Lapset eivät taaskaan mene isälleen viikonloppuna.
Eli voi pyyhkiä aas kalenterista omat menot. Olisin niin kaivannut ystävän seuraa viinin merkeissä. Erosin hiljattain ja en ole vielä saanut kertaakaan istua alas ja miettiä tunteitani. Äidin elämä on yhtä tekemistä, omasta luopumista. Minua tämä surettaa, sillä vaikka olen äiti ja vielä yh, olen sen alla samanlainen nainen kuin muutkin. No ehkä on joskus aikaa itselle myös.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Saanko udella, miksi erosit?
Eiköhän se käynyt rivien välistä selväksi, jos ei nytkään isää kiinnosta lapset niin varmaan kiinnosti ennenkään.
Minulla oli sama tilanne loma-aikaan, äiti ei ottanut yli kuukauteen lapsia. En saanut istua kaljatölkin kanssa alas ja valittaa kurjaa elämääni. Isän elämä silloin pelkkää uhrautumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saanko udella, miksi erosit?
Eiköhän se käynyt rivien välistä selväksi, jos ei nytkään isää kiinnosta lapset niin varmaan kiinnosti ennenkään.
No juuri siksi kyselen. Ihmetyttää aina, kun erotaan sen vuoksi, ettei mies osallistu perhe-elämään. Eron jälkeen ihmetellään, kun mies osallistuu vielä vähemmän perhe-elämään. Aviossa sentäs olisi joskus voinut saada omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saanko udella, miksi erosit?
Eiköhän se käynyt rivien välistä selväksi, jos ei nytkään isää kiinnosta lapset niin varmaan kiinnosti ennenkään.
No juuri siksi kyselen. Ihmetyttää aina, kun erotaan sen vuoksi, ettei mies osallistu perhe-elämään. Eron jälkeen ihmetellään, kun mies osallistuu vielä vähemmän perhe-elämään. Aviossa sentäs olisi joskus voinut saada omaa aikaa.
Ehkä erossa on lähtee yksi passattava ja riitelevät pois ja siitä tulee lisää tilaa ja rauhaa arkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saanko udella, miksi erosit?
Eiköhän se käynyt rivien välistä selväksi, jos ei nytkään isää kiinnosta lapset niin varmaan kiinnosti ennenkään.
No juuri siksi kyselen. Ihmetyttää aina, kun erotaan sen vuoksi, ettei mies osallistu perhe-elämään. Eron jälkeen ihmetellään, kun mies osallistuu vielä vähemmän perhe-elämään. Aviossa sentäs olisi joskus voinut saada omaa aikaa.
Ehkä erossa on lähtee yksi passattava ja riitelevät pois ja siitä tulee lisää tilaa ja rauhaa arkeen.
Minun kokemukseni on toisenlainen. Olen siis itsekin eronnut:
Alussa eron ottavalla on vain yksi ongelma, esim. Miehen omat intressit kuten tässä.
Eron jälkeen eronneella on kymmenen ongelmaa. Ensimmäisen ongelman lisäksi se, ettei ole enää sitä tuntiakaan omaa aikaa, elintaso-ongelmat, elariongelmat, äitipuoliongelma, muut uusperheongelmat....
Alussa yksi ongelma. Eron jälkeen edelleen se sama ongelma SEKÄ kymmenen muuta ongelmaa.
Voi eron alussa olla muitakin ongelmia. Henkisesti väkivaltainen, pettävä, manipuloiva puoliso joka on aiheuttanut kotiin sekasortoisen ilmapiirin.
Oman ajan puute ja elintason notkahdus voivat alussa tuntua vaikeilta, mutta ajan myötä eron hyvät puolet voittavat. Lapsesta voi kasvaa tasapainoinen ihminen ja suhde äidin ja lapsen välillä on vahva. Isukki voi bailata ja nauttia vapaudestaan. Joskus se vanhuus tulee hänellekin, sitten ei lapsi tule käymään kun hän haluaisikin.
Aloittajalle, voimia ja muista että lopussa kiitos seisoo. Vastuutaan pakoileva vetää lyhyen korren lopulta kuitenkin. Se on universumin laki.
Kiitos kannustavista puheista. Erosin lapsien isästä väkivallan takia jo kun lapset olivat pieniä. Raha on tiukalla, vaikka minulla ihan hyvä työ onkin. Moni asia on hyvin, olemme turvassa ja ruokaa pöydässä.
Mutta nykyisen kumppanin kanssa erosimme hetki sitten ja nyt kaipaisin pientä irtiottoa arjesta. Eron syynä oli yllätys yllätys, yhteisen ajan puute. Tiedän, että tämäkin aika menee ohi ja joskus on aikaa itselleni. Yksinäisyys on vaan liian suuri ja ottaa vallan iltaisin. Lapseni ovat rakkainta mitä on. Toivoisin vain että äidilläkin olisi oikeus onneen.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kannustavista puheista. Erosin lapsien isästä väkivallan takia jo kun lapset olivat pieniä. Raha on tiukalla, vaikka minulla ihan hyvä työ onkin. Moni asia on hyvin, olemme turvassa ja ruokaa pöydässä.
Mutta nykyisen kumppanin kanssa erosimme hetki sitten ja nyt kaipaisin pientä irtiottoa arjesta. Eron syynä oli yllätys yllätys, yhteisen ajan puute. Tiedän, että tämäkin aika menee ohi ja joskus on aikaa itselleni. Yksinäisyys on vaan liian suuri ja ottaa vallan iltaisin. Lapseni ovat rakkainta mitä on. Toivoisin vain että äidilläkin olisi oikeus onneen.
Voihan valivalivalivalivali!
T. toinen yh jonka lapset on aina luonani koska isä kieltäytyy tapaamasta eikä muita lähiverkkoja ole.
Näyttäkää lakikirjasta kohta jossa sanotaan että äidillä on oikeus onneen? Jokainen on oman onnensa seppä. Jos sähläät väärin, kärsit.
Minkä ikäisiä lapset ovat ja monelta menevät nukkumaan? Pistä tarpeeksi aikaisin illalla nukkkumaan jos mahdollista, niin saat silloin edes hetken omaa aikaa. Ja kyllä ystäväkin voi illalla kyläillä vaikka olisikin lapset kotona, kunhan ollaan selvänä ja puhutaan tarpeeksi hiljaa. Sitten seuraavana viikonloppuna yrität löytää jonkun hoitajan lapsille.
Lapsethan voisi antaa adoptoitavaksi.
Onko ihan pakko vetää ne lärvit? Lapset nukkumaan, ystävä kylään. Pari kaljaa tai pari lasia viiniä, ei enempää. Siinä tulee jo puhuttua tärkeimmät. Lopettakaa iänikuinen valitus.
Minulla on aina suunnitelma B tälläisten tilanteiden varalle.
Juuri tällaiset ketjut ja näiden lukeminen pitää kyllä vauvakuumeen tiukasti aisoissa. Hyvä niin.
T. Nainen 27v
Ymmärrän, että se on yhtä h*lvettiä, kun etävanhempi leikkii eipäs juupas leikkiään. Yhtäkkiä saattaa perua päivää ennen mitä naurettavilla tekosyillä. Lapset siitä kärsii kaikista eniten eikä suinkaan lähi, joka ei saa ottaa ystävän kanssa viiniä rentoutuakseen.
Hei ap.
On ymmärrettävää ja tärkeää, että sinullakin saa olla omia menoja ja omaa latautumisaikaa. Kuitenkin se on vielä vähän eri asia kuin se, ettei isä ota lapsia sovittuna viikonloppuna. Silloin pääasia on lapsissa, heidän mahdollisesti kokemassaan pettymyksen ja hylätyksi jäämisen tunteessaan. Sinun pitäisi jaksaa tukea heitä tässä asiassa, mutta jos olet kovin pettynyt itse paraikaa omien suunnitelmiesi muuttuessa, se ei aina ole helppoa. Siksi kannustan sinua, kuten joku vastaaja jo ehdottikin, laatimaan aina B-suunnitelman. Kerroit että sinulla on ihan ok taloudellinen tilanne. Silloin voit varmaan palkata lapsenvahdin jos isävkl ei toteudukaan. Paikkakunnallasi on varmasti monia esim lukiolaisnuoria, jotka mielellään tienaavat muutaman kympin lastenhoidosta. Tällä tavoin saat itse henkistä 'tilaa' keskittyä tukemaan lapsia ja ajattelemaan asiaa heidän kannaltaan, kun tiedät, että oma vapaa-aikasi mahdollistuu. Lisäksi et ole niin riippuvainen isän päätöksistä, kun et turvaa niiden varaan suunnitelmiasi. Miltä tämä kuulostaa?
Saanko udella, miksi erosit?