Lapset eivät taaskaan mene isälleen viikonloppuna.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kannustavista puheista. Erosin lapsien isästä väkivallan takia jo kun lapset olivat pieniä. Raha on tiukalla, vaikka minulla ihan hyvä työ onkin. Moni asia on hyvin, olemme turvassa ja ruokaa pöydässä.

Mutta nykyisen kumppanin kanssa erosimme hetki sitten ja nyt kaipaisin pientä irtiottoa arjesta. Eron syynä oli yllätys yllätys, yhteisen ajan puute. Tiedän, että tämäkin aika menee ohi ja joskus on aikaa itselleni. Yksinäisyys on vaan liian suuri ja ottaa vallan iltaisin. Lapseni ovat rakkainta mitä on. Toivoisin vain että äidilläkin olisi oikeus onneen.

Lykkäisit lapsesi jonkun väkivaltaisen hullun huomaan?

Vierailija kirjoitti:

Juuri tällaiset ketjut ja näiden lukeminen pitää kyllä vauvakuumeen tiukasti aisoissa. Hyvä niin.

T. Nainen 27v

Nämä on just sitä elävää oppimateriaalia, jota kenenkään perheen perustamista harkitsevan ei tulisi ohittaa. Miten ihan oikeasti pärjäisi myös yksinhuoltajana, onko sitä tukiverkosta, jne. Äitiys on sen verran erikoisominaisuus, että nainen joutuu tekemään toisenlaisia valinoja elämässään kuin mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saanko udella, miksi erosit?

Eiköhän se käynyt rivien välistä selväksi, jos ei nytkään isää kiinnosta lapset niin varmaan kiinnosti ennenkään.

No juuri siksi kyselen. Ihmetyttää aina, kun erotaan sen vuoksi, ettei mies osallistu perhe-elämään. Eron jälkeen ihmetellään, kun mies osallistuu vielä vähemmän perhe-elämään. Aviossa sentäs olisi joskus voinut saada omaa aikaa.

Ehkä erossa on lähtee yksi passattava ja riitelevät pois ja siitä tulee lisää tilaa ja rauhaa arkeen.

Minun kokemukseni on toisenlainen. Olen siis itsekin eronnut:

Alussa eron ottavalla on vain yksi ongelma, esim. Miehen omat intressit kuten tässä.

Eron jälkeen eronneella on kymmenen ongelmaa. Ensimmäisen ongelman lisäksi se, ettei ole enää sitä tuntiakaan omaa aikaa, elintaso-ongelmat, elariongelmat, äitipuoliongelma, muut uusperheongelmat....

Alussa yksi ongelma. Eron jälkeen edelleen se sama ongelma SEKÄ kymmenen muuta ongelmaa.

Kuulostaa ihan ulin propagandalta. Ero on aina hyvä ratkaisu. Siihen nimittäin on aina hyvä syy, joka yleensä on pazka ukko.

Siitä päästyä hoitaa mielellään itse kaiken, kun ei ole ryypiskelevää miesvauvaa nurkissa pettämässä lupauksensa.

Ap tekisi viisaasti pitämällä lastenvalvojan selvillä isän viitsimättömyydestä. Katsopa kun on kyse lasten oikeudesta isään, ei isän oikeudesta lusmuiluun.

Kyllä tuollaiset lusmut etä-vanhemmat joutaisivat saada sanktioita jos jättävät näitä tapaamisia väliin ilman pätevää syytä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuollaiset lusmut etä-vanhemmat joutaisivat saada sanktioita jos jättävät näitä tapaamisia väliin ilman pätevää syytä.

Niin kyllä se on lapsen etu, että heitä tavataan vaikka väkäsin ettei tulisi sanktioita. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuollaiset lusmut etä-vanhemmat joutaisivat saada sanktioita jos jättävät näitä tapaamisia väliin ilman pätevää syytä.

Miten se on lapsen etu, että hän tapaa ihmistä, joka ei ole kovin kiinnostunut hänestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saanko udella, miksi erosit?

Eiköhän se käynyt rivien välistä selväksi, jos ei nytkään isää kiinnosta lapset niin varmaan kiinnosti ennenkään.

No juuri siksi kyselen. Ihmetyttää aina, kun erotaan sen vuoksi, ettei mies osallistu perhe-elämään. Eron jälkeen ihmetellään, kun mies osallistuu vielä vähemmän perhe-elämään. Aviossa sentäs olisi joskus voinut saada omaa aikaa.

Ehkä erossa on lähtee yksi passattava ja riitelevät pois ja siitä tulee lisää tilaa ja rauhaa arkeen.

Minun kokemukseni on toisenlainen. Olen siis itsekin eronnut:

Alussa eron ottavalla on vain yksi ongelma, esim. Miehen omat intressit kuten tässä.

Eron jälkeen eronneella on kymmenen ongelmaa. Ensimmäisen ongelman lisäksi se, ettei ole enää sitä tuntiakaan omaa aikaa, elintaso-ongelmat, elariongelmat, äitipuoliongelma, muut uusperheongelmat....

Alussa yksi ongelma. Eron jälkeen edelleen se sama ongelma SEKÄ kymmenen muuta ongelmaa.

Kuulostaa ihan ulin propagandalta. Ero on aina hyvä ratkaisu. Siihen nimittäin on aina hyvä syy, joka yleensä on pazka ukko.

Siitä päästyä hoitaa mielellään itse kaiken, kun ei ole ryypiskelevää miesvauvaa nurkissa pettämässä lupauksensa.

Ap tekisi viisaasti pitämällä lastenvalvojan selvillä isän viitsimättömyydestä. Katsopa kun on kyse lasten oikeudesta isään, ei isän oikeudesta lusmuiluun.

Minä erosin, koska miehellä oli salasuhde. Avioliitossa ei ollut muita selkeitä ongelmia. Oli seksiä, läheisyyttä, yhteistä tekemistä. Ei ollut riitoja tms.

Eron jälkeen:

- mies alkoi uhkailemaan minua (ei tehnyt aiemmin)

- käännyimme toisiamme vastaan (aiemmin olimme tiimi)

- elarit piti hakea oikeuden kautta

- toinen lapsista katkaisi välit isäänsä (aiemmin minä olin puskurina kahden jääräpään välissä)

- toinen lapsista masentui vakavasti (lumipallo lähti erosta) ja yritti myöhemmin itsemurhaa

Kyllä olen usein ajatellut, että minun olisi pitänyt hyväksyä salasuhde ja aloittaa kulissielämä, mitä mies itse silloin ehdotti. Minä olisin ainakin ollut isän ja lapsen sovittelija, ja lapseni masennusta tukemassa olisi ollut kaksi aikuista.

Itse olen siis ehdottomasti eroja vastaan, jos perheessä on lapsia. Ainoa hyväksyttävä syy on väkivalta, henkinen ja fyysinen.

Ymmärsinkö oikein, että erosit lasten isästä vuosia sitten ja nyt erosit toisesta kumppanista? Tämän toisen kumppanin kanssa ei siis ole lapsia, mutta odotat hänen hoitavan lapsia? Vai miten tämä kuvio nyt menee? Onko lasten isä ollut näiden vuosien aikana lasten kanssa?