Nettiystäväni tulee 700km päästä luokseni
Onko teillä kokemusta nettituttujen tapaamisesta? Yökyläily ensimmäisellä tapaamiskerralla toki mietityttää, mutta mitenkäs tämä eroaa yhden yön jutuista... Muuten kuin että hän ei välttämättä ole täällä vain yötä.
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Tapaa aina julkisella paikalla aluksi. Siitä sitten teille.
Näin teemme. Menen häntä asemalle vastaan. Helpompi kulkeakin tuntemattomassa kaupungissa.
Tunnetko muutakin kuin platonista kiinnostusta tätä nettiystävääsi kohtaan?
Pelottaisi. Sopisin jonkun kaverini kanssa puhelinsoitosta ja ostaisin vanhaan puhelimeen prepaid-liittymän. Siihen naputtelisin valmiiksi hätänumeron ja piilottaisin johonkin.
Miksi ihmeessä aina tällasia juttuja. Miksi ei jotain tosijuttuja. Esim. Mitä oli ennen alkuräjähdystä.
Mene häntä vastaan vetskari auki ja muna ulkona. Sen jälkeen halaa häntä. Tästä naiset tykkää. ;)
Vierailija kirjoitti:
Tunnetko muutakin kuin platonista kiinnostusta tätä nettiystävääsi kohtaan?
Kyllä. Hän on myös kertomansa mukaan kiinnostunut minusta. Astun tilanteeseen kuitenkia ilman sen suurempia odotuksia, koska ei voi koskaan tietää mitä tapahtuu tai jos kemiat eivät kohtaakaan oikeassa elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä aina tällasia juttuja. Miksi ei jotain tosijuttuja. Esim. Mitä oli ennen alkuräjähdystä.
Olen ennenkin tavannut nettikamuja, mut ne oli nimenomaan kamuja enkä ollut heistä kiinnostunut. Tindertreffeilläkin toki olen käynyt, mutta se ei ole mielestäni sama asia. Tapaamiset ovat tapahtuneet hyvin lyhyen ja pinnallisen keskustelun jälkeen.
Huh, tänään on se päivä. Olisi kiva kuulla teidän kokemuksia, jos nyt olisi enemmän mammoja kuulolla.
LÄSKI kirjoitti:
Huh, tänään on se päivä. Olisi kiva kuulla teidän kokemuksia, jos nyt olisi enemmän mammoja kuulolla.
Mä tapasin mieheni chätin kautta. Ollaan nyt oltu yhdessä 14v.
LÄSKI kirjoitti:
Huh, tänään on se päivä. Olisi kiva kuulla teidän kokemuksia, jos nyt olisi enemmän mammoja kuulolla.
Mun nykyinen poikaystava tuli ensitreffeille mun luo yonylitreffeille 200km:n paasta. Oli kuitenkin sen verran pitka valimatka etten kehdannut pelkkia kahveja ehdottaa.
Olen myos itse mennyt tapaamaan nettiystavaani/ihastustani jopa eri maahan, kilometreissa matkaa oli mulla n. 2900 ja miehellakin liki 500km (menin siis hanen maahansa mutta eri kaupunkiin kuin missa han asui).
Ihan hyvin menivat molemmat tapaamiset, kylla mun mielesta netissa ehtii tutustua toiseen paljon paremmin kuin jossain Tinderissa, jossa tavataan yleensa aika nopeasti.
Toki ma varuiksi annoin parhaalle kaverille "kavaljeerin" yhteystiedot, some-kanavat ja koko nimen (jonka olin googlettanut etta on tosiaan oikea nimi) ja kerroin milloin treffit olivat.
Onhan näitä tullut tehtyä. Aina on ollut hyvä kokemus.
Jos vain olette kuvat vaihtaneet ensin ja jutelleet reilusti, ja siinä lomassa vaikka jakaneet aina lisää kuvia siltä päivältä itsestänne, niin todennäköisyys sille että on juuri sellainen kuin mitä kuvittelet on korkea.
Ainakin minulla on aina ollut hyvä kokemus. Jollain tapaa jopa hauskaa nähdä ihminen eri paikasta, tai mennä hänen luokseen eri kaupunkiin. On kuin arjesta irtaantumista tai jopa lomaa.
Vierailija kirjoitti:
LÄSKI kirjoitti:
Huh, tänään on se päivä. Olisi kiva kuulla teidän kokemuksia, jos nyt olisi enemmän mammoja kuulolla.
Mä tapasin mieheni chätin kautta. Ollaan nyt oltu yhdessä 14v.
Oi, ihana kuulla. :)
Pientä tilannepäivitystä. Jännitin ihan turhaan. Tullaan tosi hyvin juttuun. Kipinä toisten välillä on yhtä voimakas, ellei voimakkaampi myös oikeassa elämässä. Jännää! :)
Sinne lähti. Oli tosi mukava viikko. Aika meni kuin siivillä. Onneksi sovimme jo uudesta tapaamisesta.
Ihana saada välillä lukea tällaisia hyväntuulisia postauksia <3
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä tullut tehtyä. Aina on ollut hyvä kokemus.
Jos vain olette kuvat vaihtaneet ensin ja jutelleet reilusti, ja siinä lomassa vaikka jakaneet aina lisää kuvia siltä päivältä itsestänne, niin todennäköisyys sille että on juuri sellainen kuin mitä kuvittelet on korkea.
Ainakin minulla on aina ollut hyvä kokemus. Jollain tapaa jopa hauskaa nähdä ihminen eri paikasta, tai mennä hänen luokseen eri kaupunkiin. On kuin arjesta irtaantumista tai jopa lomaa.
Oikeastiko ajattelet, että still-kuvasta voi päätellä, tykkääkö ihmisestä livenä? Eihän kuvasta voi tietää, miltä toinen tuoksuu, tuntuu, millainen kehonkieli hänellä on, millaisia maneereja, miten hän toimii liikkuessaan ihmisten ilmoilla jne.
Nettideittailun alkuaikoina, 1996, tein itse sen virheen, että sovin miehen kanssa tapaamisen omaan kotiini. Olimme puhuneet puhelimessa pitkiä aikoja ja kuvittelin olevani ihastunut. Olin nähnyt kuvissa (siihen aikaan ei ollut somea eikä kännykuvia vaan kuvat piti skannata) kasvoiltaan ihan mukavan näköisen miehen, ja ruumiinrakenteeltaan hän oli kuvannut olevansa 'athletic' (huom. ihan länsimaisesta miehestä puhutaan).
Lentokentällä tapasin miehen, jolla oli useita kymmeniä kiloja ylipainoa, pitkä selkä ja lyhyet jalat, leveä lantio, jolla roikkui vielä matkapuhelin (voi sitä aikaa! :-DDD), liian pieni takki joka ei mahtunut kunnolla kiinni ja kaiken kaikkiaan hän oli aivan erilainen kuin mitä olin kuvitellut. Halusin antaa hänelle kuitenkin tilaisuuden, koska koin että olisi pinnallista siinä vaiheessa enää pakittaa, ja yritin opetella haluamaan häntä. Ei siitä mitään tullut. Ja kun pinnan alta paljastui vielä kunnon seksisti, joka kävi ihan kuumana minun kroppaani ja olisi halunnut minun pukeutuvan minihameisiin ja korkkareihin, ja käänteli päätään ja päästeli ääniä nähdessään kadulla kevyesti pukeutuvia naisia, niin olihan se ajan tuhlausta edes jatkaa tapailua.
Eli älkää hyvät ihmiset kuvitelko, että muutaman valokuvan perusteella tiedätte, tykkäättekö ihmisestä livenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä tullut tehtyä. Aina on ollut hyvä kokemus.
Jos vain olette kuvat vaihtaneet ensin ja jutelleet reilusti, ja siinä lomassa vaikka jakaneet aina lisää kuvia siltä päivältä itsestänne, niin todennäköisyys sille että on juuri sellainen kuin mitä kuvittelet on korkea.
Ainakin minulla on aina ollut hyvä kokemus. Jollain tapaa jopa hauskaa nähdä ihminen eri paikasta, tai mennä hänen luokseen eri kaupunkiin. On kuin arjesta irtaantumista tai jopa lomaa.
Oikeastiko ajattelet, että still-kuvasta voi päätellä, tykkääkö ihmisestä livenä? Eihän kuvasta voi tietää, miltä toinen tuoksuu, tuntuu, millainen kehonkieli hänellä on, millaisia maneereja, miten hän toimii liikkuessaan ihmisten ilmoilla jne.
Nettideittailun alkuaikoina, 1996, tein itse sen virheen, että sovin miehen kanssa tapaamisen omaan kotiini. Olimme puhuneet puhelimessa pitkiä aikoja ja kuvittelin olevani ihastunut. Olin nähnyt kuvissa (siihen aikaan ei ollut somea eikä kännykuvia vaan kuvat piti skannata) kasvoiltaan ihan mukavan näköisen miehen, ja ruumiinrakenteeltaan hän oli kuvannut olevansa 'athletic' (huom. ihan länsimaisesta miehestä puhutaan).
Lentokentällä tapasin miehen, jolla oli useita kymmeniä kiloja ylipainoa, pitkä selkä ja lyhyet jalat, leveä lantio, jolla roikkui vielä matkapuhelin (voi sitä aikaa! :-DDD), liian pieni takki joka ei mahtunut kunnolla kiinni ja kaiken kaikkiaan hän oli aivan erilainen kuin mitä olin kuvitellut. Halusin antaa hänelle kuitenkin tilaisuuden, koska koin että olisi pinnallista siinä vaiheessa enää pakittaa, ja yritin opetella haluamaan häntä. Ei siitä mitään tullut. Ja kun pinnan alta paljastui vielä kunnon seksisti, joka kävi ihan kuumana minun kroppaani ja olisi halunnut minun pukeutuvan minihameisiin ja korkkareihin, ja käänteli päätään ja päästeli ääniä nähdessään kadulla kevyesti pukeutuvia naisia, niin olihan se ajan tuhlausta edes jatkaa tapailua.
Eli älkää hyvät ihmiset kuvitelko, että muutaman valokuvan perusteella tiedätte, tykkäättekö ihmisestä livenä.
Ei varmasti aina osukaan kohdille, mutta hyvällä tuurilla osuu.
Enkä nyt ole varma, että tuon jutun perusteella voit sanoa miestä seksistiksi. Kuvailit nyt vain miestä. Et seksistiä.
Boys will be boys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä tullut tehtyä. Aina on ollut hyvä kokemus.
Jos vain olette kuvat vaihtaneet ensin ja jutelleet reilusti, ja siinä lomassa vaikka jakaneet aina lisää kuvia siltä päivältä itsestänne, niin todennäköisyys sille että on juuri sellainen kuin mitä kuvittelet on korkea.
Ainakin minulla on aina ollut hyvä kokemus. Jollain tapaa jopa hauskaa nähdä ihminen eri paikasta, tai mennä hänen luokseen eri kaupunkiin. On kuin arjesta irtaantumista tai jopa lomaa.
Oikeastiko ajattelet, että still-kuvasta voi päätellä, tykkääkö ihmisestä livenä? Eihän kuvasta voi tietää, miltä toinen tuoksuu, tuntuu, millainen kehonkieli hänellä on, millaisia maneereja, miten hän toimii liikkuessaan ihmisten ilmoilla jne.
Nettideittailun alkuaikoina, 1996, tein itse sen virheen, että sovin miehen kanssa tapaamisen omaan kotiini. Olimme puhuneet puhelimessa pitkiä aikoja ja kuvittelin olevani ihastunut. Olin nähnyt kuvissa (siihen aikaan ei ollut somea eikä kännykuvia vaan kuvat piti skannata) kasvoiltaan ihan mukavan näköisen miehen, ja ruumiinrakenteeltaan hän oli kuvannut olevansa 'athletic' (huom. ihan länsimaisesta miehestä puhutaan).
Lentokentällä tapasin miehen, jolla oli useita kymmeniä kiloja ylipainoa, pitkä selkä ja lyhyet jalat, leveä lantio, jolla roikkui vielä matkapuhelin (voi sitä aikaa! :-DDD), liian pieni takki joka ei mahtunut kunnolla kiinni ja kaiken kaikkiaan hän oli aivan erilainen kuin mitä olin kuvitellut. Halusin antaa hänelle kuitenkin tilaisuuden, koska koin että olisi pinnallista siinä vaiheessa enää pakittaa, ja yritin opetella haluamaan häntä. Ei siitä mitään tullut. Ja kun pinnan alta paljastui vielä kunnon seksisti, joka kävi ihan kuumana minun kroppaani ja olisi halunnut minun pukeutuvan minihameisiin ja korkkareihin, ja käänteli päätään ja päästeli ääniä nähdessään kadulla kevyesti pukeutuvia naisia, niin olihan se ajan tuhlausta edes jatkaa tapailua.
Eli älkää hyvät ihmiset kuvitelko, että muutaman valokuvan perusteella tiedätte, tykkäättekö ihmisestä livenä.
Niinhän se on. Sanoisin, et mulle kävi hyvä tuuri. Pelkästään tämän ensitapaamisen perusteella tuntuu siltä, että oltais tunnettu jo pidemmän aikaa.
Pakko kyllä myöntää, että mua jännitti ettei netissä olleet kuvat näyttäneet koko totuutta esim. kehostani. Olen siis hieman pyöreämpi enkä ole sitä peitellyt. Ei se pömpöttävä masu tai selluliittireidet kuitenkaan kuvista hyvin näy. Odotan innolla kuitenkin tulevaa.
Tapaa aina julkisella paikalla aluksi. Siitä sitten teille.