Miten pärjäätte tuomitsevien ihmisten kanssa?
Minua stressaa vähän liikaakin pari sellaista ihmistä, jotka ovat luonteeltaan hyvin tuomitsevia. En onneksi ole paljon tekemisissä heidän kanssaan ja pyrin välttelemään. Mutta silti se tuomitsevuus on minulle niin stressaava asia, että huomaan miettiväni etukäteen, että kohdataanko me tänään, toivottavasti ei.
Miten te muut pärjäätte kovasti tuomitsevaisten ihmisten kanssa?
Kommentit (13)
Kyllä ne karsiutuvat pois lähipiiristä.
Kehitä omaa itsetuntoa ja -arvostusta, niin ettei muiden mielipiteet ja paheksunnat enää hetkauta.
Vierailija kirjoitti:
Kehitä omaa itsetuntoa ja -arvostusta, niin ettei muiden mielipiteet ja paheksunnat enää hetkauta.
Tämän olen huomannut tässä yhteydessä. Mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.
Ap
Stressaat ja tuomitset ajatuksen mahdollisesta kohtaamisesta?
Oi. Voi.
En lähde tuomitsemisjuttuihin mukaan, en välitä, ei kiinnosta. Asialliset asiat puhutaan toki. Isäni on vähän tuollainen, tuomitsee milloin mitäkin, myös minua, äitiä ja veljiäni. Kyllähän se ärsyttää, mutta en anna sitä iloa, että näyttäisin sen jotenkin.
Ei niiden kanssa ole syytä olla missään tekemisissä.
**ttuilen niille niin rankasti että pelästyvät siitä.
Pakko tulla vaan toimeen. Eipä niille kovinkaan voi länkyttää vastaan, vaikka joskus tekis mieli keska ria näyttää....
t. asianajaja
Noin yleensä minua ei liiemmin kiinnosta jos joku ei minusta tai valinnoistani pidä, olen itseni kanssa siinä mielessä sinut. Mutta neuvona että on vaan mahdollisimman vähän tekemisissä ja pyrkii parhaan mukaan olemaan välittämättä.
Naura. Vaikka itkettäis tai vituttais, niin naura sitä miten typerää ja tympeää se heidän länkytyksensä on.
Mikään ei ärsytä tuomitsijaa niin kuin se ettei häntä oteta vakavasti. Että nauretaan vaan. Höpsis!
Jos jollekin ei elämäni ja valintani kelpaa, en ole heidän kanssaan tekemisissä.