Lue keskustelun säännöt.
Voisitteko ihastua Asperger-naiseen jos hän olisi kaunis?
20.11.2019 |
Vai onko Asperger-nainen jotenkin ei vaimomstskua?
Kommentit (91)
Olen add-nainen, jolla asperger piirteitä. Aina mielessäni olen nauranut räkäisesti, kun miesten mielestä olen vaimomatskua. Nykyisin kyllä naimisissa, mutta usein säälin miestäni. Olen helve tin rasittava ihminen. Miehelle kaverinsa ovat sanoneet minua ihanaksi. En kyllä yhtään ymmärrä miksi. En mitenkään peittele vaikeuttani ja tunnevammojani, mutta kai sitten vaikutan ihanan haastavalta ja jännältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihastua joo mutta en parisuhteessa voisi ikinä olla. En kestä itse tunnekylmää käytöstä ja liian rationaalista ajattelua suhteessa koska kuitenkin suhteen pitäisi olla se ykkösjuttu joka kaiken arjen keskellä rentouttaa ja vie pois juuri siitä rationaalisesta maailmasta hetkeksi.
Suo anteeksi, et tiedä yhtään mistä puhut. Suhteessa sinä olet _aina_ as-ihmisen prioriteetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Sosiaalisuus on yksi ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista. Asperger-ihmiset ovat yleensä epäsosiaalisia. Lapselle pitäisi hankkia lapsikavereita, käydä erilaisissa lastentapahtumissa lapsen kanssa. Heikolta näyttää, jos vanhempi on niin epäsosiaalinen, ettei käy missään lapsen kanssa tai sovi lapselle kaveritreffejä.
Lapsestakin voi tulla epäsosiaalinen ja kenties omituinen. En ottaisi riskiä.
Mitä sekoilet? Minulla on sekä Asperger, että aikuiset, menestyvät lapset. Tietysti vein heitä, vaikka en itse kestänytkään. Käytin korvatulppia etc. Korvasin myös tuttaville, että nämä ottivat lapset mukaansa, jos itselle kävi joku kerta ylivoimaikseksi. Nyt en enää käy juuri missään, mutta siihen on muitakin syitä.
Saatan olla hiukkasen kylmänkalskea, mutta itsekäs en ole. Koska lapsia päätin tehdä, ne myös hoidin, ja kasvatin sopeutumaan yhteiskuntaan. Se oli minun tehtäväni, ja nyt se on ohi.
Minullakin on lievä asperger. Koen raskaaksi vanhemmuuteen liittyvän sosiaalisuuden. Näen myös, että lapseni kärsii siitä, että en ole niin aktiivinen kuin kuuluisi olla.
Minulla on myös suuri oman tilan tarve. Olen kokoajan oman mukavuusalueeni ulkopuolella melussa ja hälinässä. On ollut myös tosi haastavaa kaikenlainen fyysinen yllättävä kontakti, joka tulee lapsen kanssa. Minulla on kosketusyliherkkyyttä. Ärsyynnyn helposti, jos minuun tarraudutaan, puristellaan tai minua tökitään. Edellämainitut ovat normaalia lapsen käytöstä. Joudun puremaan hammasta. En edes mainitse imettämistä.
Näiden lisäksi on oman rytmin sopeuttaminen lapsen kanssa, joka on ollut haastavaa.
Lievä? Minulla on pitkin tutkimuksin sairaalassa todettu ihan klassinen Asperger. Silti koin, että kompensaation keinoin saatoin kyllä elää lasten etu edellä. Imettämään en minäkään pystynyt - sen yrityskin oli kammottavaa. Olen vienyt lapsiani teini-iässä ympäri Eurooppaa pidennettyinä viikonlopuin, se oli minun maksimini reissata kerrallaan. En yhäkään usko, että he olisivat jääneet mistään paitsi, sen sijaan erilaista heillä on ollut.
Luovuutta. Sitä tarvittiin.
Minulla ei ole todettu aspergeria, eikä ole tarvettakaan. Olen myös herkkä, ellen erityisherkkä. Kaikenlainen rutiinista poikkeaminen on raskasta. Nukun vuorokaudessa 12 tuntia. Pikkulapsiaika sujui jotenkin, koska yöunien lisäksi nukuin samaan aikaan lapsen kanssa kahden tunnin päikkärit. En kestä väsymystä oikeastaan yhtään. Kirjaimellisesti nukahtelen paikoilleni, jos en saa tarpeeksi unta. Vauva-aika oli ihan tosi raskas tuon takia. Olin kuin nukkuneen rukous.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Sosiaalisuus on yksi ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista. Asperger-ihmiset ovat yleensä epäsosiaalisia. Lapselle pitäisi hankkia lapsikavereita, käydä erilaisissa lastentapahtumissa lapsen kanssa. Heikolta näyttää, jos vanhempi on niin epäsosiaalinen, ettei käy missään lapsen kanssa tai sovi lapselle kaveritreffejä.
Lapsestakin voi tulla epäsosiaalinen ja kenties omituinen. En ottaisi riskiä.
Mitä sekoilet? Minulla on sekä Asperger, että aikuiset, menestyvät lapset. Tietysti vein heitä, vaikka en itse kestänytkään. Käytin korvatulppia etc. Korvasin myös tuttaville, että nämä ottivat lapset mukaansa, jos itselle kävi joku kerta ylivoimaikseksi. Nyt en enää käy juuri missään, mutta siihen on muitakin syitä.
Saatan olla hiukkasen kylmänkalskea, mutta itsekäs en ole. Koska lapsia päätin tehdä, ne myös hoidin, ja kasvatin sopeutumaan yhteiskuntaan. Se oli minun tehtäväni, ja nyt se on ohi.
Minullakin on lievä asperger. Koen raskaaksi vanhemmuuteen liittyvän sosiaalisuuden. Näen myös, että lapseni kärsii siitä, että en ole niin aktiivinen kuin kuuluisi olla.
Minulla on myös suuri oman tilan tarve. Olen kokoajan oman mukavuusalueeni ulkopuolella melussa ja hälinässä. On ollut myös tosi haastavaa kaikenlainen fyysinen yllättävä kontakti, joka tulee lapsen kanssa. Minulla on kosketusyliherkkyyttä. Ärsyynnyn helposti, jos minuun tarraudutaan, puristellaan tai minua tökitään. Edellämainitut ovat normaalia lapsen käytöstä. Joudun puremaan hammasta. En edes mainitse imettämistä.
Näiden lisäksi on oman rytmin sopeuttaminen lapsen kanssa, joka on ollut haastavaa.
Lievä? Minulla on pitkin tutkimuksin sairaalassa todettu ihan klassinen Asperger. Silti koin, että kompensaation keinoin saatoin kyllä elää lasten etu edellä. Imettämään en minäkään pystynyt - sen yrityskin oli kammottavaa. Olen vienyt lapsiani teini-iässä ympäri Eurooppaa pidennettyinä viikonlopuin, se oli minun maksimini reissata kerrallaan. En yhäkään usko, että he olisivat jääneet mistään paitsi, sen sijaan erilaista heillä on ollut.
Luovuutta. Sitä tarvittiin.
Minulla ei ole todettu aspergeria, eikä ole tarvettakaan. Olen myös herkkä, ellen erityisherkkä. Kaikenlainen rutiinista poikkeaminen on raskasta. Nukun vuorokaudessa 12 tuntia. Pikkulapsiaika sujui jotenkin, koska yöunien lisäksi nukuin samaan aikaan lapsen kanssa kahden tunnin päikkärit. En kestä väsymystä oikeastaan yhtään. Kirjaimellisesti nukahtelen paikoilleni, jos en saa tarpeeksi unta. Vauva-aika oli ihan tosi raskas tuon takia. Olin kuin nukkuneen rukous.
Onneksi oli mies, joka pyöritti arkea. Hän laittoi ruokaa, siivosi ja kävi kaupassa. Sain olla ja levätä vauvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Sosiaalisuus on yksi ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista. Asperger-ihmiset ovat yleensä epäsosiaalisia. Lapselle pitäisi hankkia lapsikavereita, käydä erilaisissa lastentapahtumissa lapsen kanssa. Heikolta näyttää, jos vanhempi on niin epäsosiaalinen, ettei käy missään lapsen kanssa tai sovi lapselle kaveritreffejä.
Lapsestakin voi tulla epäsosiaalinen ja kenties omituinen. En ottaisi riskiä.
cool
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Sosiaalisuus on yksi ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista. Asperger-ihmiset ovat yleensä epäsosiaalisia. Lapselle pitäisi hankkia lapsikavereita, käydä erilaisissa lastentapahtumissa lapsen kanssa. Heikolta näyttää, jos vanhempi on niin epäsosiaalinen, ettei käy missään lapsen kanssa tai sovi lapselle kaveritreffejä.
Lapsestakin voi tulla epäsosiaalinen ja kenties omituinen. En ottaisi riskiä.
Mitä sekoilet? Minulla on sekä Asperger, että aikuiset, menestyvät lapset. Tietysti vein heitä, vaikka en itse kestänytkään. Käytin korvatulppia etc. Korvasin myös tuttaville, että nämä ottivat lapset mukaansa, jos itselle kävi joku kerta ylivoimaikseksi. Nyt en enää käy juuri missään, mutta siihen on muitakin syitä.
Saatan olla hiukkasen kylmänkalskea, mutta itsekäs en ole. Koska lapsia päätin tehdä, ne myös hoidin, ja kasvatin sopeutumaan yhteiskuntaan. Se oli minun tehtäväni, ja nyt se on ohi.
Minullakin on lievä asperger. Koen raskaaksi vanhemmuuteen liittyvän sosiaalisuuden. Näen myös, että lapseni kärsii siitä, että en ole niin aktiivinen kuin kuuluisi olla.
Minulla on myös suuri oman tilan tarve. Olen kokoajan oman mukavuusalueeni ulkopuolella melussa ja hälinässä. On ollut myös tosi haastavaa kaikenlainen fyysinen yllättävä kontakti, joka tulee lapsen kanssa. Minulla on kosketusyliherkkyyttä. Ärsyynnyn helposti, jos minuun tarraudutaan, puristellaan tai minua tökitään. Edellämainitut ovat normaalia lapsen käytöstä. Joudun puremaan hammasta. En edes mainitse imettämistä.
Näiden lisäksi on oman rytmin sopeuttaminen lapsen kanssa, joka on ollut haastavaa.
Lievä? Minulla on pitkin tutkimuksin sairaalassa todettu ihan klassinen Asperger. Silti koin, että kompensaation keinoin saatoin kyllä elää lasten etu edellä. Imettämään en minäkään pystynyt - sen yrityskin oli kammottavaa. Olen vienyt lapsiani teini-iässä ympäri Eurooppaa pidennettyinä viikonlopuin, se oli minun maksimini reissata kerrallaan. En yhäkään usko, että he olisivat jääneet mistään paitsi, sen sijaan erilaista heillä on ollut.
Luovuutta. Sitä tarvittiin.
Minulla ei ole todettu aspergeria, eikä ole tarvettakaan. Olen myös herkkä, ellen erityisherkkä. Kaikenlainen rutiinista poikkeaminen on raskasta. Nukun vuorokaudessa 12 tuntia. Pikkulapsiaika sujui jotenkin, koska yöunien lisäksi nukuin samaan aikaan lapsen kanssa kahden tunnin päikkärit. En kestä väsymystä oikeastaan yhtään. Kirjaimellisesti nukahtelen paikoilleni, jos en saa tarpeeksi unta. Vauva-aika oli ihan tosi raskas tuon takia. Olin kuin nukkuneen rukous.
Itsediagnosoitu ”erityisherkkyys” on pikkuisen eri asia kuin Asperger. Vähän kuin ”lorvikatari”. Sivusta ja ohis - aina ei jaksa tyhmyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Sosiaalisuus on yksi ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista. Asperger-ihmiset ovat yleensä epäsosiaalisia. Lapselle pitäisi hankkia lapsikavereita, käydä erilaisissa lastentapahtumissa lapsen kanssa. Heikolta näyttää, jos vanhempi on niin epäsosiaalinen, ettei käy missään lapsen kanssa tai sovi lapselle kaveritreffejä.
Lapsestakin voi tulla epäsosiaalinen ja kenties omituinen. En ottaisi riskiä.
cool
Sosiaalisuus luokitellaan melkein tärkeimmäksi ominaisuudeksi nykyään. Vaikka olisi kuinka lahjakas ja kyvykäs, mutta epäsosiaalinen, on vaikea löytää sopivaa työtä. Kyvyt jäävät käyttämättä, jollei pysty työskentelemään ryhmässä. Näin se vain on. Mielummin sosiaalinen ja ihan tavallinen lapsi, kuin älykäs asperger - tyyppinen tapaus. Asperger on periytyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Sosiaalisuus on yksi ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista. Asperger-ihmiset ovat yleensä epäsosiaalisia. Lapselle pitäisi hankkia lapsikavereita, käydä erilaisissa lastentapahtumissa lapsen kanssa. Heikolta näyttää, jos vanhempi on niin epäsosiaalinen, ettei käy missään lapsen kanssa tai sovi lapselle kaveritreffejä.
Lapsestakin voi tulla epäsosiaalinen ja kenties omituinen. En ottaisi riskiä.
cool
Sosiaalisuus luokitellaan melkein tärkeimmäksi ominaisuudeksi nykyään. Vaikka olisi kuinka lahjakas ja kyvykäs, mutta epäsosiaalinen, on vaikea löytää sopivaa työtä. Kyvyt jäävät käyttämättä, jollei pysty työskentelemään ryhmässä. Näin se vain on. Mielummin sosiaalinen ja ihan tavallinen lapsi, kuin älykäs asperger - tyyppinen tapaus. Asperger on periytyvää.
Totta. Tosin tutkijapuolelle sopeutuvat hyvin. Samoin dippainsseissä ja fysiikassa - kovissa tieteissä ylipäätään - ovat edustettuina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Sosiaalisuus on yksi ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista. Asperger-ihmiset ovat yleensä epäsosiaalisia. Lapselle pitäisi hankkia lapsikavereita, käydä erilaisissa lastentapahtumissa lapsen kanssa. Heikolta näyttää, jos vanhempi on niin epäsosiaalinen, ettei käy missään lapsen kanssa tai sovi lapselle kaveritreffejä.
Lapsestakin voi tulla epäsosiaalinen ja kenties omituinen. En ottaisi riskiä.
Mitä sekoilet? Minulla on sekä Asperger, että aikuiset, menestyvät lapset. Tietysti vein heitä, vaikka en itse kestänytkään. Käytin korvatulppia etc. Korvasin myös tuttaville, että nämä ottivat lapset mukaansa, jos itselle kävi joku kerta ylivoimaikseksi. Nyt en enää käy juuri missään, mutta siihen on muitakin syitä.
Saatan olla hiukkasen kylmänkalskea, mutta itsekäs en ole. Koska lapsia päätin tehdä, ne myös hoidin, ja kasvatin sopeutumaan yhteiskuntaan. Se oli minun tehtäväni, ja nyt se on ohi.
Minullakin on lievä asperger. Koen raskaaksi vanhemmuuteen liittyvän sosiaalisuuden. Näen myös, että lapseni kärsii siitä, että en ole niin aktiivinen kuin kuuluisi olla.
Minulla on myös suuri oman tilan tarve. Olen kokoajan oman mukavuusalueeni ulkopuolella melussa ja hälinässä. On ollut myös tosi haastavaa kaikenlainen fyysinen yllättävä kontakti, joka tulee lapsen kanssa. Minulla on kosketusyliherkkyyttä. Ärsyynnyn helposti, jos minuun tarraudutaan, puristellaan tai minua tökitään. Edellämainitut ovat normaalia lapsen käytöstä. Joudun puremaan hammasta. En edes mainitse imettämistä.
Näiden lisäksi on oman rytmin sopeuttaminen lapsen kanssa, joka on ollut haastavaa.
Lievä? Minulla on pitkin tutkimuksin sairaalassa todettu ihan klassinen Asperger. Silti koin, että kompensaation keinoin saatoin kyllä elää lasten etu edellä. Imettämään en minäkään pystynyt - sen yrityskin oli kammottavaa. Olen vienyt lapsiani teini-iässä ympäri Eurooppaa pidennettyinä viikonlopuin, se oli minun maksimini reissata kerrallaan. En yhäkään usko, että he olisivat jääneet mistään paitsi, sen sijaan erilaista heillä on ollut.
Luovuutta. Sitä tarvittiin.
Minulla ei ole todettu aspergeria, eikä ole tarvettakaan. Olen myös herkkä, ellen erityisherkkä. Kaikenlainen rutiinista poikkeaminen on raskasta. Nukun vuorokaudessa 12 tuntia. Pikkulapsiaika sujui jotenkin, koska yöunien lisäksi nukuin samaan aikaan lapsen kanssa kahden tunnin päikkärit. En kestä väsymystä oikeastaan yhtään. Kirjaimellisesti nukahtelen paikoilleni, jos en saa tarpeeksi unta. Vauva-aika oli ihan tosi raskas tuon takia. Olin kuin nukkuneen rukous.
Itsediagnosoitu ”erityisherkkyys” on pikkuisen eri asia kuin Asperger. Vähän kuin ”lorvikatari”. Sivusta ja ohis - aina ei jaksa tyhmyyttä.
Edelleen sitä ei ole tarvetta mitata mitenkään, en tiedä onko edes mahdollista. Sairastan uniapneaa erityisherkkyyden kanssa. Melussa oleminen, ihmismassat ja liian paljon virikkeitä ympärillä - olen täysin poikki. Käyn pitkäkseni sänkyyn ja nukahdan välittömästi. Töissä on vaikeaa väsymyksen takia.
Ei kannata nauraa toisen ongelmille. Jos ei ole kokenut vastaavaa, ei voi tietää. Nuorempana keskeytin koulun tämän takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Sosiaalisuus on yksi ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista. Asperger-ihmiset ovat yleensä epäsosiaalisia. Lapselle pitäisi hankkia lapsikavereita, käydä erilaisissa lastentapahtumissa lapsen kanssa. Heikolta näyttää, jos vanhempi on niin epäsosiaalinen, ettei käy missään lapsen kanssa tai sovi lapselle kaveritreffejä.
Lapsestakin voi tulla epäsosiaalinen ja kenties omituinen. En ottaisi riskiä.
Mitä sekoilet? Minulla on sekä Asperger, että aikuiset, menestyvät lapset. Tietysti vein heitä, vaikka en itse kestänytkään. Käytin korvatulppia etc. Korvasin myös tuttaville, että nämä ottivat lapset mukaansa, jos itselle kävi joku kerta ylivoimaikseksi. Nyt en enää käy juuri missään, mutta siihen on muitakin syitä.
Saatan olla hiukkasen kylmänkalskea, mutta itsekäs en ole. Koska lapsia päätin tehdä, ne myös hoidin, ja kasvatin sopeutumaan yhteiskuntaan. Se oli minun tehtäväni, ja nyt se on ohi.
Minullakin on lievä asperger. Koen raskaaksi vanhemmuuteen liittyvän sosiaalisuuden. Näen myös, että lapseni kärsii siitä, että en ole niin aktiivinen kuin kuuluisi olla.
Minulla on myös suuri oman tilan tarve. Olen kokoajan oman mukavuusalueeni ulkopuolella melussa ja hälinässä. On ollut myös tosi haastavaa kaikenlainen fyysinen yllättävä kontakti, joka tulee lapsen kanssa. Minulla on kosketusyliherkkyyttä. Ärsyynnyn helposti, jos minuun tarraudutaan, puristellaan tai minua tökitään. Edellämainitut ovat normaalia lapsen käytöstä. Joudun puremaan hammasta. En edes mainitse imettämistä.
Näiden lisäksi on oman rytmin sopeuttaminen lapsen kanssa, joka on ollut haastavaa.
Lievä? Minulla on pitkin tutkimuksin sairaalassa todettu ihan klassinen Asperger. Silti koin, että kompensaation keinoin saatoin kyllä elää lasten etu edellä. Imettämään en minäkään pystynyt - sen yrityskin oli kammottavaa. Olen vienyt lapsiani teini-iässä ympäri Eurooppaa pidennettyinä viikonlopuin, se oli minun maksimini reissata kerrallaan. En yhäkään usko, että he olisivat jääneet mistään paitsi, sen sijaan erilaista heillä on ollut.
Luovuutta. Sitä tarvittiin.
Minulla ei ole todettu aspergeria, eikä ole tarvettakaan. Olen myös herkkä, ellen erityisherkkä. Kaikenlainen rutiinista poikkeaminen on raskasta. Nukun vuorokaudessa 12 tuntia. Pikkulapsiaika sujui jotenkin, koska yöunien lisäksi nukuin samaan aikaan lapsen kanssa kahden tunnin päikkärit. En kestä väsymystä oikeastaan yhtään. Kirjaimellisesti nukahtelen paikoilleni, jos en saa tarpeeksi unta. Vauva-aika oli ihan tosi raskas tuon takia. Olin kuin nukkuneen rukous.
Itsediagnosoitu ”erityisherkkyys” on pikkuisen eri asia kuin Asperger. Vähän kuin ”lorvikatari”. Sivusta ja ohis - aina ei jaksa tyhmyyttä.
Edelleen sitä ei ole tarvetta mitata mitenkään, en tiedä onko edes mahdollista. Sairastan uniapneaa erityisherkkyyden kanssa. Melussa oleminen, ihmismassat ja liian paljon virikkeitä ympärillä - olen täysin poikki. Käyn pitkäkseni sänkyyn ja nukahdan välittömästi. Töissä on vaikeaa väsymyksen takia.
Ei kannata nauraa toisen ongelmille. Jos ei ole kokenut vastaavaa, ei voi tietää. Nuorempana keskeytin koulun tämän takia.
Lapsiperhe-elämä on oikeasti rasittavaa. Jos on monta lasta, riitelevät alituiseen keskenään. Jatkuva meteli ja hösötys ympärillä. Kokoajan joku tarvitsee jotain. En pysty käsittämään, miten jotkut kestävät elämää suurperheessä.
Kukin ihastuu kenen ihastuu.
Asperger periytyy hyvin vahvasti suvuittain, joten pitää avata sydän myös mahdollisesti hyvin vaikeasti autistisille lapselle, jos aspergerin kanssa lapsia tekee. Se perimä on sama, mutta joillakin autismi ilmenee lievänä ja joillain hyvin syvänä - samoilla geeneillä siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Sosiaalisuus on yksi ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista. Asperger-ihmiset ovat yleensä epäsosiaalisia. Lapselle pitäisi hankkia lapsikavereita, käydä erilaisissa lastentapahtumissa lapsen kanssa. Heikolta näyttää, jos vanhempi on niin epäsosiaalinen, ettei käy missään lapsen kanssa tai sovi lapselle kaveritreffejä.
Lapsestakin voi tulla epäsosiaalinen ja kenties omituinen. En ottaisi riskiä.
cool
Sosiaalisuus luokitellaan melkein tärkeimmäksi ominaisuudeksi nykyään. Vaikka olisi kuinka lahjakas ja kyvykäs, mutta epäsosiaalinen, on vaikea löytää sopivaa työtä. Kyvyt jäävät käyttämättä, jollei pysty työskentelemään ryhmässä. Näin se vain on. Mielummin sosiaalinen ja ihan tavallinen lapsi, kuin älykäs asperger - tyyppinen tapaus. Asperger on periytyvää.
Asperger periytyy kyllä hyvin vahvasti. Pitää kuitenkin muistaa, että asperger ei automaattisesti tarkoita älypiikkejä - jotkut saavat vain aspergeriyden kaikki ongelmat, mutta eivät lahjakkuutta jossain asiassa. Läheisesi on as, joka ei omaa mitään erityislahjakkuutta ja on itseasiassa aika huono kaikessa. Arvaa miltä hänestä tuntuu, kun kaikki julistavat assien älykkyyttä esim matematiikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Sosiaalisuus on yksi ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista. Asperger-ihmiset ovat yleensä epäsosiaalisia. Lapselle pitäisi hankkia lapsikavereita, käydä erilaisissa lastentapahtumissa lapsen kanssa. Heikolta näyttää, jos vanhempi on niin epäsosiaalinen, ettei käy missään lapsen kanssa tai sovi lapselle kaveritreffejä.
Lapsestakin voi tulla epäsosiaalinen ja kenties omituinen. En ottaisi riskiä.
cool
Sosiaalisuus luokitellaan melkein tärkeimmäksi ominaisuudeksi nykyään. Vaikka olisi kuinka lahjakas ja kyvykäs, mutta epäsosiaalinen, on vaikea löytää sopivaa työtä. Kyvyt jäävät käyttämättä, jollei pysty työskentelemään ryhmässä. Näin se vain on. Mielummin sosiaalinen ja ihan tavallinen lapsi, kuin älykäs asperger - tyyppinen tapaus. Asperger on periytyvää.
siis läheiseni (ei läheisesi)
Asperger periytyy kyllä hyvin vahvasti. Pitää kuitenkin muistaa, että asperger ei automaattisesti tarkoita älypiikkejä - jotkut saavat vain aspergeriyden kaikki ongelmat, mutta eivät lahjakkuutta jossain asiassa. Läheisesi on as, joka ei omaa mitään erityislahjakkuutta ja on itseasiassa aika huono kaikessa. Arvaa miltä hänestä tuntuu, kun kaikki julistavat assien älykkyyttä esim matematiikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Sosiaalisuus on yksi ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista. Asperger-ihmiset ovat yleensä epäsosiaalisia. Lapselle pitäisi hankkia lapsikavereita, käydä erilaisissa lastentapahtumissa lapsen kanssa. Heikolta näyttää, jos vanhempi on niin epäsosiaalinen, ettei käy missään lapsen kanssa tai sovi lapselle kaveritreffejä.
Lapsestakin voi tulla epäsosiaalinen ja kenties omituinen. En ottaisi riskiä.
Mitä sekoilet? Minulla on sekä Asperger, että aikuiset, menestyvät lapset. Tietysti vein heitä, vaikka en itse kestänytkään. Käytin korvatulppia etc. Korvasin myös tuttaville, että nämä ottivat lapset mukaansa, jos itselle kävi joku kerta ylivoimaikseksi. Nyt en enää käy juuri missään, mutta siihen on muitakin syitä.
Saatan olla hiukkasen kylmänkalskea, mutta itsekäs en ole. Koska lapsia päätin tehdä, ne myös hoidin, ja kasvatin sopeutumaan yhteiskuntaan. Se oli minun tehtäväni, ja nyt se on ohi.
Minullakin on lievä asperger. Koen raskaaksi vanhemmuuteen liittyvän sosiaalisuuden. Näen myös, että lapseni kärsii siitä, että en ole niin aktiivinen kuin kuuluisi olla.
Minulla on myös suuri oman tilan tarve. Olen kokoajan oman mukavuusalueeni ulkopuolella melussa ja hälinässä. On ollut myös tosi haastavaa kaikenlainen fyysinen yllättävä kontakti, joka tulee lapsen kanssa. Minulla on kosketusyliherkkyyttä. Ärsyynnyn helposti, jos minuun tarraudutaan, puristellaan tai minua tökitään. Edellämainitut ovat normaalia lapsen käytöstä. Joudun puremaan hammasta. En edes mainitse imettämistä.
Näiden lisäksi on oman rytmin sopeuttaminen lapsen kanssa, joka on ollut haastavaa.
Lievä? Minulla on pitkin tutkimuksin sairaalassa todettu ihan klassinen Asperger. Silti koin, että kompensaation keinoin saatoin kyllä elää lasten etu edellä. Imettämään en minäkään pystynyt - sen yrityskin oli kammottavaa. Olen vienyt lapsiani teini-iässä ympäri Eurooppaa pidennettyinä viikonlopuin, se oli minun maksimini reissata kerrallaan. En yhäkään usko, että he olisivat jääneet mistään paitsi, sen sijaan erilaista heillä on ollut.
Luovuutta. Sitä tarvittiin.
Minulla ei ole todettu aspergeria, eikä ole tarvettakaan. Olen myös herkkä, ellen erityisherkkä. Kaikenlainen rutiinista poikkeaminen on raskasta. Nukun vuorokaudessa 12 tuntia. Pikkulapsiaika sujui jotenkin, koska yöunien lisäksi nukuin samaan aikaan lapsen kanssa kahden tunnin päikkärit. En kestä väsymystä oikeastaan yhtään. Kirjaimellisesti nukahtelen paikoilleni, jos en saa tarpeeksi unta. Vauva-aika oli ihan tosi raskas tuon takia. Olin kuin nukkuneen rukous.
Itsediagnosoitu ”erityisherkkyys” on pikkuisen eri asia kuin Asperger. Vähän kuin ”lorvikatari”. Sivusta ja ohis - aina ei jaksa tyhmyyttä.
Edelleen sitä ei ole tarvetta mitata mitenkään, en tiedä onko edes mahdollista. Sairastan uniapneaa erityisherkkyyden kanssa. Melussa oleminen, ihmismassat ja liian paljon virikkeitä ympärillä - olen täysin poikki. Käyn pitkäkseni sänkyyn ja nukahdan välittömästi. Töissä on vaikeaa väsymyksen takia.
Ei kannata nauraa toisen ongelmille. Jos ei ole kokenut vastaavaa, ei voi tietää. Nuorempana keskeytin koulun tämän takia.
Nyt, nyt! Tietysti on mahdollista - ja kannattavaa. Sinä uhriudut. Koulusi olisit saanut tukitoimin loppuun jos olisit hoitanut itsellesi diagnoosin.
Sen lisäksi pyydän, ettet sotke oireitasi Aspergeriin, jos sinulla sitä ei ole. Kukaan ei naura problematiikallesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Sosiaalisuus on yksi ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista. Asperger-ihmiset ovat yleensä epäsosiaalisia. Lapselle pitäisi hankkia lapsikavereita, käydä erilaisissa lastentapahtumissa lapsen kanssa. Heikolta näyttää, jos vanhempi on niin epäsosiaalinen, ettei käy missään lapsen kanssa tai sovi lapselle kaveritreffejä.
Lapsestakin voi tulla epäsosiaalinen ja kenties omituinen. En ottaisi riskiä.
cool
Sosiaalisuus luokitellaan melkein tärkeimmäksi ominaisuudeksi nykyään. Vaikka olisi kuinka lahjakas ja kyvykäs, mutta epäsosiaalinen, on vaikea löytää sopivaa työtä. Kyvyt jäävät käyttämättä, jollei pysty työskentelemään ryhmässä. Näin se vain on. Mielummin sosiaalinen ja ihan tavallinen lapsi, kuin älykäs asperger - tyyppinen tapaus. Asperger on periytyvää.
Asperger periytyy kyllä hyvin vahvasti. Pitää kuitenkin muistaa, että asperger ei automaattisesti tarkoita älypiikkejä - jotkut saavat vain aspergeriyden kaikki ongelmat, mutta eivät lahjakkuutta jossain asiassa. Läheisesi on as, joka ei omaa mitään erityislahjakkuutta ja on itseasiassa aika huono kaikessa. Arvaa miltä hänestä tuntuu, kun kaikki julistavat assien älykkyyttä esim matematiikassa.
Ketkä ”kaikki”? Olet tainnut niellä yleistyksen purematta. Minun ”kaikki” tuttavani tietävät, että asseilla on usein epätasainen kykyprofiili sosiaalisten ongelmien lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Sosiaalisuus on yksi ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista. Asperger-ihmiset ovat yleensä epäsosiaalisia. Lapselle pitäisi hankkia lapsikavereita, käydä erilaisissa lastentapahtumissa lapsen kanssa. Heikolta näyttää, jos vanhempi on niin epäsosiaalinen, ettei käy missään lapsen kanssa tai sovi lapselle kaveritreffejä.
Lapsestakin voi tulla epäsosiaalinen ja kenties omituinen. En ottaisi riskiä.
cool
Sosiaalisuus luokitellaan melkein tärkeimmäksi ominaisuudeksi nykyään. Vaikka olisi kuinka lahjakas ja kyvykäs, mutta epäsosiaalinen, on vaikea löytää sopivaa työtä. Kyvyt jäävät käyttämättä, jollei pysty työskentelemään ryhmässä. Näin se vain on. Mielummin sosiaalinen ja ihan tavallinen lapsi, kuin älykäs asperger - tyyppinen tapaus. Asperger on periytyvää.
Asperger periytyy kyllä hyvin vahvasti. Pitää kuitenkin muistaa, että asperger ei automaattisesti tarkoita älypiikkejä - jotkut saavat vain aspergeriyden kaikki ongelmat, mutta eivät lahjakkuutta jossain asiassa. Läheisesi on as, joka ei omaa mitään erityislahjakkuutta ja on itseasiassa aika huono kaikessa. Arvaa miltä hänestä tuntuu, kun kaikki julistavat assien älykkyyttä esim matematiikassa.
Ketkä ”kaikki”? Olet tainnut niellä yleistyksen purematta. Minun ”kaikki” tuttavani tietävät, että asseilla on usein epätasainen kykyprofiili sosiaalisten ongelmien lisäksi.
Huomasit varmaan korjauksen seuraavassa kommentissa: Läheiseni (ei läheisesi). Hänelle ja hänestä puhuttaessa kaikki (retorisesti, mutta useimmiten jokainen, jonka kanssa asiasta puhuu) tuntuvat julistavan as:ien erityislahjakkuutta. Ja se on kurjaa, koska tällä henkilöllä ei sitä ole. Ikäänkuin viallinen aspergeriksikin. Eli hänelle tulee olo, että viallinen, kun asperger - ja viallinen aspergeriksikin, kun lähinnä tyhmä kuin mitenkään lahjakas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Sosiaalisuus on yksi ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista. Asperger-ihmiset ovat yleensä epäsosiaalisia. Lapselle pitäisi hankkia lapsikavereita, käydä erilaisissa lastentapahtumissa lapsen kanssa. Heikolta näyttää, jos vanhempi on niin epäsosiaalinen, ettei käy missään lapsen kanssa tai sovi lapselle kaveritreffejä.
Lapsestakin voi tulla epäsosiaalinen ja kenties omituinen. En ottaisi riskiä.
cool
Sosiaalisuus luokitellaan melkein tärkeimmäksi ominaisuudeksi nykyään. Vaikka olisi kuinka lahjakas ja kyvykäs, mutta epäsosiaalinen, on vaikea löytää sopivaa työtä. Kyvyt jäävät käyttämättä, jollei pysty työskentelemään ryhmässä. Näin se vain on. Mielummin sosiaalinen ja ihan tavallinen lapsi, kuin älykäs asperger - tyyppinen tapaus. Asperger on periytyvää.
Asperger periytyy kyllä hyvin vahvasti. Pitää kuitenkin muistaa, että asperger ei automaattisesti tarkoita älypiikkejä - jotkut saavat vain aspergeriyden kaikki ongelmat, mutta eivät lahjakkuutta jossain asiassa. Läheisesi on as, joka ei omaa mitään erityislahjakkuutta ja on itseasiassa aika huono kaikessa. Arvaa miltä hänestä tuntuu, kun kaikki julistavat assien älykkyyttä esim matematiikassa.
Ketkä ”kaikki”? Olet tainnut niellä yleistyksen purematta. Minun ”kaikki” tuttavani tietävät, että asseilla on usein epätasainen kykyprofiili sosiaalisten ongelmien lisäksi.
Nimenomaan 'tietävät', että epätasainen kykyprofiili, eli osassa jopa tosi hyvä ja osassa jopa tosi huono. Nyt onkin kyse tasaisesti huonosta kykyprofiilista, eli ei mitään epätasaisuutta (esim yläkanttiin), vaan kaikki tasaisesta huonoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Sosiaalisuus on yksi ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista. Asperger-ihmiset ovat yleensä epäsosiaalisia. Lapselle pitäisi hankkia lapsikavereita, käydä erilaisissa lastentapahtumissa lapsen kanssa. Heikolta näyttää, jos vanhempi on niin epäsosiaalinen, ettei käy missään lapsen kanssa tai sovi lapselle kaveritreffejä.
Lapsestakin voi tulla epäsosiaalinen ja kenties omituinen. En ottaisi riskiä.
cool
Sosiaalisuus luokitellaan melkein tärkeimmäksi ominaisuudeksi nykyään. Vaikka olisi kuinka lahjakas ja kyvykäs, mutta epäsosiaalinen, on vaikea löytää sopivaa työtä. Kyvyt jäävät käyttämättä, jollei pysty työskentelemään ryhmässä. Näin se vain on. Mielummin sosiaalinen ja ihan tavallinen lapsi, kuin älykäs asperger - tyyppinen tapaus. Asperger on periytyvää.
Asperger periytyy kyllä hyvin vahvasti. Pitää kuitenkin muistaa, että asperger ei automaattisesti tarkoita älypiikkejä - jotkut saavat vain aspergeriyden kaikki ongelmat, mutta eivät lahjakkuutta jossain asiassa. Läheisesi on as, joka ei omaa mitään erityislahjakkuutta ja on itseasiassa aika huono kaikessa. Arvaa miltä hänestä tuntuu, kun kaikki julistavat assien älykkyyttä esim matematiikassa.
Ketkä ”kaikki”? Olet tainnut niellä yleistyksen purematta. Minun ”kaikki” tuttavani tietävät, että asseilla on usein epätasainen kykyprofiili sosiaalisten ongelmien lisäksi.
Nimenomaan 'tietävät', että epätasainen kykyprofiili, eli osassa jopa tosi hyvä ja osassa jopa tosi huono. Nyt onkin kyse tasaisesti huonosta kykyprofiilista, eli ei mitään epätasaisuutta (esim yläkanttiin), vaan kaikki tasaisesta huonoa.
Tasaisesti ”huono” kykyprofiili - reilusti alle keskitason - tarkoittaa lievää kehitysvammaisuutta - ei Aspergeria.
Miten tyhmä kysymys! Asperger tai ei, kaunis tai ei- ihastua voi keneen vaan mutta rakastumiseen liittyy paljon muutakin kuin ulkonäkö!
Ihastua joo mutta en parisuhteessa voisi ikinä olla. En kestä itse tunnekylmää käytöstä ja liian rationaalista ajattelua suhteessa koska kuitenkin suhteen pitäisi olla se ykkösjuttu joka kaiken arjen keskellä rentouttaa ja vie pois juuri siitä rationaalisesta maailmasta hetkeksi.