Ketä harmittaa se, että natiivit englantia puhuvat huomaavat sinut ääntämyksen perusteella ulkomaalaiseksi?

Eipä harmita yhtään, että ääntämisestäni saattaa joku kuulla että puhun useampaa kieltä kuin kieliopillisesti hyvin helppoa englantia. :D

Ei harmita. Sen sijaan jostain syystä harmittaa ulkomailla, jos paikalliset arvaavat, että olen suomalainen. Siis ilmeisesti ulkonäön perusteella jo. Miksei ne luule vaikka ruotsalaiseksi/saksalaiseksi/britiksi/hollantilaiseksi?

Mitä v..tun väliä?

Banjo..

Kaikilla suomalaisilla on aksentti jos eivät ole asuneet lapsesta asti kyseisessä maassa ja käyttäneet kieltä päivittäin. Jopa omaan kieleen ilmestyy aksentti jos asuu tarpeeksi pois esim. suomalainen Suomesta mutta se ei poista aksenttia siitä uudesta kielestä. Kaikkein parhaiten suomalaisen tunnistaa siitä että suomalainen käyttää vääriä sanoja todella paljon ja tekee isoja virheitä lauseiden rakentamisessa. Suomalainen on oppinut kieliopin ulkoa muttei osaa käyttää sitä. Kielen kankeus näkyy kirjoituksessa sekä puheessa. Mitä kauemmin olen asunut poissa Suomesta sen paremmin huomaan milloin kyseessä on suomalainen. Ja sanotaanko niin että englanninkieliset huomaavat milloin toinen tosiaan kuvittelee olevansa aivan super kielenkäytössä ja alkaa kehumaan. Usein "kehuun" liittyy piikki joka kuuluu näin " Te suomalaiset osaatte kieltä paremmin kuin me natiivit itse".  Se on piikki. Ei kehu. 

Vierailija kirjoitti:

Ei harmita. Sen sijaan jostain syystä harmittaa ulkomailla, jos paikalliset arvaavat, että olen suomalainen. Siis ilmeisesti ulkonäön perusteella jo. Miksei ne luule vaikka ruotsalaiseksi/saksalaiseksi/britiksi/hollantilaiseksi?

Koska suomalaiset näyttävät erilaisilta. Kyse ei ole vaaleudesta tai tummuudesta vaan piirteistä.

Niin, miten sen nyt näkee; amerikkalaiset kysyvät minulta että mistä päin Englantia olen kotoisin ja englantilaiset puolestaan mistä päin USA:ta. Eli kai ne natiivina pitävät, eivät vain osaa sanoa minkä paikan... 😆

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla suomalaisilla on aksentti jos eivät ole asuneet lapsesta asti kyseisessä maassa ja käyttäneet kieltä päivittäin. Jopa omaan kieleen ilmestyy aksentti jos asuu tarpeeksi pois esim. suomalainen Suomesta mutta se ei poista aksenttia siitä uudesta kielestä. Kaikkein parhaiten suomalaisen tunnistaa siitä että suomalainen käyttää vääriä sanoja todella paljon ja tekee isoja virheitä lauseiden rakentamisessa. Suomalainen on oppinut kieliopin ulkoa muttei osaa käyttää sitä. Kielen kankeus näkyy kirjoituksessa sekä puheessa. Mitä kauemmin olen asunut poissa Suomesta sen paremmin huomaan milloin kyseessä on suomalainen. Ja sanotaanko niin että englanninkieliset huomaavat milloin toinen tosiaan kuvittelee olevansa aivan super kielenkäytössä ja alkaa kehumaan. Usein "kehuun" liittyy piikki joka kuuluu näin " Te suomalaiset osaatte kieltä paremmin kuin me natiivit itse".  Se on piikki. Ei kehu. 

Näin on puhumisen kanssa. Kirjoittamisen kanssa on sitten päinvastoin; hyvin englantia osaava suomalainen usein pesee syntyperäiset korkeakouluopiskelijat oikeinkirjoituksessa.

Nimim. USA:ssa riivatun monia ryhmätöitä oikolukenut ja korjannut suomalainen.

Kaikilla maailman ihmisillä on aksentti. Tämä on vain kielitieteellinen fakta.

Ihan sama, eipä minulle ole kukaan maininnut englannistani yhtään mitään enää vuosikausiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei harmita. Sen sijaan jostain syystä harmittaa ulkomailla, jos paikalliset arvaavat, että olen suomalainen. Siis ilmeisesti ulkonäön perusteella jo. Miksei ne luule vaikka ruotsalaiseksi/saksalaiseksi/britiksi/hollantilaiseksi?

Tämä ihmetyttää välillä muakin. Mut tunnistetaan usein helposti suomalaiseksi. Se ei harmita, mutta pidän sitä aika mielenkiintoisena. Kai meissä tosiaan on jotain omalaatuisia piirteitä. Exäni arvasi kaiken lisäksi, että mun sukuni tulee pohjoisen ja/tai idän suunnalta. Se ei osannut oikein selittää tarkemmin.

Moni tuntuu jotenkin häpeävän suomalaisuuttaan. En tiedä, mitä tuohon lisäisi. Niin se vain on, vaikka ei oikeastaan pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Minua. Luulin puhuvani jo sujuvasti.

Kuinka monen luulet oppivan ei-natiivina naiiviksi? Päässä vikaa...

Joillakin briteillä on ainakin todella hauska aksentti puheessaan. Eräskin tuttuni puhuu siihen skins sarjan Cookin tyylin täysin. Myös venäläisten kanssa oikeastaan kivaa puhua, kun jotkut oikeasti pystyvät aika hyvin välttämään sen, että aksentti kuuluu niin paljon ja toisilla huomaa heti. Itse kuulun muutenkin niihin enkkua aika huonosti puhuviin, mutta kyllä ymmärrämme silti toisiamme ja autamme jos jokin sana yms kateissa.

No mulle sanoi kerran natiivi rouva näin: "Young lady, I must say that you speak the most beautiful Oxford english I've ever heard!", niin että ei mua paljon harmita. Tämä oli asiakaspalvelutilanteessa.

Luultavasti joku Kanadan aksentti olisi sellainen mihin näin suomalaisena kannattaisi englannin kielen ihanteenaan ja esikuvanaan pyrkiä . Siellä on paljon siirtolaisia, muttei liikaa alueellista leimallisuutta puheenparressa .

Eräs brittikaveri, jonka kanssa olin (vuosia sitten)   Ranskan Elsassissa jonkun aikaa viinitarhatöissä poimijana  luuli kyllä minua silloin alkuun tutustuessamme aksenttini perusteella etelä-afrikkalaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suomalaisen tankeroenklannin tunnistaa...Ei kukaan luule natiiviksi

Puhuvatko kaikki suomalaiset mielestäsi tankeroenglantia?

Mielenkiintoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei harmita. Sen sijaan jostain syystä harmittaa ulkomailla, jos paikalliset arvaavat, että olen suomalainen. Siis ilmeisesti ulkonäön perusteella jo. Miksei ne luule vaikka ruotsalaiseksi/saksalaiseksi/britiksi/hollantilaiseksi?

Koska suomalaiset näyttävät erilaisilta. Kyse ei ole vaaleudesta tai tummuudesta vaan piirteistä.

Eikä tässä nyt sitäpaitsi ollutkaan puhe mistään ulkonäöstä, vaan ihan pelkästään kielitaidosta ja nimenomaan puheesta ja sen aksentista.

Vierailija kirjoitti:

Olen sinut suomalaisuuteni kanssa ja ylpeä siitä. Puhun kyllä ihan hyvää englantia, mutta en tietenkään täydellistä, kun se ei ole äidinkieleni. Miksi minua siis harmittaisi, että minua ei luulla englantia äidinkielenä puhuvaksi?

Samoin. Syntyperäisenä suomalaisena sitä huomaa suhteellisen helpostu puhuuko joku suomea äidinkielenä vai onko se ehkä opittu myöhemmällä iällä. On kyllä hiukan masentavaa jos joku on asunnut Suomessa vaikkapa 20 vuotta ja puhe kuulostaa edelleen "hoonolta soomelta".  Natiivina sitä tunnistaa myös murre-erot ja mahdollisesti senkin missä määrin joku on käynyt kouluja.

Englanti on hyvä käyttökieli monissa harrastuksissa ja kun on tekemisissä ulkomaalaisten kanssa, mutta eipä ole mitään tarvetta esittää olevansa britti tai amerikkalainen.

Vanhin siskoni kertoi että joskus ennenvanhaan 1970-luvulla kun ulkomaalaisia vierailijoita maassamme kävi lähinnä kesällä ja kun hekin olivat suurimmaksi osaksi joko länsi-Euroopasta (siis se poliittinen 'länsi', eli ei itäblokin maista ollut silloin  mitään yksityismatkailua) ,jostain englaninnkielisistä maista ja , + Japanista, niin ulkomaalaiset poikaystävät olivat nuorten keskuudessa jonkinlaista statusta suorastaan.

'Me naisissa', 'Jaanassa', Annassa'', 'Hopeapeilissä'  (sen ajan suosittuja naistenlehtiä) oli useinkin,melkein joka numerossa  juttuja nuorista naisista jotka olivat menneet ulkomaisten miesten kanssa naimisiin (sehän olikin siihen maailmanaikaan jo otsikko ja aihe sinänsä).

Puhuttiin ja ennenkaikkea siis kirjoitettiin ja luettiin  'ulkomaalaisavioliitoista'.

Ulkomaalaisia kohtaan oltiin hyvin ystävällisiä ja tarjouduttiin mielellään ilmaisiksi kaupunkioppaiksi heille, istuttiin heidän kanssaan kahviloissa, (ja tietysti aina joskus vähän 'flirttiäkin' oli)

Silloin joskus saatettiin kuulemma leikkiä vähän jotain 'käydä ulkomaalaisesta' leikkiä (ehkä vähän nokkaa nostaen "junttien kielitaidottomien maanmiesten suureksi  kiusaksi ja kateusharmiksi ja vähän niitä heidän kateellisia ilmeitäänkin siinä seuraillen '. )

(Harvinaista ei ollut sekään,että poliisi saattoi suomalaistytön ulkomaalaisen kanssa liikkuessa ja heidät nähdessään kysyä paperit molemmilta.)

Tyypillisin turisti Suomessa oli kuitenkin  kotoisin jostain saksankielisestä maasta, mutta turistielinkeinon puitteissa heidänkin kanssa puhuttiin yleensä englantia ja siihen he kaikki (varsinkin ne  nuoret matkailjat sieltäpäin )olivat yleensä itsekin varautuneet. 

Elettiin aikaa,jolloin Suomessa  kansainvälisyys käytännössä  alkoi olla avautumassa .  

Meneehän se noin toisinpäinkin. Kyllä suomalainen tunnistaa heti, kun ei-suomalainen puhuu suomea. Tosin suomalaisista on hienoa, että joku edes yrittää.