Tunnelma on muuttunut viimeisen viiden vuoden aikana aika paljon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä porukoissa oikein liikutte? Tuntemani nuoret kouluttautuvat, käyvät töissä, ovat sosiaalisia ja rakentavat tulevaisuutta.  Älkää lytätkö nuoria.

Tässä lytättiin yhteiskuntaa.

Et sitten käsitä olevasi osa sitä "yhteiskuntaa" ja itse vastuussa käytöksestäsi siinä?

Vierailija kirjoitti:

Parempi on saada lapsia kuin jäädä uraa tavoitellessa lapsettomaksi. On tärkeää osata viljellä, kalastaa, marjastaa, sienestää, säilöä, pakastaa, laittaa ruokaa omista aineksista, säästää, sijoittaa, pestä, silittää, korjata, ommella, neuloa, rakentaa, keksiä uutta, parantaa vanhaa sekä suojella luontoa, ympäristöä, itseään ja läheisiään.

😂😂😂😂😂

Joko on bunkkeri takapihalla?

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen lapseni ei ole oikein päässyt kiinni tavalliseen palkkatyöläisen elämään.

Nyt huomaan, etten olisi pahoillani, vaikka hän joutuisi sivuun kokonaan, tietysti toimeentulo turvattuna. Eipä joutuisi sinne hullunmyllyyn taistelemaan, vaan voisi järjestää elämänsä niin kuin parhaaksi näkee. Olen itsekin viettänyt suurimman osan aktiivi-iästäni eläkkeellä. En kadehdi uraa tekeviä/tehneitä, vaikka itseltä meni siihen mahdollisuus.

Minä olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä jo vuosia. Olen vasta lähestymässä neljääkymmentä, joten vuosia on toivottavasti edessä vielä paljon. Ajoittain itken sitä, että kaikki se mistä haaveilin uran kannalta, jäi toteuttamatta. Ajoittain etsin kuumeisesti keinoja vielä palata normaalien ihmisten pariin, mutta huomaan, että se mahdollisuus lipuu aina vain kauemmas ja kauemmas. Historiaa paljon tutkineena tunnen pienoista katkeruutta siitä, että tämä aika ei salli epätäydellisyyttä eikä sitä, että joku hyppäisi mukaan oravanpyörään myöhemmin.

Toisaalta taas huokasen monesti salaa helpotuksesta, etten ole sen kamalan paineen alla. Jatkuvan tarkkailun, jatkuvan epätäydellisyyden tunteen, ikuisen kiittämättömyyden tunteen kanssa. Näin sivusta on helppo todeta, että työelämä on raadollinen ja vaatisi ison muutoksen. Mutta täältä käsin sille en voi tehdä yhtään mitään. 

Lapsia olen tehnyt, ja sulkenut korvani valitukselta että miksi juuri minun kaltaiseni epätäydellisyys levittää geenejään eteenpäin. Se on tietysti aiheellinen kritiikki, mutta vastaan siihen sillä valttikortilla mikä minulla on: aika. Jos jotain minulla on lapsilleni antaa, se on aika. 

Ei se maailma hetkessä tuhoudu, ihminen löytää uusia ratkaisuja ja varsinkin nuoret ovat valmentuneita, kyllä ne ovat nää keski-ikäiset ku eivät vaikka halua opetella kierrättämään tai maistaa edes kasvisruokaa "ku aina on ollut ilmastonmuutos"....

Meillä koulujärjestelmä on hyvä ja opetussuunnitelma uusitaan säännöllisesti, ja lapset varmasti osaavat nykyään paljon niitä taitoja mitä tänään tarvitaan esim. tietotekniikka, ja se koulu tarjoaa tähän jokaiselle mahdollisuuden, kun kaikilla ei ole varaa tai osaamista ohjata lasta näiden asioiden kanssa.