Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isäksi yli nelikymppisenä
21.11.2019 |
Onko kokemuksia aiheesta itsellänne tai tutuillanne, kun mies tulee yli nelikymppisenä isäksi? Lähinnä siis onko raskaus mennyt hyvin ja onko lapsen kehitys ollut normaalia.
Kuinkahan yleistä näissä tapauksissa on, että miehen heikentynyt sperman laatu vaikuttaa, jos lapsen äiti on kuitenkin alle 40-vuotias.
Kommentit (85)
Meillä 8v ikäero ja isäksi mieheni 45, 47 ja 49v. Parempaa isää saa hakea! Kärsivällinen, leikkii, osaa paljon ja opettaa lapsiaan sekä hellii ja harrastaa.
Toimeentulo meillä hyvä joten siitä ei tarvinnut stressata, sekin auttoi pikkulapsiaikana. Itse opiskelin maisteritutukinnon lasten pikkulapsiakana, kun isovanhemmatkin olivat apuna.
Toki olisin tehnyt lapset aiemmin, mutta silloin ei ollut sellaista miestä jonka voisi edes kuvitella isäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai sitä tällaisella palstalla kannata kysyä. Tutustu tutkimuksiin. Riskit kasvaa isän iän myötä, samoin kuin äidinkin, mutta ei tietenkään tarkoita, että aina sattuu jotain ikävää.
Ennemmin ajattelisin sitä, että miten isä jaksaa sitten vanhempana sen lapsen kanssa, 50-v on sellainen rajapyykki, että suurin osa vain ei jaksa enää niin paljon kuin ennen. Mun mies on 52- v ja sanoo usein, että onneksi tehtiin lapset nuorempana, ei jaksaisi enää millään. Väsyy pelkästä lapsiperheen elämän katselemisesta, vaikka nuorena jaksoi oikein hyvin. Tietysti, jos miehellä ei ennestään ole lapsia, niin voihan se olla, että jaksaakin. Nelikymppinen vielä kyllä jaksaa. mutta tosiaan 50+ ikäisellä alkaa se vauhti kovasti hidastumaan ja ikävä kyllä niitä kaikenlaisia kremppoja tulemaan. Me yli viisikymppiset jo lasketellaan kohti vanhuutta ja elämän rakentamisen aika alkaa olla ohi, vaikka ei vielä mitään vanhuksia todellakaan olla. Voisin tähän luetella pitkän listan sairauksia, joita tutuilla 50-60-v miehillä on, mutta en nyt jaksa kirjoittaa niin pitkästi. Esim. sydänvaivat ja pallolaajennukset ovat yleisiä.
Outoa, kun omassa lähipiirissäni viiskyt plus ikäiset ovat järjestäen tosi hyvässä kunnossa. En tiedä ainoatakaan, jolla olisi joku perussairaus tai lääkitys. Ei ylipainoa, ei diabetestä. No yksi tuossa klenkkasi lentopallossa vammautunutta jalkaa.
Kolmekymppisiä tutuissa tuntuu järkyttävä ylipaino olevan ennen sääntö kuin poikkeus. Lasten treeneissä kolmekymppiset mammat jää räpläämään puhelinta ja lähes viiskymppiset lähtee juoksemaan tai kävelemään treenien ajaksi.Just joo... Kyllä ne viiskymppiset mammat on tilastollisesti lihavampia kuin nuoremmat vaikka eivät ikäluokassaan lihavimpia. Eikä heistä suurinosa käy enää kuin korkeintaan kävelylenkillä.
Sosioekonominen asema vaikuttaa myös. Koulutetut viiskymppiset on hoikempia ja terveempiä. Kouluttamattomat alle nelikymppiset ovat kurjimmassa kunnossa.
Jep, eli hyväosaisella nuorella naisella taitaa olla helpointa. Sitten 60-vuotiaana hän jaksaa hyvin paapoa lapsenlapsiakin tarvittaessa ja saa nähdä heidänkin kasvavan. Ja on merkittävämmin aikaa myös pitää krempat poissa kun omat lapset ovat jo maailmalla. Ihan on puolensa kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 8v ikäero ja isäksi mieheni 45, 47 ja 49v. Parempaa isää saa hakea! Kärsivällinen, leikkii, osaa paljon ja opettaa lapsiaan sekä hellii ja harrastaa.
Toimeentulo meillä hyvä joten siitä ei tarvinnut stressata, sekin auttoi pikkulapsiaikana. Itse opiskelin maisteritutukinnon lasten pikkulapsiakana, kun isovanhemmatkin olivat apuna.
Toki olisin tehnyt lapset aiemmin, mutta silloin ei ollut sellaista miestä jonka voisi edes kuvitella isäksi.
Minulla aivan sama tarina! Onnea ja iloa teille ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 8v ikäero ja isäksi mieheni 45, 47 ja 49v. Parempaa isää saa hakea! Kärsivällinen, leikkii, osaa paljon ja opettaa lapsiaan sekä hellii ja harrastaa.
Toimeentulo meillä hyvä joten siitä ei tarvinnut stressata, sekin auttoi pikkulapsiaikana. Itse opiskelin maisteritutukinnon lasten pikkulapsiakana, kun isovanhemmatkin olivat apuna.
Toki olisin tehnyt lapset aiemmin, mutta silloin ei ollut sellaista miestä jonka voisi edes kuvitella isäksi.
Minulla aivan sama tarina! Onnea ja iloa teille ❤️
Varmasti. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai sitä tällaisella palstalla kannata kysyä. Tutustu tutkimuksiin. Riskit kasvaa isän iän myötä, samoin kuin äidinkin, mutta ei tietenkään tarkoita, että aina sattuu jotain ikävää.
Ennemmin ajattelisin sitä, että miten isä jaksaa sitten vanhempana sen lapsen kanssa, 50-v on sellainen rajapyykki, että suurin osa vain ei jaksa enää niin paljon kuin ennen. Mun mies on 52- v ja sanoo usein, että onneksi tehtiin lapset nuorempana, ei jaksaisi enää millään. Väsyy pelkästä lapsiperheen elämän katselemisesta, vaikka nuorena jaksoi oikein hyvin. Tietysti, jos miehellä ei ennestään ole lapsia, niin voihan se olla, että jaksaakin. Nelikymppinen vielä kyllä jaksaa. mutta tosiaan 50+ ikäisellä alkaa se vauhti kovasti hidastumaan ja ikävä kyllä niitä kaikenlaisia kremppoja tulemaan. Me yli viisikymppiset jo lasketellaan kohti vanhuutta ja elämän rakentamisen aika alkaa olla ohi, vaikka ei vielä mitään vanhuksia todellakaan olla. Voisin tähän luetella pitkän listan sairauksia, joita tutuilla 50-60-v miehillä on, mutta en nyt jaksa kirjoittaa niin pitkästi. Esim. sydänvaivat ja pallolaajennukset ovat yleisiä.
Sydän-ja verisuonisairauksien riskiä lisää ylipaino, tupakointi, diabetes jne huonot elämänvalinnat. Ehkä olisi syytä katsoa peiliin jos viiskymppisenä joutuu pallolaajennukseen.
https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/sydan-ja-verisuonitaudit/sydan-ja-ve…Voi kun niillä terveillä elämäntavoilla voisikin taata terveyden aina hamaan vanhuuteen asti. Sitä voi sairastua, vaikka eläisi miten terveellisesti tahansa. Tiedän miehen, joka sai ensimmäisen sydäninfarktin 45-vuotiaana, juuri kun perheeseen odotettiin toista lasta. Oli siihen asti täysin terve, väsymys oli ollut ainoa oire, mutta arveli sen johtuvan elämäntilanteesa, eli lapsiperheen arjesta. Normaalipainoinen, ei tupakkaa, hyvin vähän alkoa, harrasti liikuntaa, kaikki hyvin. Elossa on edelleen, onneksi, nyt kuusikymppinen, mutta useamman infarktin saaneena ja ikävä kyllä tuli myös avioero, jota seurasi vaikea masennus. Tämä vain yksi esimerkki.
No synnynnäiset sairaudet ovat aivan eri asia. Eihän onnettomuuksillekaan usein mitään mahda. Linkissä oli kuitenkin näitä riskejä. Aika monella on ylipainoa ja huonot elämäntavat, niitä tarkoitin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 8v ikäero ja isäksi mieheni 45, 47 ja 49v. Parempaa isää saa hakea! Kärsivällinen, leikkii, osaa paljon ja opettaa lapsiaan sekä hellii ja harrastaa.
Toimeentulo meillä hyvä joten siitä ei tarvinnut stressata, sekin auttoi pikkulapsiaikana. Itse opiskelin maisteritutukinnon lasten pikkulapsiakana, kun isovanhemmatkin olivat apuna.
Toki olisin tehnyt lapset aiemmin, mutta silloin ei ollut sellaista miestä jonka voisi edes kuvitella isäksi.
Minulla aivan sama tarina! Onnea ja iloa teille ❤️
Varmasti. :D
Ikäero samanja lasten lukumäärä. Ainoastaan mieheni oli muutaman vuoden nuorempi lasten syntyessä. Yli 40 kuitenkin.
Sisareni sai ekan todella kauan kaivatun (siis lapsettomuutta ollut taustalla)esikoisen 39v ja iskä oli 42v
toinen "yllätys" tuli 1,5v sitten eli ikää oli sitten jo enemmän. Terveitä ovat molemmat, tosin vaikeat allergiat ovat vaivanneet, mutta vanhemmat taitavat olla aika loppu pikkulapsiarkeen...taloudellinen tilanne sallisi kyllä että sisareni tekisi vähemmänkin töitä mutta eeiii...oon koittanut olla olkapäänä ja lohdutella että kyllä se joskus loppuu. Ollaan hassussa tilanteessa kun mulla 44v on 26 ,20 ,ja just 18 v lapset ja hän vasta aloittelee. Miehelle tuli yllätyksenä että kuinka rankkaa on yövalvominen, ja kuinka paljon menee aikaa lasten kanssa. Ei voikaan enää lähtee ex tempore oikeen mihinkään jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kokemuksista. Tästä asiasta taidetaan tosiaan palstalla tehdä liian suuri numero, jos mietitään, että asia tulee esille jokaisessa ikäero keskustelussa (joita on paljon) Lasten kehitysvammaisuus, keskenmenoriski yms ei taida kuitenkaan olla niin iso riskitekijä, vaikka miehen ikä ylittääkin 40.
ApNo kyllähän nämä riskit autismin, skitsofreniaan jne iäkkäiden isien lapsilla on aivan tieteellisesti todistettu juttu.
Ihan kaikkeen elämässä liittyy riski. Eipä tässä paljon voi tehdä jos tekee päätökset riskianalyysien kautta. Kohta joudun ajamaan autoa ja onnettomuus riski on suuri varsinkin täällä hirvivaara alueella. Toisaalta myös lentokone voi tippua päähän ja ostamastani lohesta voi saada salmonellan. Sitten tallille ja hevonen voi potkaista päähän. Siinä minun seuraavan parin tunnin riskit.
Nämä riskit kohdistuu itseesi aikuisena ihmisenä. Edes vastuutonta altistaa mahdollinen lapsi riskeille ihan vaan sen takia ettei äiskä saanut pokattua parempaa isää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 8v ikäero ja isäksi mieheni 45, 47 ja 49v. Parempaa isää saa hakea! Kärsivällinen, leikkii, osaa paljon ja opettaa lapsiaan sekä hellii ja harrastaa.
Toimeentulo meillä hyvä joten siitä ei tarvinnut stressata, sekin auttoi pikkulapsiaikana. Itse opiskelin maisteritutukinnon lasten pikkulapsiakana, kun isovanhemmatkin olivat apuna.
Toki olisin tehnyt lapset aiemmin, mutta silloin ei ollut sellaista miestä jonka voisi edes kuvitella isäksi.
Minulla aivan sama tarina! Onnea ja iloa teille ❤️
Varmasti. :D
Ikäero samanja lasten lukumäärä. Ainoastaan mieheni oli muutaman vuoden nuorempi lasten syntyessä. Yli 40 kuitenkin.
Taisitte olla molemmat muutaman vuoden nuorempia lasten syntyessä eikä ainoastaan miehesu jos ikäero on kerran sama. Juu, taisi tulla vain kämmi kun nopeasti aloit todistelemaan olevasi joku muu.
Hirveä tarve jollain on kyllä vakuuttaa kaikki siitä, että lasten kanssa on helpointa mahdollisimman vanhana. Mistähän moinen johtuu? Onhan siinä puolensa joskus, mutta ihan oikeasti hintansa myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kokemuksista. Tästä asiasta taidetaan tosiaan palstalla tehdä liian suuri numero, jos mietitään, että asia tulee esille jokaisessa ikäero keskustelussa (joita on paljon) Lasten kehitysvammaisuus, keskenmenoriski yms ei taida kuitenkaan olla niin iso riskitekijä, vaikka miehen ikä ylittääkin 40.
ApNo kyllähän nämä riskit autismin, skitsofreniaan jne iäkkäiden isien lapsilla on aivan tieteellisesti todistettu juttu.
Ihan kaikkeen elämässä liittyy riski. Eipä tässä paljon voi tehdä jos tekee päätökset riskianalyysien kautta. Kohta joudun ajamaan autoa ja onnettomuus riski on suuri varsinkin täällä hirvivaara alueella. Toisaalta myös lentokone voi tippua päähän ja ostamastani lohesta voi saada salmonellan. Sitten tallille ja hevonen voi potkaista päähän. Siinä minun seuraavan parin tunnin riskit.
Nämä riskit kohdistuu itseesi aikuisena ihmisenä. Edes vastuutonta altistaa mahdollinen lapsi riskeille ihan vaan sen takia ettei äiskä saanut pokattua parempaa isää.
Kai sitten tutkit oman miehesi sukulinjan tarkkaan? Tuleeko sisäsiittoisesta suvusta tai onko perinnöllisiä sairauksia. Nämä piilevät sairaudet ovat huomattavasti suurempi riski. Entä oma sukusi. Testasitko? Lapsen saamisessa on aina suuret riskit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 8v ikäero ja isäksi mieheni 45, 47 ja 49v. Parempaa isää saa hakea! Kärsivällinen, leikkii, osaa paljon ja opettaa lapsiaan sekä hellii ja harrastaa.
Toimeentulo meillä hyvä joten siitä ei tarvinnut stressata, sekin auttoi pikkulapsiaikana. Itse opiskelin maisteritutukinnon lasten pikkulapsiakana, kun isovanhemmatkin olivat apuna.
Toki olisin tehnyt lapset aiemmin, mutta silloin ei ollut sellaista miestä jonka voisi edes kuvitella isäksi.
Minulla aivan sama tarina! Onnea ja iloa teille ❤️
Varmasti. :D
Ikäero samanja lasten lukumäärä. Ainoastaan mieheni oli muutaman vuoden nuorempi lasten syntyessä. Yli 40 kuitenkin.
Taisitte olla molemmat muutaman vuoden nuorempia lasten syntyessä eikä ainoastaan miehesu jos ikäero on kerran sama. Juu, taisi tulla vain kämmi kun nopeasti aloit todistelemaan olevasi joku muu.
Hirveä tarve jollain on kyllä vakuuttaa kaikki siitä, että lasten kanssa on helpointa mahdollisimman vanhana. Mistähän moinen johtuu? Onhan siinä puolensa joskus, mutta ihan oikeasti hintansa myös.
Mitä sä höpötät. Sain ekan lapseni 25 vuotiaana ja loput kolme nykyisessä liitossani. Kokemusta kummastakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai sitä tällaisella palstalla kannata kysyä. Tutustu tutkimuksiin. Riskit kasvaa isän iän myötä, samoin kuin äidinkin, mutta ei tietenkään tarkoita, että aina sattuu jotain ikävää.
Ennemmin ajattelisin sitä, että miten isä jaksaa sitten vanhempana sen lapsen kanssa, 50-v on sellainen rajapyykki, että suurin osa vain ei jaksa enää niin paljon kuin ennen. Mun mies on 52- v ja sanoo usein, että onneksi tehtiin lapset nuorempana, ei jaksaisi enää millään. Väsyy pelkästä lapsiperheen elämän katselemisesta, vaikka nuorena jaksoi oikein hyvin. Tietysti, jos miehellä ei ennestään ole lapsia, niin voihan se olla, että jaksaakin. Nelikymppinen vielä kyllä jaksaa. mutta tosiaan 50+ ikäisellä alkaa se vauhti kovasti hidastumaan ja ikävä kyllä niitä kaikenlaisia kremppoja tulemaan. Me yli viisikymppiset jo lasketellaan kohti vanhuutta ja elämän rakentamisen aika alkaa olla ohi, vaikka ei vielä mitään vanhuksia todellakaan olla. Voisin tähän luetella pitkän listan sairauksia, joita tutuilla 50-60-v miehillä on, mutta en nyt jaksa kirjoittaa niin pitkästi. Esim. sydänvaivat ja pallolaajennukset ovat yleisiä.
Outoa, kun omassa lähipiirissäni viiskyt plus ikäiset ovat järjestäen tosi hyvässä kunnossa. En tiedä ainoatakaan, jolla olisi joku perussairaus tai lääkitys. Ei ylipainoa, ei diabetestä. No yksi tuossa klenkkasi lentopallossa vammautunutta jalkaa.
Kolmekymppisiä tutuissa tuntuu järkyttävä ylipaino olevan ennen sääntö kuin poikkeus. Lasten treeneissä kolmekymppiset mammat jää räpläämään puhelinta ja lähes viiskymppiset lähtee juoksemaan tai kävelemään treenien ajaksi.
Mä olen just tällainen treenien ajaksi lenkille lähtevä hoikka 50 v mamma. En ole kirjoittanut selkääni perussairauksiani ja että liikun nimenomaan, että pysyisin työkykyisenä jotenkin. Pientä lasta en jaksaisi hoitaa, enkä pysty valvomaan yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai sitä tällaisella palstalla kannata kysyä. Tutustu tutkimuksiin. Riskit kasvaa isän iän myötä, samoin kuin äidinkin, mutta ei tietenkään tarkoita, että aina sattuu jotain ikävää.
Ennemmin ajattelisin sitä, että miten isä jaksaa sitten vanhempana sen lapsen kanssa, 50-v on sellainen rajapyykki, että suurin osa vain ei jaksa enää niin paljon kuin ennen. Mun mies on 52- v ja sanoo usein, että onneksi tehtiin lapset nuorempana, ei jaksaisi enää millään. Väsyy pelkästä lapsiperheen elämän katselemisesta, vaikka nuorena jaksoi oikein hyvin. Tietysti, jos miehellä ei ennestään ole lapsia, niin voihan se olla, että jaksaakin. Nelikymppinen vielä kyllä jaksaa. mutta tosiaan 50+ ikäisellä alkaa se vauhti kovasti hidastumaan ja ikävä kyllä niitä kaikenlaisia kremppoja tulemaan. Me yli viisikymppiset jo lasketellaan kohti vanhuutta ja elämän rakentamisen aika alkaa olla ohi, vaikka ei vielä mitään vanhuksia todellakaan olla. Voisin tähän luetella pitkän listan sairauksia, joita tutuilla 50-60-v miehillä on, mutta en nyt jaksa kirjoittaa niin pitkästi. Esim. sydänvaivat ja pallolaajennukset ovat yleisiä.
Outoa, kun omassa lähipiirissäni viiskyt plus ikäiset ovat järjestäen tosi hyvässä kunnossa. En tiedä ainoatakaan, jolla olisi joku perussairaus tai lääkitys. Ei ylipainoa, ei diabetestä. No yksi tuossa klenkkasi lentopallossa vammautunutta jalkaa.
Kolmekymppisiä tutuissa tuntuu järkyttävä ylipaino olevan ennen sääntö kuin poikkeus. Lasten treeneissä kolmekymppiset mammat jää räpläämään puhelinta ja lähes viiskymppiset lähtee juoksemaan tai kävelemään treenien ajaksi.Mä olen just tällainen treenien ajaksi lenkille lähtevä hoikka 50 v mamma. En ole kirjoittanut selkääni perussairauksiani ja että liikun nimenomaan, että pysyisin työkykyisenä jotenkin. Pientä lasta en jaksaisi hoitaa, enkä pysty valvomaan yhtään.
No näin minäkin. Sairauksia mulla ei ole, mutta tuntuu, että melkein koko ajan on jotain pientä tai isompaakin kremppaa. Harrastan uintia, suunnistusta, hiihtoa, joogaa, sulkapalloa, käyn salilla. Olen hyväkuntoinen, mutta silti tunnen iän kehossani. Palautuminen vaatii enemmän aikaa ja työviikon jälkeen on kyllä aika naatti. Ennen jaksoin perjantaina siivota työpäivän jälkeen ja koko viikonloppu meni touhutessa lasten kanssa, kyläiltiin, retkeiltiin, leivottiin. Enää en kyllä millään jaksaisi. Ihanaa, kun saa tehdä sen mitä jaksaa ja levätä kunnolla, sitten taas jaksaa töissä painaa. Jos en liiku, alkaa selkä kipuilla, niskat on jumissa, tulee päänsärkyä. Jos en nuku riittävästi, tuntuu, että mistään ei tule mitään. Asiat pitää suunnitella etukäteen ja kaikkeen menee hieman enemmän aikaa kuin nuorempana. Ja ihan sama on miehelläni.
Minusta on jotenkin hassua, että ihmiset eivät hyväksy sitä, että vanheminen tuo muutoksia kehoon, mieleen ja koko elämään. Onhan niitä joitakin superpakkauksia, jotka jaksaa paljon vielä vanhanakin, mutta kyllä heitä aika harvassa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni isä oli yli 40 v kun he saivat mieheni ja hänen veljensä. Terveitä ja älykkäitä ja kauniita lapsia. Anoppi tosin oli alle 30-vuotias, uskon, että se pelasti paljon. Tutkitusti vanhan miehen siittämät raskaudet lisäävät mm. raskausdiabeteksen riskiä ja olivathan nuo kuulemma yli 4-kiloisia syntyessään. Ja isänä appi oli ok, mutta aika seniili ja autettava jo kun lapset parikymppisiä. Ja kiukkuinen, kiukkuisena hänet muistetaan.
Tutkimuksissa vanhempien suuri ikäero on kummankin vanhemman iästä erikseen riskitekijä lapsen terveydelle, että ei se anopin nuoruus ollut ehkä kuitenkaan se pelastava juttu. Siitähän näissä kaikissa HIRVITTÄVISSÄ RISKEISSÄ on kyse että 0,001 riski kasvaa 0,026 riskiksi, tai jotain vastaavaa. Siis ihan todellinen juttu ja kai siitä on hyvä olla tietoinen, mutta suhteellisuudentajua voisi silti vielä soveltaa kanssa.
Vanhempien äitien kohdalla tässä kauhistelussahan on kyse naisvihasta, ja sitten todella moni kauhistelee miehiä takaisin kostoksi vaikkei siinä ole sen enempää järkeä. Ymmärrän kyllä silti.
Minä en kummemmin kauhistellut, otappas iisisti vaan. :) Sanoinpa vaan, että appeni tapaus ei ollut sellainen nuorekas ja jaksava vaikka luuli olevansa kun projektiin ryhtyi. Suoraan sanoen todella kitkerä ja lapsellinen äijä jo silloin kun mieheni kanssa aloin teininä seurustella. Enemmän kannattaakin miettiä omaa sopeutumista, jaksamista ja mielenkiintoa perhe-elämässä ennen kuin pistää pullan uuniin. Yllättävän moni ei mieti vauvavuotta pidemmälle, muuta kuin maalailee muutaman utopistisen mielikuvan ja sitten alisuoriutuu pahasti.
Ai joo, ymmärsin väärin, sä et tainnutkaan edes tarkoittaa niitä riskejä ollenkaan. En toki silti ajatellut että sun kommenttisi olisi ollut kauhistelua. Sitä vaan meinasin että ajatus riskeistä ylikorostuu kun sitä joutuu koko ajan kuulemaan, ja että sinänsä se ei kaipaa mitään erikoisempaa selitystä että tuli terveitä, kauniita ja älykkäitä lapsia vähän vanhemmalle isälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai sitä tällaisella palstalla kannata kysyä. Tutustu tutkimuksiin. Riskit kasvaa isän iän myötä, samoin kuin äidinkin, mutta ei tietenkään tarkoita, että aina sattuu jotain ikävää.
Ennemmin ajattelisin sitä, että miten isä jaksaa sitten vanhempana sen lapsen kanssa, 50-v on sellainen rajapyykki, että suurin osa vain ei jaksa enää niin paljon kuin ennen. Mun mies on 52- v ja sanoo usein, että onneksi tehtiin lapset nuorempana, ei jaksaisi enää millään. Väsyy pelkästä lapsiperheen elämän katselemisesta, vaikka nuorena jaksoi oikein hyvin. Tietysti, jos miehellä ei ennestään ole lapsia, niin voihan se olla, että jaksaakin. Nelikymppinen vielä kyllä jaksaa. mutta tosiaan 50+ ikäisellä alkaa se vauhti kovasti hidastumaan ja ikävä kyllä niitä kaikenlaisia kremppoja tulemaan. Me yli viisikymppiset jo lasketellaan kohti vanhuutta ja elämän rakentamisen aika alkaa olla ohi, vaikka ei vielä mitään vanhuksia todellakaan olla. Voisin tähän luetella pitkän listan sairauksia, joita tutuilla 50-60-v miehillä on, mutta en nyt jaksa kirjoittaa niin pitkästi. Esim. sydänvaivat ja pallolaajennukset ovat yleisiä.
Outoa, kun omassa lähipiirissäni viiskyt plus ikäiset ovat järjestäen tosi hyvässä kunnossa. En tiedä ainoatakaan, jolla olisi joku perussairaus tai lääkitys. Ei ylipainoa, ei diabetestä. No yksi tuossa klenkkasi lentopallossa vammautunutta jalkaa.
Kolmekymppisiä tutuissa tuntuu järkyttävä ylipaino olevan ennen sääntö kuin poikkeus. Lasten treeneissä kolmekymppiset mammat jää räpläämään puhelinta ja lähes viiskymppiset lähtee juoksemaan tai kävelemään treenien ajaksi.Mä olen just tällainen treenien ajaksi lenkille lähtevä hoikka 50 v mamma. En ole kirjoittanut selkääni perussairauksiani ja että liikun nimenomaan, että pysyisin työkykyisenä jotenkin. Pientä lasta en jaksaisi hoitaa, enkä pysty valvomaan yhtään.
No näin minäkin. Sairauksia mulla ei ole, mutta tuntuu, että melkein koko ajan on jotain pientä tai isompaakin kremppaa. Harrastan uintia, suunnistusta, hiihtoa, joogaa, sulkapalloa, käyn salilla. Olen hyväkuntoinen, mutta silti tunnen iän kehossani. Palautuminen vaatii enemmän aikaa ja työviikon jälkeen on kyllä aika naatti. Ennen jaksoin perjantaina siivota työpäivän jälkeen ja koko viikonloppu meni touhutessa lasten kanssa, kyläiltiin, retkeiltiin, leivottiin. Enää en kyllä millään jaksaisi. Ihanaa, kun saa tehdä sen mitä jaksaa ja levätä kunnolla, sitten taas jaksaa töissä painaa. Jos en liiku, alkaa selkä kipuilla, niskat on jumissa, tulee päänsärkyä. Jos en nuku riittävästi, tuntuu, että mistään ei tule mitään. Asiat pitää suunnitella etukäteen ja kaikkeen menee hieman enemmän aikaa kuin nuorempana. Ja ihan sama on miehelläni.
Minusta on jotenkin hassua, että ihmiset eivät hyväksy sitä, että vanheminen tuo muutoksia kehoon, mieleen ja koko elämään. Onhan niitä joitakin superpakkauksia, jotka jaksaa paljon vielä vanhanakin, mutta kyllä heitä aika harvassa on.
Aika paljon treenaat kyllä. Kuinka monta tuntia viikossa? Mitä jos vähentäisit vähän treeniä jos palautumisen kanssa ongelmia etkä enää jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni 3 lasta tehty yli 40 v. Kaikki lapset terveitä ja fiksuja. Ihana isä kun kaikki juoksut on juostu ja mies omistautuu lapsilleen. Ottaa muksut mukaansa minne meneekin. Hoikka ja nuorekas, liekö lapset pitäneet nuorekkaana.
Mua ällöttää tuo ilmaus "juoksut juostu". Jos tuollaista ilmausta jostakusta käyttää, niin ei taatusti ole nuorekas.
Anteeksi vaan ilmauksen käyttämisestä. En nyt keksinyt parempaakaan ilmaisua asialle, mutta siis tarkoitan sitä ettei ehkä joka viikonloppuinen baarikierros enää houkuttele samalla tavalla kuin parikymppisellä.
Ap
Ai olitkin provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi olisi hyvä tehdä jo ennen 20 ikävuotta, koska miehen sperman laatu heikkenee jo 21 ikävuodesta lähtien. 30 vuotiaasta miehestä raskautuminen on jo epätodennäköistä ja 40 vuotiaan siemenistä voi syntyä vaikka kilo perunoita. Tämän olen oppinut seurattuani syksyn vauvapalstaa.
Usko tai älä, mutta aika moni suomalainen tietää miehen joka tuli vielä uudestaan isäksi melkein 70-vuotiaana. 6.12.2019 voit nähdä hänet telkkarista. Että kyllä siemenet toimii ja itää vielä vähän vanhemmillakin miehillä 😁
Enpä usko kuitenkaan, että Sale ihan luomusti teki tämän. Ehkä on pakastanut siemeniä aiemmin tai sitten siemenet ovat jonkun randomin.
Et varmasti usko, kun se ei sovi teidän kiilusilmäfemakoiden agendaan. Jonka mukaan miehen pitäisi pilata elämänsä vääntämällä kakaroita heti kun armeijasta pääsee.
Eikö femakoiden agendassa ollutkaan lapsettomuuden lisääminen?
Alue: Aihe vapaa
Voi kun niillä terveillä elämäntavoilla voisikin taata terveyden aina hamaan vanhuuteen asti. Sitä voi sairastua, vaikka eläisi miten terveellisesti tahansa. Tiedän miehen, joka sai ensimmäisen sydäninfarktin 45-vuotiaana, juuri kun perheeseen odotettiin toista lasta. Oli siihen asti täysin terve, väsymys oli ollut ainoa oire, mutta arveli sen johtuvan elämäntilanteesa, eli lapsiperheen arjesta. Normaalipainoinen, ei tupakkaa, hyvin vähän alkoa, harrasti liikuntaa, kaikki hyvin. Elossa on edelleen, onneksi, nyt kuusikymppinen, mutta useamman infarktin saaneena ja ikävä kyllä tuli myös avioero, jota seurasi vaikea masennus. Tämä vain yksi esimerkki.