonka jälkeen äitiysloma=)
MII olen jotenki kanssasi samaa mieltä ton " synnytys intiimijuttu" kans..itsestäni tuntuu jotenki samalta!vaikka luonnollinen asia se on...ehkä on jotenki sillä osaa että ainakaan itse en ole sinut vartaloni kans...!
Mutta nyt alkaa perse puutua ja pakko nousta tästä penkistä!! ja ihanaa tänään pääsee kotiin,vaikkakin sitten ei ole enää nettiä käytössä=( mutta kirjoittelen taas kun nettiin joskus pääsen=)
Joko muuten kaikilla on hoitopöydät laitettuna ja vaatteet viikattuna??
jmi82&vaavi31+5
JMI82: Hei kiitti loistavasta vinkistä ottaa rautatabletti yöllä! Miten toi ei tullut edes mieleen?! Totta tosiaan, että sitähän herää joka yö vessaan ja usein otan myös vähän vettä samalla.
HANNELI: Obsidan-paketin ohjeessa sanotaan, että tabletti pitäisi ottaa joko TUNTIA (ei siis puolta) ennen tyhjään vatsaan tai muuten 2h ennen tai jälkeen ruokailun. Jännä, että siinä lehtisessä puhutaan puolesta tunnista! Ei mulla ole kyllä aamuisin puoltakaan tuntia aikaa odottaa ennen aamupalaa, joten tuon yö" syömisen" otan käyttöön heti.
KK taas
Synnytyksestä palailen esim. Miille - Itsellä ainakin tuohon synnytykseen tuli semmonen aika luonnollinen suhtautumistapa kun siellä loppua kohti mennessä on aika monta kontrollia ja aina joutuu alapäätään esittelemään yhdelle jos toisellekin. Meillä oli vielä perätilavauva joten sitä extrasti tutkittiin. Niin että siinä jo joutui vähän niitä yksityisyyden rajoja kokeilemaan. Synnytin itse suunnitellusti sektiolla ja se oli aika jännittävä kokemus. Aamulla vaan mentiin sovitusti sairaalaan ja jo kahden tunnin kuluttua vauva oli ulkona. Jännitin sitä tosi paljon ja pelkäsin leikkauksen riskejä. Nyt kun odotan toista, en oikein tiedä kumpaa jännittäisin enemmän, alatiesynnytystä vai sektiota. Molemmissa on omat juttunsa.
Sektiosta toipuminen oli melkoisen hidasta, en kahteen ensimmäiseen viikkoon vaihtanut vaippaa ja söin tosi voimakkaita kipulääkkeitä. Kivut olivat siis kovat, mutta ajattelin aina että on ne muutkin niistä selvinneet. Samahan on alatiesynnytyksessä, montakohan sataa/tuhatta synnytystä maailmassa päivittäin tapahtuu ja niistä vaan selvitään eikä kipua enää kovin muista kun on nyytin käsiinsä saanut.
Siinä kyllä estot ja muut lähtivät kun hoitajan kanssa käytiin yhdessä vessassa/alapesulla ja laittoivat ekana päivän katetria jne. Ite ainakin ajattelin asiaa niin, että näkevät tätä joka päivä ja se on maailman luonnollisin asia jos vähän tuli hölmö olo.
Mutta veikkaan että kaikista synnytys on aika intiimi asia, kannattaa vaan yrittää jättää turhat estot kotiin tai siis ajatella just niin että ne näkee tätä joka päivä. Itsellä on vielä ollut aika paljon vatsavaivoja ja niitä on tutkittu vuosien varrella - voin kertoa että ne tutkimukset jos mitkä ovat intimiteetin ylityksiä. Silloinkin ainoa suhtautumistapa on oikeastaan se, että näkevät tätä joka päivä - en ole mitenkään poikkeus.
Itse olin melko pettynyt etten päässyt synnyttämään ensimmäistä alateitse, mutta näin vaan joskus asiat menevät. Nyt sitten jännitän aikalailla että kumpi tapa tällä kertaa.
Synnytyskeskustelut onkin virinneet kovin!
Esikoista kun olin synnyttämässä, niin sattui kohdalle mieskätilö. Hän sitten tiedusteli että mitäs kivunlievitystä haluat, totesin vaan että tietysti kaikki mahdollinen, niiin hän siihen että: mitäpä synnytys olisikaan ilman epiduraalia. Miehethän sen tietävät että mitä on kokea ne supistukset...Mieli olisi kyllä tehnyt kommentoida tuohon, mutta sen verran kovat oli kivut siinä vaiheessa ettei järki ollut enää oikein päässä...En muutenkaan ollut tyytyväinen häneen, testailivat mieheni kanssa ilokaasua, joka onkin tosi olennaista kun mies " synnyttää" . Onneksi oli vuoron vaihto ennen kun päästiin ihan " tositoimiin" ja sain oikein mukavan naiskätilön.
Poika syntyi hieman ennen puoltayötä ja osastolle pääsin vasta kolmen maissa yöllä. Olin aivan puhki, sain hemohessiä (joo-o, dopingia suoraan suoneen..), naama oli niin turvoksissa että posket näkyi takaapäin, silmät hukassa ja muutenkin oli tosi hehkeä olo. Vieraita tärähti sitten tupa täyteen ja veljellä oli vielä videokamera mukana...Onneksi olin kahden hengen huoneessa ja huonetoveri lähti jo seuraavana päivänä kotiin ja sain sitten olla yksin. Ehdin kyllä tavata hänen sukulaisensa, jotka haisivat ihan vanhalle viinalle ja tupakalle tosi voimakkaasti, yök. Kotosalle tuli sitten myös vieraita, ensimmäiset viikot menikin hienosti, odottelin että olisi käynyt enemmänkin vieraita. Virtaa oli itsellä siinä vaiheessa, kunnes sitten väsymys iski kun poika oli noin kuukauden vanha. Sitten olisin halunnut olla enemmän rauhassa.
Vähän tuoreempaa juttua, kävin viime viikolla ostamassa Anitan tukivyön ja se taitaa olla paras ostos pitkään aikaan. Nyt tosin taasen koskee ja pakottaa alaselkää vaikka olen vaihtanut tuoliakin välillä. Työmotivaatiokin on nolla ja olisi vielä tämä kuukausi kärsittävä...Kehtaisikohan kohta kysellä selän takia sairaslomaa...
Jaa, kohta pääsee kotia, huomiseen taasen elohiiret!!!
Muumu (jolla viikot ihan sekaisin) ja masumönkijä
Moi!
Näin ensikertalaisena en ole vielä selvittänyt meidän sairaalan vierailukäytöntöjä, mutta " onneksi" oma äitini ilmoitti jo aikoja sitten, että eihän hänen sitten tarvitse sinne sairaalaan tulla, ehtiihän tuon nähdä myöhemminkin! Ja kyseessä on hänelle se ihan ensimmäinen lapsenlapsi. No, eipä tarvitse ainakaan kiellellä tulemasta.
Onko muita, joiden lapsilla on eronneita isovanhempia ja jo stressiä ristiäis/nimiäisjärjestelyistä siltä kannalta? Omat vanhempani eivät ole edelleenkään edes puheväleissä, joten hiukka hirvittää kotiin kutsua heitä yhtä aikaa. Häistä selvitiin aikanaan siten, että laitettiin heidät istumaan salin vastakkaisiin päihin, mutta kotona pienissä tiloissa se on vähän vaikeampaa. Kun saisikin heidät käyttäytymään ihmisiksi, mutta omien vanhempien " kasvattaminen" on tunnetusti aika vaikea laji. Kaksia juhlia en aio silti loppueläämääni lapselle järjestää mokoman muinaisen avioeron takia.
Näissä mietteissä tänään - muuten sangen hyvässä olossa, ei ole edes kolottanut mistään moneen päivään (kopkop) -
Picapica ja Peukaloinen 29+5 - kolmekymppiä sen kun lähestyy...
No ni, mie jo luulin et olen ihan sekoamassa kun omasta mielestäni tuo raja oli kans 1h... mutta tuo puolen tunnin juttu on otettu lehtisestä minkä neuvolasta sain: tietoa raudasta obsidan..... aika outoo et pakkauksessa on eri ohjeet mitä tossa.... Pitäsköhän piruillaan ottaa yhteyttä varmaniin eli lääkkeen valmistajaan... Jos sieltä vaik sais paketin ilmaseks rautatabuja :P...
Picapica: Meillä miehen vanhemmat on eronnu... eivät tod ole ylimmät ystävät, mutta pärjäävät samassa tilassa.. tosin heillä on erostakin kulunu paljon pidempi aika ja eivät juhlissa nyt hirmusesti keskustele yms.. mutta ovathan nuo ihan sovussa kahden lapsen yo juhlatki järkänneet..... Elä sie ota stressiä, aikuiset ihmiset luulis että sen verta ymmärtävät käyttäytyä toisten juhlissa ihmisiksi! (tosin en tunne siun vanhempia ni paha sanoo)...
Miten meidän pinossa muuten näyttäs et puuttu muutama viesti? Onko täällä joku käyny törkyjä kirjotteleen :P
Olipas pinolla mittaa!!!
Ensin kommentoin:
Pubu: Mä oon suunnitellut niin, että sairaalassa saa käydä isovanhemmat ja sisarukset molemmin puolin. Ja sitten kun kotiudutaan, niin eka viikkona ei tarvi kenenkään tulla, oon jo miehelleni sanonut, että huolehtii myös sen puolen suvusta, meinaavat monesti tuppautua kylään kutsumatta. Sen takia näin, koska se kotiutuminen pelottaa ja haluan ees vaipan osata vaihtaa vauvalle, ennen ku kokeneemmat äitit tulee siihen viisasteleen.
Pia: Mulla ei vielä ainakaan merkkiäkään raskausarvista, oon pitänyt peukkuja, että ei tuliskaan. Mä oon jonkin varran rasvannut, mutta en oikein usko siihen, ennemminkin se taitaa olla ihon laatu joka ratkasee, toisille tulee arpia vaikka ne kuin rasvaa, jos tullakseen.
Opemammalle osanotto surussa
Hyvää äitiyslomaa kaikille, joilla se on jo alkanut. Mulla alkoi päinvastoin tänään työt ja äippäloma vasta heinäkuun 19.pvä. Olikin aika rankka päivä, vaikka tietokoneella istumista se homma on, mutta niin vaan meinaa maha olla kipeänä.
Mitenkähän muuten, ku sanotaan et jos äiti on rauhallinen odotusaikana, niin vauvastakin tulee rauhallinen... Niin päteeköhän tuo kaikkii muihinkin olotiloihin. Meinaan, mä oon varmaan viikon vaan itkeä pillittänyt kaikkea mahdollista, niin onkohan mun vauva sit itkuinen???
No joo, mä häippäsen syömään ja lenkille. Kotityöt kutsuu...
Ikarus
et meillä ei oo eronneita suvussa, joten päästään siitä pälkähästä, mut mun miehen sisko on eronnut ja kun niiden yhteisillä lapsilla on jotain juhlia, niin onhan siinä melkoinen järjesteleminen. Nyt kuitenkin jo tulevat jonkin verran toimeen, mutta alussa eivät ollenkaan. Sivusta vaan silloin seurasin, kun hirvee saikkaaminen juhlien järjestämisen kans.. Et ne on aika ikäviä juttuja, yrittää selvitä ketään pahasti loukkaamatta....
Juu, no joo.. heippa taas
Picapica:
Onko muita, joiden lapsilla on eronneita isovanhempia ja jo stressiä ristiäis/nimiäisjärjestelyistä siltä kannalta? Omat vanhempani eivät ole edelleenkään edes puheväleissä, joten hiukka hirvittää kotiin kutsua heitä yhtä aikaa.
Miulla kans sama ongelma ja asutaan vielä eri paikkakunnalla(hassua kun äiti ja isä asuu keskenään melkein naapureina!!)..isä perheineen ei käyny edes mun valmistujaisissa,ehkä osittain siksi et äiti ne järjesti.. Ja olen kyllä pohtinu et miten ristijäisten käy kun eivät ole puhuneetkaan toisilleen,mutta jos lapsenlapsi on sen verran tärkeä niin pitäisi unohtaa keskinäiset ongelmat,pikkukaverihan siinä on pääosassa..!!mutta saa nähdä sitten,jännittyneenä odotan..=)
Kerttukasperi,ole hyvä vinkistä, se on todellakin helppoa ja yksinkertaista=D
On tämä istuminen niin tukalaa kun potkut tulee kylkiluihin niin mukavasti tässä asennossa...!!!alkaa oleen vaikeuksia olla..=P
jmi82&vaavi31+5
Onpas pinolla mittaa ;)
Ikarus: Taitaapa meidän kaikkien vauvoista tulla herkkäitkuisia,
koska eikö se nyt ole aika normaalia tässä hormonimylläkässä
olla pikkasen herkkä. Itsekin itken kaikenlaisista pikkukinoista
ja syistä.
jmi82: Ole onnellinen että potkut tulee ylös, mulla ne tulee virtsarakkoon
ja nivusiin yms :) Ja siis mukavaa sulle kun vauva on oikeinpäin!
Kyllähän vauvan pitäisi olla senverran positiivinen juttu ja jos vielä oma
lapsi järkkää juhlat ja järjestää ne puolueettomalla maaperällä niin
olispas kiva jos eronneet ihmiset osaisi käyttäytyä :) Mutta on meilläkin
omat sukuongelmat...
Mullakaan ei vielä raskausarpia, paitsi murrosiästä kyllä on elikkä joskus ainakin tullut...
pitkästä aikaa täältäkin....tuntui vaan siltä ettei ole mitään kerrottavaa eikä kommentoitavaa ja väsymys piinaa kovasti =(
VÄSYMYKSESTÄ JA RAUDASTA
yritin syödä obsidania, mutta ei tunnu tehoavan kuten ei viimeksikään ja ajoitus on tosiaan hankalaa, ettenkö söisi kolmeen tuntiin mitään! Tänään täytyy hakea kreuterblutsaftia apteekista, muuten en millään jaksaa touhukasta poikaa koko päivää ja mielellään iltaakin, että mies saisi tehtyä remppahommia. Hermot on tiukalla ja itkettääkin tämä väsymys.
VIERAILIJOISTA
olin viimeksi synnytyksen jälkeen tosi kipeä viikon ja olin tosi iloinen että mies pystyi olemaan kanssani sairaalassa heti alusta. Vieraita en halunnut ja ystäville sanoinkin, että tulkaa sitten kotiin. Liian innokkaita sukulaisia tai ystäviä ei onneksi olekkaan, joten vierailuista ei tullut ongelmaan. Loppujen lopuksi vain vanhemmat, tätini ja läheinen ystäväni kävi katsomassa.
Omasta mielestä kotona oli sitten helmpompi ottaa vieraat vastaan kun mieskin oli auttamassa. Imettämään vetäydyin sitten makkariimme kaikessa rauhassa pienen kanssa.
Supisteluja tulee kun kovasti touhuaa ja välillä muutenkin. Lantio tuntuu tosi painavalta ja vauva tuntuu välillä todella painautuneen virtsarakkoa vasten...
Maha on suhteellisen pieni, kait edelleen mennään vähän keskikäyrän alapuolella SF-mitoissa, senkin takia tuntuu että ei voi valittaa kun eihän mulla edes ole mahaa! Mutta kyllä joku painonnostokuula roikkuu niin haarojen välissä kuin olla ja voi, hyvä ettei putoa! ;) ;)
Mukavaa alkuviikkoa!
petraelena 29+3