Muistatko vielä, miten kylmiä puhelinkoppien yleisöpuhelimet olivat talvella?

Ne oli vain lasikoppeja, ei niissä ollut eristyksiä.

Minulla on pari kokemusta puhelinkopeista.

Olin pitkällä puhelulla tyttikselle ja katselin kun viimeinen linja-auto tuli pysäkille ja siitä lähti juoppo salkkunsa kanssa kävelemään ja päätyi autoni luo ja alkoi pänttäämään laukulla autoani. Lopetin puhelun ja rinnuksista kiinni pitäen riepottelin tätä ukkoa. En kuitenkaan lyönyt.

Toinen kertomus oli se että soitin taas tyttikselle (samalle?)

Puhelu pätki niin että keskeytin ja lähdin luuri kourassa kotiin. Taisin heittää sen luurin johtoineen johonkin metsään. Koppia ei tämän jälkeen koskaan korjattu, vaan siihen mätäni.

Tehtaan hirveä haju, joka tosin saatiin myöhemmin kuriin.

Naapurin naisen kiljunta hänen uskonsa hakatessaan häntä.

Naapurin pojan hirveältä löyhkäävä, maistuva suu, kun yrittää suudella väkisin.

Sellaisia aistimuistoja pikkukaupungista.

*ukkonsa

Pieni korva meni sisälle sinne luuriin ja se oli talvella kylmä. On ne olleet epähygieenisia. Vanha tupakka haisi, lattialla tumppeja.

Olen mummoni kanssa käynyt myös lennättimessä soittamassa. 😁 Siellä oli sisällä puheli kopit ja kassavirkailijat. Olen 76 syntynyt.

Jonnet ei muista

En huomannut mitata lämpötilaa.

Meidän nurkilla siihen puhelinkoppiin kertyi lattialle talvisin sellainen pieni lumivuori/kumpare ihmisten kengistä.

Talvella kopin lasit oli ihan huurteessa, kuurankukkia.

Pieni pakkanen ja sitten limainen luuri käteen kun muistanut nenäliinaa ja soita tunnin päästä uudelleen kun ensin tavoitellaan.

MiniSyp pankkiautomaateissa hengailu pakkasella kun ei ollut nuorisotiloja. Jollain kortti ja päästiin lämpimään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on pari kokemusta puhelinkopeista.

Olin pitkällä puhelulla tyttikselle ja katselin kun viimeinen linja-auto tuli pysäkille ja siitä lähti juoppo salkkunsa kanssa kävelemään ja päätyi autoni luo ja alkoi pänttäämään laukulla autoani. Lopetin puhelun ja rinnuksista kiinni pitäen riepottelin tätä ukkoa. En kuitenkaan lyönyt.

Ja sitten heräsit siitä samasta puhelinkopista lasolipullosi kanssa ja olit kussut housuusi.

Revittyjä sivuja puhelinluettelosta ja usein niitä mitä tarttis ite.

Hajumuistoja:

Toimin armeijassa pataljoonan esikunnan lähettinä.

Toimistoissa asioidessa tupakan haju oli tyrmäävä, huoneet olivat pieniä ja monet kapiaiset tupakoivat ketjussa kopeissaan.

1800- luvulla rakennetuissa kasarmeissa ei ollut muuta ilmastointia kuin ikkunat, jotka talvella olivat kiinni.

Ja minä sentään olin kasvanut tupakan savussa, isä tupakoi sisällä.

Istuin lapsena usein isän sylissä poski rintaa vasten.

Navetan, tupakan ja hien hajuinen villapaita tuoksui hyvältä.

Istuin usein n. ekaluokjalaisena tuvan ovenpielessä olevassa navettavaatekomerossa ajokoiran vieressä.

Koira kopsutteli kodikkaasti hännällään.

Navetan ja koiran haju oli kodikas.

Navetan takana ulkohuusi haisi kuvottavalle varsinkin kesähelteellä.

Kaikki arkipäiväiset hajutkaan eivät olleet hyviä.

Autot haisivat ennen autolle, sekoitus bensiiniä, öljyä ja kumimattoa.

Fiat 600:n lämmitysilma kun tuli moottoritilasta.

Olen syntynyt 1970- luvun alussa.

Vierailija kirjoitti:

Meidän nurkilla siihen puhelinkoppiin kertyi lattialle talvisin sellainen pieni lumivuori/kumpare ihmisten kengistä.

Piti varoa, ettei liukastu.

Joo ja autoissa aikuiset tupakoi, vaikka lapset kyydissä oksetti haju.

Vierailija kirjoitti:

MiniSyp pankkiautomaateissa hengailu pakkasella kun ei ollut nuorisotiloja. Jollain kortti ja päästiin lämpimään.

Niihin pääsi kortilla kuin kortilla. Siellä sitä tupakoitiin ja istuskeltiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän nurkilla siihen puhelinkoppiin kertyi lattialle talvisin sellainen pieni lumivuori/kumpare ihmisten kengistä.

Piti varoa, ettei liukastu.

Joskus oli kusella sulatettu.

Wartburg auton kaksitahtisen moottorin ränttän tänttän ääni. Ruohonleikkurin (ilman moottoria oleva) raksutus. Tiellämme asuneen hevoskärrymiehen kärryjen rahina ja hevosen rauhalliset kotitalliin matkaavat kavion äänet.