~~ELOmammojen maanantai~~
Eipä varmaankaan enää tarvitse miettiä niitä monen päivän pinoja. Viikonloppuna riitti runsaasti keskustelua joten jatketaan näin eteenpäin.
Opemammalle ja perheelle toivotan jaksamista surun keskellä.
Mielenkiinnolla odottelen tapaamislistaa, lähinnä sitä kuinka moni ilmoittautuu. Voitaisiinko sopia,että jokainen toisi omat juotavat? Pulloissa on aikamoinen kantaminen jos tapaamiseen tulee esim parikymmentäkin ihmistä.
Ikarus: Puhuit, että sinua jännittää kotiutuminen vauvasi kanssa. En tiedä kuinka sinulla hormoonit hyrrää mutta minulla oli tunteet todella pinnassa kun esikoisen kanssa kotiuduimme. Olin onneni huipulla ja silti itketti ihan sairaan kamalasti. Mies oli ihan neuvoton. Pikkuhiljaa tilanne rauhoittui (siis jo samana päivänä oloni oli parempi). Ja meillä neuvolan terkkari teki kotikäynnin hyvin pian kotiuduttuamme. Vaikka emme olleet terkkarin kanssa kovin tutustuneet niin ajatus ammatti-ihmisen käynnistä rauhoitti oloani. Kyse ei ollut mistään raskausmasennuksesta vaan silkasta jännittämisestä. Ihmettelin vain kuinka valmennuksessa ei oltu puhuttu lainkaan kotiutumisen vaikudestakin.
k.h.p: Minää syön multitabs2+ aina silloin kun muistan. Nykyään tahtoo jäädä ottamatta.
Pumpulin vesiallas kertomus oli hauska. Olettekos käyneet Synnytys-puolella lukemassa ketjua Hassuinta mitä isä on tehnyt/sanonut-ketjua (tarkkaa nimeä en muista). Se on saanut mut usein nauramaan ja toisaalta miettimään kuinka isätkin voivat jännittää H-hetkeä.
Nyt kun on puhuttu synnytyksestä ja hieman kotiutumisesta niin kysynpäs, että kuinka olette ajatelleet " hoitaa" sukulaiset ja ystävät? Eli ovatko tervetulleita sairaalaan vai vasta kotiin? Vai aijotteko rauhoittaa pari ensimmäistä viikkoa kokonaan?
Tällä hetkellä olen ajatellut, että sairaala on rauhoitettua aluetta. Haluaisin, että minulla, miehellä ja esikoisella on rauhassa aikaa tutustua uuteen perheenjäseneen. Pari päivää tai viikkokin tuntuisi hyvältä ajalta mutta voi olla, että mieli muuttuu vielä loppua kohden. Toisaalta jos rauhoitamme ajan vierailijoilta niin puhelin taitaa soida taukoamatta. Kumpi sitten pahempi...
Nyt viimeiseen rutistukseen :)
pubu ja Unski rv29+3
Kommentit (33)
Viime yönä aloin ajattelemaan että miten isoja ikäeroja näille elokuisillekin voi tulla... Taateli on jo syntyny, sehän on jo iso kaveri kun meidän muksut alkaa nähdä päivänvaloa.. ja sitten aloin miettii et jos on la 1.8 ja synnyttää rv 38 (mikä siis on kait se täysaikaisuuden raja nykyään) ja taas jos on la 31.8 ja synnyttää rv 42 ni näitten lapsien ikäerohan on 2kk!!!! aika huimaa.... :)... Ja sitten totesin että nyt on kesäkuu... seuraavaks tulee heinäkuu ja sillon alkaa jo varmasti seuraavat elokuiset jakautua (jos hyvin käy, eli ettei kukaan LIIAN aikasi ala hommiin...).. Siis minne se aika oikein menee....?????
Joo, mutta eikös miula olekin ajatukset, voishan sitä yöllä nukkuakin :P
Viikonloppu livahti ohi ja kesäkuussa ollaan jo pitkällä. Tapaaminen lähestyy, laitan aloituksen tänään aiheesta, käykäähän ilmottautumassa mukaan!
Kiitokset myötätunnosta. Miehen isoäiti ei ole enää tajuissaan ja kaikki hoito on nestettä ja kipulääkettä lukuunottamatta lopetettu. Nyt vain sitten odotetaan. Olisi suuri helpotus, jos mummi nukkuisi pois mahdollisimman pian.
Synnyttäminen puhutti viikonloppuna. Minä totean edelleen, että ulos nuo ovat kaikki tavalla tai toisella aina tulleet ja jokaisen kohdalla tilanne on yksilöllinen. Minun kaikki synnytykseni ovat olleet erilaisia ja luomusynnyttäjää minusta ei saa tekemälläkään. Kolmosen kohdalla sektio olisi säästänyt meidät monelta murheelta...
Synnytyksen jälkeen kotiutumisestakin oli puhetta. Minä olen neljä kertaa kotiutunut nyytti kainalossa ja joka kerta minua jännittää miten mahdan selvitä! Lapset ovat yksilöitä joista jokainen vaatii asioita omalla tavallaan ja siihen on tyytyminen. Minä myönnän auliisti, että muutaman ekan päivän olen aina kotitumisen jälkeen ihmeissäni ja niin käy nytkin. Näillä sanoin koitan lohduttaa teitä ensisynnyttäjia:) Kummasti sitä vaan sitten asiat alkavat vähitellen rullata, älkää olko liian ankaria itsellenne. Ei kukaan voi heti tietää vaatiiko lapsi ruokaa vai vaivaako väsymys vai sattuuko maha jne. Yhteinen sävel löytyy vähitellen.
Nyt menen laittamaan sen tapaamis-pinon alkuun ja palaan sitten myöhemmin tänne. Aurinkoista päivää kaikille!
Opemamma ja vimpula rv 27+6
Mä en ole aiemmin ajatellutkaan tuota sairaalassa käymistä ollenkaan.
Uskoisin, että meillä sairaalaan tulisi vauvaa katsomaan
vauvan isovanhemmat ja 2 tulevaa kummia eli meidän sisaruksia.
Tietyiltä pikkasen röyhkeiltä ihmisiltä ajattelin, että
voisi pimittää koko tapahtuman niin ettei sinne sairaalaan liikaa
tulisi väkeä loikkimaan. Niin ainakin mun sisko teki muistaakseni.
On se varmasti hermoja raastavaa harjoitella vaikka imetystä jossain 4 hengen
huoneessa, jossa on koko ajan jotain äksöniä eikä ole omaa rauhaa
ollenkaan...
Me ollaan myös ajateltu viettää kesää lähtemällä sitten kun voidaan
vauvan kanssa niin viettämään miehen kesälomaa meidän mökille vähän
pidemmäksi aikaa.
RAUDASTA:
Hmm mä en olekaan tiennyt, että kannattaisi vetää tyhjään vatsaan, jos
ei juo samalla kahvia tai käytä maitotuotteita. Nehän voi vähentää imeytymistä.
Hitsit mun vatsa ei ainakaan toiminut eilen enkä muista toimiko toissapäivänä
ja nyt on ikäviä suolistovääntelyjä. Supparit onkin onneksi kaikonneet
johonkin eli hus pysykääkin poissa :)
AIKA ALKAA HUVETA:
Niinpä tosiaan tuntuu siltä, että aika on tavallaan mennytkin tässä nopsaa.
Enää 6 viikkoa niin vauva voisi jo syntyä :) Iiik...Kyllä tavallaan
hirvittää, että kuinka paljon tämä vatsa tästä vielä kasvaa.
GALLUP RASKAUSARVISTA:
Millä viikoilla teillä on niitä alkanut ilmestyä? Täällä ei vielä tullut,
mutta masunahka on kireetä ja siihen tulee helposti aurinkoihottumaakin yms.
Pia 31+6
Lukemassa oon kyllä käyny melkein päivittäin mut toi kirjautuminen kun tuntuu olevan niin hankalaa...
Synnytyksistä ollut puhetta ja kun jälkeenpäin oon tuota ensimmäisen muksun syntymää miettinyt niin sektio olis varmasti ollut helpotus, ponnistusvaihe kun kesti kolme tuntia.
Edellisten synnytysten jälkeen on käynyt mulla sairaalassa kamalasti " kutsumattomia" vieraita, enkä oo kummallakaan kerralla ymmärtänyt et sinne tupataan silloinkin kun vierailuaika ei edes ole. Luulis varsinkin äiti-ihmisten tietävän kuin väsynyt sitä voi olla. Just kun meinaa saada unen päästä kiinni niin joku on tullut. Joten nyt tällä kertaa meinaan olla itsekäs ja sanoa et saapi tulla vain mies ja pojat käymään. Kyllä ne mummot ja kaverit varmasti ehtivät myöhemminkin sitä taaperoa ihailla, ja kodin rauhassa kaiken lisäks.
Raskausarpia mulla on ennestään niin paljon et vatsa muistuttaa ennemminkin pakanamaan karttaa kuin vatsaa mut nää vanhat ei oo kyllä yhtään punertunut eikä uusia tullut tässä raskaudessa mut ehtiihän sitä vielä... =)
Omassa olossa alkaa pirteys olee enää ainoa hyvä puoli, supistuksia tulee päivittäin ja tuo masukki painaa koko ajan jotenkin ilkeesti virtsarakkoon et tuntuu sille kuin joku ottais virtsaputkesta kiinni, venyttäis ja päästäis irti. Ja jos se ei oo siellä rakon kimpussa niin sit saan tuohon tyrään niin mojovia iskuja et vedet tulee silmiin.
Ihan uus juttu jota en edellisistä muista niin on pakaroiden puutuminen, puutuu istuessa, maatessa ja jopa kävellessä. Ja liitoskivut on mahtavat...
Mutta joo, onneks ei väsytä ja hb pysynyt iloman rautaa kurissa. Eikä tässä nyt niin kovasti enää oo odotusaikaakaan jäljellä.
Muuten olis kaikki hommattu, mutta vaunut puuttuu ja kotona en oo tehnyt vielä mitään järjestelyjä. Miehellä alkaa 15. päivä kesäloma joten jos sit loman aikana vaihtais makkarin huonekalujen paikat ja laittais vaatteet kaappiin.
Poikien nukkumishuonekin täytyis maalata uusiks, tammikuussa maalattu, kun nuo ihanat apinat maalasivat seinät ja katon mustikalla enkä millään oo saanut sitä väriä poistumaan. Enkä ymmärrä miten ne sai katonkin siniseks...
Mutta nyt tuo pakaraosasto ilmoittaa taas et ei voi tässä asennossa olla pidempään...
LEM 31+1
Pari riviä ennekuin hyppään tuonne pihalle aurinkotuoliin lukemaan.
Synnytyksestä olette puhuneet viikonloppuna paljon, itse en ole mitään mieltä varsinaisesti, olen tositosi onnellinen, jos saan tämän kauan ja hartaasti toivomamme pikkuisen terveenä syliin, oli sitten vaikka kuinka paljon haavoja, nyt ainakin tuntuu siltä, ettei ole väliä mistä päästä tulee ja kuinka päin.
Sitte tuosta vieraiden vastaanottamisesta. Sama pätee tässäkin, eli mun puolesta saavat tulla latsomaan silloin kun on vierailuaika, todennäköisesti vietän sairaalassa ainakin viikon, yleensä diabeetikkojen vauvat ovat seurannassa pitempään, toivotaan tietty ettei tarvii. Isä saa mun mielestä olla ihan niin paljon kuin haluaa, ja aatelkaa niiden muiden miehiäkin, ne on tuoreita isiä ja haluavat olla pikkuisensa kanssa.
Kotiin varmaan tulee myös aika lauma, meillä noita ystäviä on, mutta aina ovat olleet apuna myös, kun ollaan sairastuttu tms. Varmasti hienotunteisina ihmisinä kyselevät ensin, että koska voivat ja voivatko tulla.
Isovanhemmat tietysti on ihan tohkeissaan, eihän niitä pidättele mikään =)
Nyt aurinkoa ottamaan ja lojumaan, vasta nyt se loma tuntuu lomalta kun ila on tällainen.
Lilli rv28+0
Ensin ajattelin, että ehkä kerrankin jaksaisin lähteä parin tunnin ajomatkalle Helsingin suuntaan, mutta tietysti ollaan perjantaina matkalla keskisuomeen kun siellä lauantaina häät, eli se siitä, jos olisinkin jaksanut. Mietin tuota Ikean yhdistämistä siihen, mutta pieleenhän sekin sitte meni, mutta te muut isomahat, pitäkää hauskaa=)
RAUDASTA ekaksi: mä muistelin Obsidanin (tai yleensä raudan) ottamisesta vain, että ei saa ottaa maitotuotteiden tai kahvin/teen kanssa samaan aikaan. Luin vasta myöhemmin, että pitäis olla joko tunti ennen ruokailua tai 2 h ennen tai jälkeen ruokailun. Musta on tosi vaikea ajoittaa tabun ottaminen, etenkin jos käy esim. kahvilla aamu-ja iltapäivisin. Mutta miten mulle on jäänyt sellainen kuva, että jotain c-vitamiinipitoista voisi ottaa yhtäaikaa rautalääkkeen kanssa jotta lääke imeytyisi nopeammin? Vai pitääkö olla ihan tyhjä maha, kuten ohje antaa ymmärtää.
SAIRAALA&VIERAAT: meillä ainakin EKKS:ssä on toiveena, että sairaalassa kävisivät vain lähimmäiset. Eihän siitä tule mitään, jos jokaisen luona ramppaa väkeä ja totta puhuen itse olin kuitenkin niin väsynyt ja tunteet pinnassa (=itketti) ja imetystä piti opetella ja vauva oli mahavaivainen ja itkuinen, että mies oli ainoa vieras, jonka todella otin mielihyvin vastaan (muutenkaan ei kyllä käynyt kuin kaksi hyvää kaveria - meillä kun isovanhemmat asuvat kauempana). Kotona taisi käydä ekoina viikonloppuina isovanhemmat ja muuten jos ystävät toivat jotain rotinoita ja halusivat nähdä vauvan, eivät he kauan viipyneet tuolla ekalla käynnillä.
RASKAUSARVET: Piako se näistä kyseli? Mulla ei tullut esikoisesta lainkaan raskausarpia, mutta toisaalta mahakaan ei kasvanut suunnattoman suureksi. Rasvasin kumpua ahkerast kaakaovoiteella, tiedä sitten auttoiko se. Eipä sillä, jos ihotyyppi on sellainen, että arpia tulee niin sitten tulee, tuskin niitä voi itse ehkäistä! Mulla on kyllä tullut viiruja takapuoleen ja reisiin, mutta maha on onneksi vielä säästynyt. Niin ja ne arvet voi tulla vaikka päivää ennen synnytystä!
Nyt taas töiden pariin. Kateellisena lueskelen, miten teistä moni on jo äitiyslomalla...
Kerttukasperi ja Onni rv 28+6
opemamma: paljon voimia surun keskellä,tiiän kyllä itse varsin hyvin kun joutuu oottamaan.
vierailusta sairaalassa: itse halusin että leikkauspäivän oisin saanu olla ihan rauhassa että vaan oma muru ois ollu siellä,mutta.. anoppi väkisin paukkas,must oli ehkä vähän outo juttu kun ei tajunu että ehkä haluan levätä ja ei se vauva ois seuraavana päivänä mihkään kadonnu,nyt kyllä on sellanen juttu että jos musta yhtään tuntuu etten jaksa ottaa ketään vastaan ni sitten ei tulla!!!
asukista: voiko olla mahollista että kun yöllä oon kääntyny nii välillä se tekee kipeetä et vaavin pää ois tuolla alhaalla ku must tuntu tänä aamuna että sen pää ois ollu ylös ja ei ollu niitä jomotuksia jne..?!
nooh..olipas sekainen selitys,nyt pitää lähtee hoitelee asioita joten palaan kun joudan :) jaksuja kaikille.
k.h.p ja tärppi 28+1
Kotona olin kahden aikaan yöllä ja nyt pitäisi töihin lähteä puoleksi päiväksi. Ei mua ajaminen haitannu millään lailla. Istua jaksoin oikein hyvin.
Sairaalan vierailusta: eka kerralla olin niin väsynyt etten osannu kaivata ketään ja olin yhden hengen huoneessa. Toka kerralla olin kateellinen kaverille, jonka luona oli jatkuvasti vieraita ja puhelin soi, minua ei käynyt katsomassa kukaan eikä kukaan soittanut. Siinä tunteen mylläkässä itkin että eikö toisen lapsen syntymä kiinnosta ketään kun minulle oli TÄRKEÄ! No se että kukaan ei tule katsomaan selittyy sillä että sukulaiset ja sisarrukset ovat 500km päässä. Soittamattomuutta selittelivät sillä että ei arvannu sairaalaan soitella et jutellaan ku tulet kotiin. Kolmannen kohdalla siis en myöskään vieraita saanut omaa perhettä lukuunottamatta, mutta onneksi soittoja tuli ja tekstareita. Minä olen juuri tämän " yksinäisyyden" vuoksi nauttinut muista äideistä ympärilläni...ehkä en ole ollut väsynyt näiden " helppojen" synnytysten jälkeen (tarkoitan 2. ja 3.). No en odota vieraita nytkään...
Kretu ja " nekku"
ja mukavaa ja aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!
Viikonloppu tosiaan hurahti ja koululaiset pääsivät ansaitulle kesälomalle.
heti aluksi OPEMAMMALLE jaksamista surussa ja koko perheelle.
Eilen olimme koko perhe linnanmäellä huvittelemassa. Ilma oli kaunis ja porukkaa oli aika lailla. Tosin minun huvittelut jäivät kuumailmapalloon, maisemajunaan ja näihin pienten laitteisiin joissa kävin 2-vuotiaan neidin kanssa. Siellä näkyi myös paljon muita mahakkaita äitejä. Mietin siinä että mahtoikohan joku olla elokuinen....?
Synnytyksistä oli puhetta... Kyllähän nuo vauvat tosiaan keinolla tai toisella ulos tulevat. Eikä se tee kenestäkään parempaa onko synnyttänyt alateitse vai sektiolla, luomuna vai ei.
Minulla viimeksi perätilavauva ja halusin alatiesynnytystä koska itse pelkäsin leikkauksen jälkeistä toipumista, kun kotona oli kolme isompaa ja vauva. Ja koska alatiesynnytys kohdallani oli mahdollista. Nämä ovat asioita jotka täytyy punnita jokaisen kohdalla erikseen.
Ekassa kahdessa synnytyksessä otin epiduraalin ja kaksi viimeistä ovat tullet luomuna, syystä ettei ole mitään ehditty antaa. Mielenkiinnolla odotan kuinka käy tällä kertaa. Ainoa toive vain on,että ehdin ajoissa sairaalaan...
Vierailuista oli myös puhetta... meillä eka lapsen kohdalla vieraita kävi kyllä ylenmäärin laitoksella ja kotona, mutta joka lapsen myötä tämä ralli hieman vähentynyt. Isovanhemmat ja sisarukset ovat kyllä tulleet heti kun mahdollista katsomaan uutta perheenjäsentä. Ja minusta se on ollut tosi ihanaa että ovat heti kiinnostuneita ja halukkaita näkemään uuden tulokkaan. Mutta jokainen meistä on erilainen ja toivoo erilaisia asioita ja niitä tulisi kyllä sukulaisten ja ystävien kunnioittaa.
Tällä viikolla täytyy sitten toimittaa ne lappuset kelaan jotta päätöksetkin tulevat joskus. En ole pitänyt kiirettä niiden kanssa kun ei ole äippärahan summastakaan jännäämistä kun se on se minimi. Sitä olen saanut jo monen lapsen kohdalla, kun olen ollut kotiäitinä jo melkein 10 vuotta ja päivääkään en vaihtais pois. Muita ihmisiä se tuntuu vaivaavan. Naapurin mieskin kyseli viime elokuussa että koskas aiot töihin mennä? ja sanoi viel perään et hänen vaimon täytyy mennä syyskuun alussa(heiän lapsi silloin reilu vuoden). Tuumailin etten kovin lähiaikoina...Täällä jotkut ovatkin jo äippälomalla. onnittelut heille siitä. itselläni se alkaa joskus heinäkuun alkupuolella.
Vauvanvaatteita olen jo pessyt ja laittanut laatikossa kaappiin odottelemaan. Lähempänä sit otan niitä laatikosta ja laitan hyllyille.
Kestovaippoja olen jonkun verran ostanut. Kestovaippahulinoilta ostin swaddlebeessin sisätäyttövaipan ja se tuntuu tosi mukavalta. Niitä taidan ostaa vielä muutaman esim. kyläilyjä varten. Kotosalla ajattelin käyttää harsoja vaippakuoren kanssa. Niillä varmasti pärjää alkuun kivasti. Olen jo harjoitellu harson taittamista ja kokeillut laittaa nukelle... meidän kahdekanvuotiaskin oli aivan innoissaan. kestovaippahulinoilla hän kyseli myyjiltä miten mitäkin käytetään ja kuunteli tarkkaan. myöhemmin hän sitten piti anopille esittelyn ja luennon että miten niitä käytetään, jotta mamikin sitten osaa...
no nyt tilaa muillekin ja päivän askareisiin...
Myry ja masukas 30+1
Heippa vaan kaikille!
Olen ollut vähän poissa, oltiin lomanaloitusreissulla ihan naapurimaassa ja kotimaassa, kivaa oli! Nyt alkaakin sitte opiskelut juhannukseen asti, pitäis saada rutistettua aika paljon tässä kasaan. Mutta ihanaa että ei tarvi mennä töihin.
Opemammalle osanotto suruun ja raskaaseen vaiheeseen.
Vierailijoista sairaalassa - minun vinkkini on että jos vaan suinkin jaksatte, kannattaa ottaa mahd. paljon innokkaita vierailijoita sairaalaan vastaan. Siellä kun on se vierailuaika jonka isä voi ilmoittaa tulijoille, jolloin suurin virta rajoittuu siihen aikaan ja muutoin saa olla rauhassa. Puhelinhan siellä soi ihan koko ajan, mutta olihan sekin ihan kivaa jos ei ole ihan kanttuvei. Minusta oli hyvä, että siellä kävi paljon porukkaa, sitten saatiin kotona olla kohtalaisen rauhassa. Muuten ovat kuitenkin tulossa heti innokkaimmat kotiin. Vaikka ei mitään laittaiskaan niin pitäähän se koti jossan kuosissa olla ja itsekin käydä suihkussa yms. joten siinä mielessä se sairaalassa vastaanotto on kaikista helpointa. Siis jos vaan itse jaksaa. Mut leikattiin 1. kerralla ja sanottiin jo etukäteen ettei ekana päivänä ainakaan oteta vieraita vastaan. Omat vanhemmat kuitekin kävi pyynnöstä niin sitte pitihän sitä anopillekin soittaa että tervetuloa. Olivat tosi lyhyen aikaa ja onhan se niillekin ihanaa ja spesiaalia, ymmärrän kyllä hyvin että haluaa heti nähdä, eikä vasta seuraavana päivänä. Itse olin ihan töttöröö, mutta eipä se haitannut. Joten miettikää vielä tätä. Ja sehän on selkeetä, että kipeenä ei tulla kattomaan eikä syliin tartte kaikille antaa pientä vauvaa. Sairaalassa on myös se hyvä puoli, että kaikkien vieraiden voi käskeä pestä ja desinfioida kädet heti oven suussa.
Raskausarvista - Kannattaa rasvata mahaa, mulla ei ainakan 1. raskaudessa tullut arpia kun ihan Niveaa vetelin joka ilta ja yleensä myös aamuisin.
Aurinkoista alkuviikkoa!
Papuna rv28+4
Minä en yhdistäisi äitiyttä ja synntystä saumattomasti yhteen, siis onko hyvä vai huono äiti riippuen miten on synnyttyttänyt tai onko synnyttänyt lainkaan.
Itse en ole kokemut sektiota, mutta veikkaisin alateitse olevan kivuliampaa, mutta sektiossa toipuminen on hitaampaa. Mutta tämä ei liity sitten mitenkään äitiyteen. Sektioitakin on suunniteltuja ja hätä sellaisia. äidille joka on suunnitellut altiesynnytystä hätäsektio on rankka kokemus - huoli vauvasta on suuri ja ehkä hän sattaa kokea itsensä " epäonnistuneeksi" . Itse en myöskään ymmärrä sektiota kivunlievityksenä, siis jos mitään lääketieteellistä syytä suositella sektiota ei ole, mutta jokaisen oma valinta.
Vielä äitiyteen- äitiyteen synnytystapa ei kyllä ole mielestäni yhteydessä yhtään mitenkään. Tiedän hyviä adobtioäitejä, jotka eivät ole synnytystä kokeneet. Tiedän myös sijaisäitejä jotka toteuttavat äitiyttä esierkillisesti. On myös äitejä, jotka eivät koe äitiyden huumaa lainkaan vaikka ovat lapsen alateitse synnttäneet, joten...
...äitiys ja lapsen synnytystapa yhteys ei mielestäni oikein täsmää
Nautitaan raskaana olosta ja tutustutaan masukkiin vielä parin kuukauden ajan. Valmistaudutaan äitiyteen miten sen meistä kukin sen sitten tuleekaan käsivarsilleen saamaa :)
Kretu laittaa ruokaa nyt
Neuvolakuulumisia alkuun, kaikki oli ok. Hb oli noussut ahkeran raudansyönnin avulla 116:een, paineet oli ok 128/74 ja painonnousu 467g/viikko. Masu oli ottanut kasvupyrähdyksen, sf-mitta huimat 37 cm! Melkoinen masu kannettavaksi 160cm pitkälle(lyhyelle) ihmiselle. Esikoisen mitat on jo ohitettu reilusti, silloin oli isoin mitta 31cm. Pelottaa ajatellakin mihin mittoihin maha vielä kasvaa, ja etenkin miten sitä mukanaan raahaa. Vauvojen sykkeet oli hyvät ja edelleen poikittain pötköttelivät.
Opemammalle voimia surussa.
Raskausarvista: viimisen kuukauden aikana on tullut muutamia arpia, etenkin navan yläpuolelta alkanut revetä, ja kipeääkin tekee kun tuntuu että mahanahka venyy liikaa.
Vierailijoista: mie myös menen EKKS:aan synnyttämään, siellä siis rajoitettu vierailijoitten määärä lähisukuun. Esikoisesta ei miehen lisäksi käynyt muita vieraita kuin äitini ja isäni. Nyt luultavasti sama tilanne, suurin osa suvusta asuu noin 300km päässä. Kotiin luultavasti tulee aika paljonkin vieraita, mutta en jaksa ressata kämpän kuosista ja muusta, pääasia että saisi lapset hoidettua, on varmaan opettelemista alkuun kahden vauvan kanssa aika paljonkin ennenkuin alkaa sujumaan.
Mutta nyt kotihommat kutsuu.
Babybel ja muksut rv30+3
Minultakin on kirjoittelu jäänyt vähemmälle, nyt olen kyllä parina päivänä lukemut pinoja. Silloin kun oli useamman päivän pino samassa, en viitsinyt ja jaksanut lukea kun ensimmäisenä päivänä, kun en sitten muistanut mihin saakka olin lukenut ja luin samoja viestejä moneen kertaan.
Synnytyksestä ja vierailuista: Meillä sairaalassa saa vierailla vaan isä ja sisarukset, muut vaan " lasin takana" . Siinä onkin sitten käynyt siskoa ja anoppia ym. mutta nyt ajattelin, että voivat käydä sitten kotona kun on rauhassa kotiuduttu, ja yritän sen sairaala-ajan vaan levätä.
Nyt sitten olen koko loppuajan äitiyslomaan saakka sairaslomalla. Jalkasärky on niin kamalaa, että saan yöllä nukuttua vasta särkylääkkeen, jalkojen heiluttelun ja hieronnan ja kylmällä vedellä suihkuttelun jälkeen noin klo 3. Pojat ovat vielä pari viikkoa hoidossa, sitten jäävät kanssani kotiin kesälomalle. Täytyy koittaa lepäillä päivällä ja nostella jalkoja ylös, jospa tämä siitä helpottaisi.
Ihan kiva toisaalta että saa kaikessa rauhassa laitella vauvan tarvikkeita kuntoon.
Nyt lähden hakemaan pojat hoidosta ja sitten puheterapiaan pienempi ja sitten ruokakauppaan. Mies lähti eilen töihin noin 300km päähän ja kotiutuu mahdollisesti perjantaina.. että se tästä lepäämisestä:/
Ai niin en tosiaan pääse minäkään sinne tapaamiseen kun matkaa on 450km, enkä jaksa enää kovin matkustella tuollaisia matkoja..
RTiina ja viuhti 27+5 ja pojat
RASKAUSARVET: ekassa ei tullu olleskaan... rintoihin sitten on jääny semmoset vaaleet juomut, muttei mitenkään silmiinpistävät ja nää on sitten tullu ihan synnytyksen jälkeen :).. Nyttenkään ei ole mitään tullu, mutta vatsanahkakin on kyllä paljon löysempi mitä ekan kohdalla... ja mie en todellakaan jaksanu rasvailla, enkä ole nytkään rasvaillu.....
SAIRAALAN VIERAILUAJAT: ja paskanmarjat meidän sairaalassa mitään vierailuaikoja ole, sen takia ne kaikki miljoona muiden vierasta niin kovasti ahdistikin.. eli porukkaa tuli ja meni aamusta iltaan.... Huoneisiin sai tulla vain vauvan isä ja sisarukset onneksi, ymmärrän kyllä että tuore isi haluaa olla perheensä kanssa, mutta hienotunteisuuttakin kyllä haluisin muita kohtaan, ei mielestäni kovinkaan soveliasta tuijottaa vieraan naisen tissejä :P. Mulle helpotus tuli viimeks sitten kun pääsin perhehuoneeseen.. kaks yötä valvoin neljän hengen huoneessa ja viimesen sain nukkuu miehen viekussa :).... Niin ja olo oli vielä karseempi tuos 4hlö huonees kun siinä yhden äidin lapsi oli joutunu teholle ja sehän oli sit tosi herkkänä, itki jatkuvaan ja puhelin sillä soi kokoajan ja itku silmässä se kerto kaikille et mitä on tapahtunu jne... yritä nauttia siinä sitten.......... No mutta se on sitä elämää! Mulle sairaalassa olo ei siis ollu lepoa vaan stressiä lähinnä muitten ihmisten takia, kotio hinguinki kokoajan ja varmaan tällä kerralla jos kaikki menee hyvin, yritän taas päästä pois heti ku mahdollista, tai edes siihen perhehuoneeseen... Mutta se siitä aiheesta miun kohdalta...
PIALLE hyvää äitiyslomaa, siitä se sitten lähtee :)
K.H.P. Miula on kans nyt helpottanu olotila ihan hirveesti.. ei enää niin pahoja liitoskipuja ja alapäätä turvottaa paljon vähempi.. MUTTA liikkeet myös tuntuu ihan eri kohdissa ja eritaval ja napa pullahti eile illalla pihalle.. alko tosissaan jo pelottaa et onkohan tuo kaveri nyt sitten päättäny kääntyy nuppiylöspäin... poikittain se ainakin on, ei oo enää pääalaspäin, siitä olen melkein 100 varma...
Hieno homma! Pysytäänhän jatkossa jookos näissä päiväpinoissa, ne kahden päivän pinot ovat tosiaan jo liian tuhtia tavaraa seurattavaksi.
RASKAUSARVET, niitä mulla on tullut ihan joka raskaudessa. Tosin itse pystyn niitä katselemaan vain peilin kautta, kun ovat niin mahan alapuolella, joten oiekastaan en edes koko asiaa paljon mieti. Onhan ne raskauden jälkeen aina hälvenneet, mutta kyllä ne vaan haaleasti ovat muistoiksi mahanahkaan jääneet.
VIERAAT: Me ollaan oltu moelmmilla kerroilla perhehuoneessa ja siksi saatu itse säädellä sekä vieraat että vierailuajat. Perheosastolle saa vieraita pyytää ihan miten itse haluaa. Vieraita meillä on käynyt sairaalassa aika paljon. Olen ollut hyvässä kunnossa ja olemme innoissamme aina esitelleet nyyttiämme ;-) Esikoista kävi katsomassa molempien sisarukset lapsineen, miehen vanhemmat, tulevat kummit ja pari muuta kaveria. Kuopusta kävi katsomassa taas miehen vanhemmat, paras ystäväni miehensä kanssa, miehen veljen perhe sekä sattumalta vanha työkaverini, jonka tuleva kummipoika oli viereisessä huonessa ja syntynyt meidän pojan kanssa samana päivänä.
Kotonakin on vieraita ravannut. Kuten joku sanoikin, ehkä helpompi ottaa vieraat vastaan sairaalassa. Itse ainakin väkisinkin stressaan kodin kunnosta, vaikka etukäteen aina olen ajatellut, että ei tarvii todellakaa siivota. ALkuun kun vielä olen antanut rinnoille ilmakylpyjä haavaumien takia niin pari kertaa meinasin mennä oven avaamaan tissit paljaana (niin normaaliksi sellanenkin ilman paitaa olo kävi, vaikken todellakaan muuten hipsuttele kotona nudistina). Mutta luulen, että tälläkin kertaa saamme vieraita runsaasti sekä sairaalaan että kotiin. Onhan se ihana, että sukulaiset ja ystävät haluavat tavat pian uuden ihmeemme.
OBSIDANIA minäkin oln yrittänyt syödä, mutta tosiaan sen ottamisen rytmittäminen syömiseen/juomiseen on todella hankalaa. Aina kun tulee mieleen ottaa, niin olen juuri syönyt, kahvitellut yms.
Olipa kiva kuulla pitkästä aikaa myös RTiinan ja LEMin kuulumisia. Laittakaahan tekin, jotka pinoja käytte lukemassa, jotain itesestänne! Esim. Kerutuksesta, Karmiinista ja Kumkwatista ei ole aikoihin kuulunut.
PEPPER, onpa outoa, ette vieläkään ole saanut päätöstä Kelasta. Mä laitoin paperit paljon sun jälkeen ja sain päätöksen perjantaina. Eli n. 3 vkoa sen jälkeen kun olin paperit jättänyt palkanlaskentaan. Onhan tuo tpauskohtaistakin, mutta ala nyt pikkuhiljaa huutelemaa päätöksen perään. Hassua muuten sekin, että mekin olimme eilen lähdössä ostoksille, emmekä muistaneet helluntaita ollenkaan. Kun pääsimme tuohon paikallisen S-marketin etee, niin alkoi tyhjä parkkipaikka herättämään epäilyjä, että eikö kaupat olekaan tänään auki.
Nyt muihin hommiin, ihanaa kun aurinko paistaa!
Pumpuli 31+5
Nyt on ollut erityisen kiinnostavia keskusteluita. On tosi mukava lukea muiden ajatuksia synnyttämisestä ja ajasta sen jälkeen. Näin ensikertalaisena sitä on niin pihalla noista asioista kuitenkin loppujen lopuksi ja paniikkiahan tässä pukkaa, kun h-hetki lähestyy :-/
Sairaalassa vierailuista: Mieheni sai pikkuveljen reilu vuosi sitten. Me kävimme häntä ja äitiään sitten tietysti katsomassa ihan sairaalassa. Minulla vain oli kamalan kiusallinen olo mennä sinne heti samana päivänä (oli syntynyt aikaisin aamulla ja me oltiin siellä jo iltapäivällä vierailuaikaan), vaikka meidät olikin sinne ihan kutsuttu - ajattelin, etten kuitenkaan itse tahtoisi vieraita heti samantien sinne. Jotenkin olisi sellainen olo, että kun on ihan väsynyt ja hajalla... ehkä jotenkin semmoinen nolo ja " paljas" olokin, kun pidän synnyttämistä jotenkin niin intiimiasiana (olen varmaan ihan kummajainen)... että minä kyllä tahtoisin olla vähän aikaa ihan vaan yksikseni. Enpä tietysti tiedä, millainen olo sitten sinä päivänä oikeasti tulee olemaan - saatan toki yllättäen ihan hyvin olla aivan innoissani ja malttamaton näyttämään vauvaa kaikille läheisille samantien. Toistaiseksi olen jo etukäteen päättänyt (taisi olla samantien kun tiesin olevani raskaana :D) ja miehelle kertonut, että vasta sitten toisena päivänä olisi vierailujen aika. Tai vaihtoehtoisesti hän voi sitten käydä näyttelemässä nyyttiä jossain käytävällä isovanhemmille ja sisaruksilleen, jos niin tahtoo. Minä pysyn mieluummin rauhassa siellä omassa pedissäni, piilossa.. ;) Varmaan pidän puhelimenkin kiinni ainakin osan ajasta, koska en muutenkaan ole kovin innokas puhelimessa lörpöttelijä.. Katsoo nyt sitten, miten tuo homma sujuu ja mitä meidän sairaalassa on määrätty vierailijoiden suhteen.
Kehittelen tosiaan välillä hysteriaa synnytyksestäkin. Välillä vaikea edes tajuta, mikä siinä niin jännittää. No, onhan se ihan käsittämättömän hurja ja raju kokemus, tapahtui sitten miten tahansa. Mua pelottaa vähän kaikenlaiset toimenpiteet sairaalassa ja se potilaana oleminen.. avuttomana ja paljaana oleminen... ja sitten ei ehkä erityisesti pelkästään kivut, vaan semmoiset " pakokauhuiset" tilanteet, kun kivut käy kamaliksi tai tilanne muuten aivan hirveäksi, eikä tietä pois tietenkään näy missään muualla kuin jossain kaukana edessä niiden kaikkien kamaluuksien, joista ei edes tiedä, jälkeen. Kyllä saa jälkeenpäin olla ylpeä itsestään, kun siitä kaikesta selviää :) Vaatii kyllä aikamoista psyykkausta, että pystyy jotenkin avoimin mielin siihen hommaan lähtemään, jos kokee ylitsepääsemättömän ahdistavana kaikenlaiset hankalat tilanteet jo etukäteen. Mutta kuulemma se tilanne kuljettaa mukanaan...
Olitte puhuneet ainakin tuosta vesialtaan kokeilemisesta. Kyllä kai sitä olisi kokeiltava, jos sattuisi itselle semmoinen mahdolliseksi silloin. Varmaan sitä tulee kokeiltua kaikkea mahdollista, jos vaan joku vähän neuvoo ja patistaa. Mä kuitenkin menen hysteeriseksi ja lamaannun niin, etten osaa tehdä mitään ilman käskemistä siellä... :-/ Siihen johonkin esitietolomakkeeseen saa kirjoitella toiveitaan synnytystä varten. Oletteko kirjoitelleet aiemmissa synnytyksissä pitkät litaniat, ja onko niitä otettu huomioon jopa? Tuntuu vähän siltä, että pidetään ihan tyhmänä, jos on kirjoittanut sinne kaikki mahdolliset toiveet - synnytystään kun ei saa suunnitella liikaa etukäteen.. Että jos mä rustaan sinne jakkarat ja polvillaan ja seisaallaan ponnistamisen, niin nauraako ne siellä sairaalassa vaan, että tässä tulee taas tämmöinen ekakertalainen, joka taivaita tavoittelee eli luulee voivansa jotenkin itse määrätä, miten homma etenee? ;) Sen tiedän kuitenkin itsestäni, etten pysty siellä synnytyssalin jännityksessä, kivussa ja ties missä kaikessa muussa toiveitani kuitenkaan kertomaan, koska olen kuitenkin arka ihminen, enkä osaa normaalitilanteessakaan tehdä järkeviä päätöksiä lyhyessä ajassa. Ja mistä sitä tietää, jos isäkin on ihan shokissa, eikä saa sanaa suustaan.. :D Huvittaa välillä nämä omat jännityksen aiheet, mutta kylläpä ne lopulta ihan todellisia on.
Mii- (rv 31+3)
OBSIDANISTA: tää seuraava teksti on tommosesta obsidan lehtisestä
" Obsidan-kapseli niellään kokonaisena veden kera tyhjään vatsaan puoli tuntia ennen ateriaa tai kaksi tuntia aterian jälkeen. Mikäli tyhjään vatsaan ottaminen ei onnistu, voidaan obsidan-kapseli ottaa myös esim aamiaisen yhteydessä. Raudan imeytymistä heikentävien aineiden, kuten maidon, teen ja kahvin samanaikaista nauttimista tulisi välttää. Kapseli voidaan myös avata ja niellä pelkät rakeet pureskelematta veden kera....."
Eli siis mie olen ihan turhaan paastonnu aamulla tuon tunnin ennen aamupalaa, puol tuntii siis riittää.... mistä mie olen keksiny sen tunnin???? Yleensä mie otan tuon tabun aamulla heti ekaks.. siinä kuluu sitten mukavasti aikaa kun laittaa esikoista hoitoon yms...
Tässä oottelen että pääsis aamupalalle... vielä puolituntia... otin nääs obsidanin ja siinähän on, et sais vasta tunnin päästä siitä syödä.. ja todellakin aijon tuota ohjetta noudattaa, olen nimittäin jo nyt saanu niin paljon helpotusta tähän olotilaani että.....
Juu, oli kyllä mukavasti porukkaa viikonloppuna pinossa! Ja keskustelua :)
SYNTYMÄ&SUKULAISET: Viimeksi ei sairaalassa käyny ku miehen vanhemmat (tosin eri aikaan kun ovat eronneet) ja minun veli avovaimoineen (olivat juuri lähdössä takasi helsinkiin ni halusivat nähdä vauvan ennen kastejuhlaa kertaalleen).. Eli vierailijoiden määrä ei ainakaan ollu hirmuinen minun kohdallani. Enemmän minnuu häiritsi kaikkien muiden äitien vieraat.. Osasto oli ihan tupaten täysi ja sitten siellä on jokaisella isä ja muut lapset kyläilemässä ja siihen päälle isovanhemmat ja " muutama" muu joka ei ois edes saanu tulla sinne (Täällä saa osastolle tulla vain lapsen isä,sisarukset ja isovanhemmat), meteli oli välillä aivan järkyttävää, Yhdelläkin äidillä oli varmaan koko suku siellä ja arvatkaas oliko kiva kun oli kahviaika ja näitä ylimääräsiä henkilöitä oli niin paljon ettei mahtunu kahville edes pöytään istumaan!!! ja kukaan ei voinu omaa paikkaansa luovuttaa kipeälle äidille (ärsyttävää).. Ja sitten joittenki äitien miehet oli vielä klo 21 siellä neljän hengen huoneessa jne, vitutti ihan kympillä! Miun paikka oli vielä hoitopöydän vieressä missä kokoajan joku ähelsi jotain ja vahingossa veteli verhot siitä eestä pois, oli tosi kiva sitten tissit paljaana siellä olla kun kolme vierasta miestä tuijottaa, ARGH! (Tais nyt mennä hieman sivuraiteille :P).... KOTONA ei kyllä sitten tainnu pariin ekaan viikkoon käydä ketään vaikka oisin kaivannu seuraa ja sitä henkistä tukea lapsen hoitoon... Eli minnuu ei todellakaan kukaan häirinny, kukaan ei tuppautunu kylään ja kaikki toi pullat mukana, Ei todellakaan tarvinnu stressautua... Eli ei tarvi mitään rajoittimia käyttää tälläkään kertaa, ovat harvinaislaatuisen fiksuja tapauksia nää meidän sukulaiset ja kaverit (*koputtaa puuta*)..
Muuta juttua ei miulta nyt sitten taida tullakaan......
hanneli ja natikka 31+1