Voisitteko ihastua Asperger-naiseen jos hän olisi kaunis?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voisi. Sosiaalisuus on yksi ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista. Asperger-ihmiset ovat yleensä epäsosiaalisia. Lapselle pitäisi hankkia lapsikavereita, käydä erilaisissa lastentapahtumissa lapsen kanssa. Heikolta näyttää, jos vanhempi on niin epäsosiaalinen, ettei käy missään lapsen kanssa tai sovi lapselle kaveritreffejä.

Lapsestakin voi tulla epäsosiaalinen ja kenties omituinen. En ottaisi riskiä.

Mitä sekoilet? Minulla on sekä Asperger, että aikuiset, menestyvät lapset. Tietysti vein heitä, vaikka en itse kestänytkään. Käytin korvatulppia etc. Korvasin myös tuttaville, että nämä ottivat lapset mukaansa, jos itselle kävi joku kerta ylivoimaikseksi. Nyt en enää käy juuri missään, mutta siihen on muitakin syitä.

Saatan olla hiukkasen kylmänkalskea, mutta itsekäs en ole. Koska lapsia päätin tehdä, ne myös hoidin, ja kasvatin sopeutumaan yhteiskuntaan. Se oli minun tehtäväni, ja nyt se on ohi.

Minullakin on lievä asperger. Koen raskaaksi vanhemmuuteen liittyvän sosiaalisuuden. Näen myös, että lapseni kärsii siitä, että en ole niin aktiivinen kuin kuuluisi olla.

Minulla on myös suuri oman tilan tarve. Olen kokoajan oman mukavuusalueeni ulkopuolella melussa ja hälinässä. On ollut myös tosi haastavaa kaikenlainen fyysinen yllättävä kontakti, joka tulee lapsen kanssa. Minulla on kosketusyliherkkyyttä. Ärsyynnyn helposti, jos minuun tarraudutaan, puristellaan tai minua tökitään. Edellämainitut ovat normaalia lapsen käytöstä. Joudun puremaan hammasta. En edes mainitse imettämistä.

Näiden lisäksi on oman rytmin sopeuttaminen lapsen kanssa, joka on ollut haastavaa.

Lievä? Minulla on pitkin tutkimuksin sairaalassa todettu ihan klassinen Asperger. Silti koin, että kompensaation keinoin saatoin kyllä elää lasten etu edellä. Imettämään en minäkään pystynyt - sen yrityskin oli kammottavaa. Olen vienyt lapsiani teini-iässä ympäri Eurooppaa pidennettyinä viikonlopuin, se oli minun maksimini reissata kerrallaan. En yhäkään usko, että he olisivat jääneet mistään paitsi, sen sijaan erilaista heillä on ollut.

Luovuutta. Sitä tarvittiin.

Minulla ei ole todettu aspergeria, eikä ole tarvettakaan. Olen myös herkkä, ellen erityisherkkä. Kaikenlainen rutiinista poikkeaminen on raskasta. Nukun vuorokaudessa 12 tuntia. Pikkulapsiaika sujui jotenkin, koska yöunien lisäksi nukuin samaan aikaan lapsen kanssa kahden tunnin päikkärit.  En kestä väsymystä oikeastaan yhtään. Kirjaimellisesti nukahtelen paikoilleni, jos en saa tarpeeksi unta. Vauva-aika oli ihan tosi raskas tuon takia. Olin kuin nukkuneen rukous.

Itsediagnosoitu ”erityisherkkyys” on pikkuisen eri asia kuin Asperger. Vähän kuin ”lorvikatari”. Sivusta ja ohis - aina ei jaksa tyhmyyttä.

eri

Jos et aina jaksa tyhmyyttä niin pidä joskus taukoa. Se on ihan ilmoitusasia että sensorinen ja kognitiivinen kuormitus rasittaa. Sama kuin kipu. Ei sitäkään todenneta mitenkään muuten kuin kysymällä, eikä kellekään tarvitse opettaa miltä kipu tuntuu. Lääkärin ei tarvitse myöskään antaa diagnoosia jotta tiedät että sattuu.

Mä olen ollut "erityisherkkä" koko ikäni ja sitten diagnosoitiin neuropsykiatrinen häiriö. Ei kylläkään autismia, mutta tiettyjä samankaltaisuuksia on neurologisissa sairauksissa nepsypuolta laajemminkin, myös ainakin MSiin, migreeniin, narkolepsiaan ja aivovammoihin voi liittyä erityisherkkyyden kaltaisia piirteitä. Itsediagnosointi on ongelma jos lääkäreitä ei kuunnella ollenkaan, mutta jos diagnoosin nimellä ilmaistu ajatus on vaan sitä luokkaa, että "olen muuten huomannut että kaikki joilla on ADHD tietää tasan tarkkaan mistä puhun kun kuvailen tätä yhtä epämääräistä juttua jonka kanssa joudun elämään" niin se on vain tapa mieltää asiaa ja ilmaista lääkärille tietoa oireista. Googlediagnoosien halveksunta on paljon suurempi ongelma kuin ne googlediagnoosit kun sairaita ihmisiä ei oteta vakavasti.

Muuttuiko se etten pysty ajattelemaan hälyisissä tiloissa tai se että uuvun fyysisesti ja tarvitsen paljon enemmän unta jos joudun tekemään minkäänlaista ajatustyötä vilkkaalla paikalla tai se että saatan pahimmillaan mennä ärsykkeistä kokonaan lukkoon yhtäkkiä todelliseksi kun sain diagnoosin? Siihen asti olin ihan samanlainen kuin ne erityisherkät joilla edelleenkään ei ole mitään diagnoosia eikä tule. On myös subkliinistä outoutta joka ei vastaa mitään olemassaolevaa diagnoosia ja jota ei välttämättä ole tarvetta patologisoida mutta joka silti on ihan todellista ja vaikuttaa elämään ja tietoisuus siitä auttaa ihmisiä. Ja mistä sitä tietää vaikka noita tunnistettaisiin ja luokiteltaisiin tulevaisuudessa osana ennakoivaa terveydenhuoltoa tai vaan ihmisten elintason parantamiseksi tai tiedon lisäämiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lievästi as naiset ovat haluttuja. As miehet eivät ole. Miehet pitävät suoraan puhumisesta, totuudesta, eikä töksäyttely haittaa niin paljoa. Naiset vihaavat sitä.

No nyt tuli päivän vitsi. Miehille ei todellakaan voi sanoa mitään suoraan ellei se ole positiivista.

Voi kun saisikin suoraan puhuvan naisen. Olisi pari eroa jäänyt tulematta, kun olisi suoraan kerrottu missä mättää ja mihin pitää kiinnittää huomiota, ettei suhde ajaudu karille. Lisäksi eron jälkeen olisi helpompi käsitellä asia ja mennä eteenpäin, kun saisi ihan rehelliset syyt erolle eikä jotain diipadaapaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihastua joo mutta en parisuhteessa voisi ikinä olla. En kestä itse tunnekylmää käytöstä ja liian rationaalista ajattelua suhteessa koska kuitenkin suhteen pitäisi olla se ykkösjuttu joka kaiken arjen keskellä rentouttaa ja vie pois juuri siitä rationaalisesta maailmasta hetkeksi.

Tätä minäkin vähän pelkään, tosin ilman kokemusta asiasta. Onko sitä romanttista ajattelua sitten ollenkaan assinaisella, vai nähdäänkö kaikki inhorealismin kautta?

En ole asperger-nainen mutta minulla on huomattavan korostunut oikeudentaju enkä suostu huijaamaan ihmisiä. Tämä aiheutti pahoja ongelmia edellisessä suhteessani, kun miehen perhe käytti kyseenalaisia keinoja yritystoiminnassaan, asian valjettua minulle tietysti läksytin miestä ja hänen vanhempiaan asiasta ja vaadin heiltä moraalista suoraselkäisyyttä. Saatoin aiheuttaa pientä harmia bisnekselle ja horjutin työntekijöiden uskoa tekemiseensä, kun sanoin ääneen asioita joista olisi pitänyt vaieta.

Olin vähällä pilata miehen veljen häätkin, kun varovasti tiedustelin pitäisikö jonkun ystävällisesti mainita morsiammelle miehen pettämisistä, kun kaikki muutkin niistä tiesivät.

Kotona miestä ahdisti kun ei pärjännyt verbaalisesti minulle, sain hänet yhä uudelleen kiinni epäloogisuudesta ajattelussaan ja tietysti perustelin huolellisesti havaintoni hänelle, mutta hän aloitti aina mykkäkoulun eikä suostunut palaamaan aiheeseen. Hänellä oli huomattavia vääristymiä ajattelussaan ja arvoissaan lapsuudenkotinsa patologisten persoonallisuuksien vanavedessä.

Lisäksi olin surkea edustuspuoliso illallisille kun en jaksanut niitä tyhjänpäiväisiä imartelevia löpinöitä, joilla asiakkaita olisi pitänyt mielistellä. Laittautuminenkin oli kovin vaivalloista kun hiukset piti harjata pois takuista ja käyttää niitä tiukkoja hameita joissa oli vaikea liikkua.

Hänen kilpaharrastuskavereiden tyttöystävät eivät hyväksyneet minua porukoihinsa, olin liian erikoinen ja mies häpesi minua, se oli kamala tunne minullekin. Eniten siksi kun tiesin miten tärkeää se olisi ollut miehelle.

En ole asperger-nainen mutta nämä piirteet ovat tietääkseni aspergereille tyypillisiä. Kyllä mies oli hyvin ihastunut minuun suhteemme alussa, piti minua kauniina vielä erotessakin, mutta en vain sopinut hänen elämäänsä. Olin liian erikoinen, ja vaikka se oli käsittääkseni ihastumisvaiheessa hänestä positiivista, arjessa hän ei vain jaksanut kun helpompiakin naisia on olemassa, joten jätti minut ja otti tilalle sellaisen joka ajattelee vähemmän. Ovat ilmeisen onnellisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lievästi as naiset ovat haluttuja. As miehet eivät ole. Miehet pitävät suoraan puhumisesta, totuudesta, eikä töksäyttely haittaa niin paljoa. Naiset vihaavat sitä.

No nyt tuli päivän vitsi. Miehille ei todellakaan voi sanoa mitään suoraan ellei se ole positiivista.

Voi kun saisikin suoraan puhuvan naisen. Olisi pari eroa jäänyt tulematta, kun olisi suoraan kerrottu missä mättää ja mihin pitää kiinnittää huomiota, ettei suhde ajaudu karille. Lisäksi eron jälkeen olisi helpompi käsitellä asia ja mennä eteenpäin, kun saisi ihan rehelliset syyt erolle eikä jotain diipadaapaa.

Toivottavasti ymmärrät olevasi poikkeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lievästi as naiset ovat haluttuja. As miehet eivät ole. Miehet pitävät suoraan puhumisesta, totuudesta, eikä töksäyttely haittaa niin paljoa. Naiset vihaavat sitä.

No nyt tuli päivän vitsi. Miehille ei todellakaan voi sanoa mitään suoraan ellei se ole positiivista.

Voi kun saisikin suoraan puhuvan naisen. Olisi pari eroa jäänyt tulematta, kun olisi suoraan kerrottu missä mättää ja mihin pitää kiinnittää huomiota, ettei suhde ajaudu karille. Lisäksi eron jälkeen olisi helpompi käsitellä asia ja mennä eteenpäin, kun saisi ihan rehelliset syyt erolle eikä jotain diipadaapaa.

Toivottavasti ymmärrät olevasi poikkeus.

Höpö höpö. Täällä toinen. Harva mies haluaa pelata naisten lue-mun-ajatukset leikkejä, vaikka olisikin hyvä niissä. Ja haluaisi myös itse puhua suoraan, mutta kun ei voi, ilman että toinen vetää herneet nenään.  Eikä tämä tarkoita ilkeyttä tai pottuilua, todellakaan.

Rationaalinen, jalat maassa, joka pitää kropan timminä kuten minäkin, eikä ala homssuiseksi. Semmoista olen etsinyt pitkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voisi. Sosiaalisuus on yksi ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista. Asperger-ihmiset ovat yleensä epäsosiaalisia. Lapselle pitäisi hankkia lapsikavereita, käydä erilaisissa lastentapahtumissa lapsen kanssa. Heikolta näyttää, jos vanhempi on niin epäsosiaalinen, ettei käy missään lapsen kanssa tai sovi lapselle kaveritreffejä.

Lapsestakin voi tulla epäsosiaalinen ja kenties omituinen. En ottaisi riskiä.

cool

Sosiaalisuus luokitellaan melkein tärkeimmäksi ominaisuudeksi nykyään. Vaikka olisi kuinka lahjakas ja kyvykäs, mutta epäsosiaalinen, on vaikea löytää sopivaa työtä. Kyvyt jäävät käyttämättä, jollei pysty työskentelemään ryhmässä. Näin se vain on. Mielummin sosiaalinen ja ihan tavallinen lapsi, kuin älykäs asperger - tyyppinen tapaus. Asperger on periytyvää.

👆

Vierailija kirjoitti:

En ole asperger-nainen mutta minulla on huomattavan korostunut oikeudentaju enkä suostu huijaamaan ihmisiä. Tämä aiheutti pahoja ongelmia edellisessä suhteessani, kun miehen perhe käytti kyseenalaisia keinoja yritystoiminnassaan, asian valjettua minulle tietysti läksytin miestä ja hänen vanhempiaan asiasta ja vaadin heiltä moraalista suoraselkäisyyttä. Saatoin aiheuttaa pientä harmia bisnekselle ja horjutin työntekijöiden uskoa tekemiseensä, kun sanoin ääneen asioita joista olisi pitänyt vaieta.

Olin vähällä pilata miehen veljen häätkin, kun varovasti tiedustelin pitäisikö jonkun ystävällisesti mainita morsiammelle miehen pettämisistä, kun kaikki muutkin niistä tiesivät.

Kotona miestä ahdisti kun ei pärjännyt verbaalisesti minulle, sain hänet yhä uudelleen kiinni epäloogisuudesta ajattelussaan ja tietysti perustelin huolellisesti havaintoni hänelle, mutta hän aloitti aina mykkäkoulun eikä suostunut palaamaan aiheeseen. Hänellä oli huomattavia vääristymiä ajattelussaan ja arvoissaan lapsuudenkotinsa patologisten persoonallisuuksien vanavedessä.

Lisäksi olin surkea edustuspuoliso illallisille kun en jaksanut niitä tyhjänpäiväisiä imartelevia löpinöitä, joilla asiakkaita olisi pitänyt mielistellä. Laittautuminenkin oli kovin vaivalloista kun hiukset piti harjata pois takuista ja käyttää niitä tiukkoja hameita joissa oli vaikea liikkua.

Hänen kilpaharrastuskavereiden tyttöystävät eivät hyväksyneet minua porukoihinsa, olin liian erikoinen ja mies häpesi minua, se oli kamala tunne minullekin. Eniten siksi kun tiesin miten tärkeää se olisi ollut miehelle.

En ole asperger-nainen mutta nämä piirteet ovat tietääkseni aspergereille tyypillisiä. Kyllä mies oli hyvin ihastunut minuun suhteemme alussa, piti minua kauniina vielä erotessakin, mutta en vain sopinut hänen elämäänsä. Olin liian erikoinen, ja vaikka se oli käsittääkseni ihastumisvaiheessa hänestä positiivista, arjessa hän ei vain jaksanut kun helpompiakin naisia on olemassa, joten jätti minut ja otti tilalle sellaisen joka ajattelee vähemmän. Ovat ilmeisen onnellisia.

Vau, kuulostat naiselta jolla on luonnetta. Kyllä kelpaisi. Vaikuttaa siltä, että olisit parisuhteessakin suoraselkäinen ja luotettava.

Asperger on periytyvää...

Vierailija kirjoitti:

Helvetti irti kun suuttuvat!

On vai?

Asperger-nainen olisi erinomainen naisystävä minulle, koska tarvitsen itsekin paljon tilaa. Olen ymmärtänyt että asperger-naiset suostuisivat siihen, että kumpikin latautuu omassa luolassaan. Jos näin on, asperger-nainen on juurikin vaimomateriaalia ainakin minulle.