Kaupan tuotteiden syöminen ennen maksamista

Aika monet syöttää lapsilleen noita paistopisteiden sontaa. Surullista.

Niin tuossa on vähän vaikea todistaa kun sillä tuotteella ei ole pakkausta. Olen itse ostosten lomassa syönyt 300g kalkkunaleikepaketin ja pienen sipsipussin. Ruuat huuhtelin Mad Croc energia juomalla. Kassalla annoin tyhjät paketit joista saatiin tuotteiden hinta normaalisti. Tyhjät paketit pakkasin muiden ostostosten mukaan ja kotona laitoin roskiin.

Mulla on joskus muksulle eväänä vaikkapa croissant tai bansku jonka se saattaa haluta syödä kaupassa. Olen kyllä miettinyt että joku voi luulla että on otettu se tuote sieltä kaupasta. Maksamattomia tuotteita en itse syö enkä anna lapselle.

Kato tätä se on: leipäjonoja, ehkäisevän toimeentulotuen kerjäämistä ja/tai varastamista.

Mandariinin olen Joshua syönyt kaupassa sen jälkeen kun olen punninnut ne ensin.

Tänään kiittelin mielessäni, kun kaupassa oli leipämaistiaisia. Omat natiaiseni pysyivät muutaman minuutin hiljaa ja tappelematta. Sain ostokset tehtyä loppuun, eikä mitään unohtunut. Toisinaan pienillä kiukku iskee päälle yllättäin ja yhtämoisella paineella kuin Norovirus konsanaan. Pienet "matkaeväät" auttavat kummallisesti pitämään suut vaimeana ja näpit kurissa sen aikaa mitä evästämiseen aikaa menee.

Henkilökohtaisesti en kyllä halua opettaa lapsiani niin, että toisten omaa voi luvatta itselleen ottaa. Ostokset maksetaan ensin, sen aikaa on suotava oppia odottamaan. Eli minä olen sitten taas se vanhempi, jonka lapsi saattaa huutaa koko kauppareissun ajan, vaikka joku paistopisteen piirakka saisi sen sireenin hiljenemään. Aina ei voi jättää ostoksia tekemättäkään ja palata kotiin ja mitä se lapsi siinäkin oppisi? Että huudolla saa kaiken periksi? Hän näet vihaa kauppareissuja, en tiedä miksi.

Nämä on näitä asioita joissa jonkun mielestä vanhempi toimii aina väärin.

Vierailija kirjoitti:

Tänään kiittelin mielessäni, kun kaupassa oli leipämaistiaisia. Omat natiaiseni pysyivät muutaman minuutin hiljaa ja tappelematta. Sain ostokset tehtyä loppuun, eikä mitään unohtunut. Toisinaan pienillä kiukku iskee päälle yllättäin ja yhtämoisella paineella kuin Norovirus konsanaan. Pienet "matkaeväät" auttavat kummallisesti pitämään suut vaimeana ja näpit kurissa sen aikaa mitä evästämiseen aikaa menee.

Henkilökohtaisesti en kyllä halua opettaa lapsiani niin, että toisten omaa voi luvatta itselleen ottaa. Ostokset maksetaan ensin, sen aikaa on suotava oppia odottamaan. Eli minä olen sitten taas se vanhempi, jonka lapsi saattaa huutaa koko kauppareissun ajan, vaikka joku paistopisteen piirakka saisi sen sireenin hiljenemään. Aina ei voi jättää ostoksia tekemättäkään ja palata kotiin ja mitä se lapsi siinäkin oppisi? Että huudolla saa kaiken periksi? Hän näet vihaa kauppareissuja, en tiedä miksi.

Nämä on näitä asioita joissa jonkun mielestä vanhempi toimii aina väärin.

Tähän auttaa kaiken kattava kotivara. Ei tarvitse lähteä kauppaan ollenkaan silloin kun on känkkäränkkä.

Vierailija kirjoitti:

Mandariinin olen Joshua syönyt kaupassa sen jälkeen kun olen punninnut ne ensin.

Kannattaa hoitaa tuo insuliiniresistenssi, niin ei tarvitse mussuttaa kaupan omistamia tuotteita ennen kuin maksutapahtuma on tehty ja tuote siirtynyt sinun omistukseesi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on joskus muksulle eväänä vaikkapa croissant tai bansku jonka se saattaa haluta syödä kaupassa. Olen kyllä miettinyt että joku voi luulla että on otettu se tuote sieltä kaupasta. Maksamattomia tuotteita en itse syö enkä anna lapselle.

Ja näitä ei voi syödä ennen kauppaan tuloa, koska...?

Onko teillä aina käteistä matkassa siltä varalta että ette pysty kortilla noita etukäteen märehtimiänne tuotteita maksamaan? Jos vaikka on korttimaksuissa jotain häikkää, kortti vanhentunut tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään kiittelin mielessäni, kun kaupassa oli leipämaistiaisia. Omat natiaiseni pysyivät muutaman minuutin hiljaa ja tappelematta. Sain ostokset tehtyä loppuun, eikä mitään unohtunut. Toisinaan pienillä kiukku iskee päälle yllättäin ja yhtämoisella paineella kuin Norovirus konsanaan. Pienet "matkaeväät" auttavat kummallisesti pitämään suut vaimeana ja näpit kurissa sen aikaa mitä evästämiseen aikaa menee.

Henkilökohtaisesti en kyllä halua opettaa lapsiani niin, että toisten omaa voi luvatta itselleen ottaa. Ostokset maksetaan ensin, sen aikaa on suotava oppia odottamaan. Eli minä olen sitten taas se vanhempi, jonka lapsi saattaa huutaa koko kauppareissun ajan, vaikka joku paistopisteen piirakka saisi sen sireenin hiljenemään. Aina ei voi jättää ostoksia tekemättäkään ja palata kotiin ja mitä se lapsi siinäkin oppisi? Että huudolla saa kaiken periksi? Hän näet vihaa kauppareissuja, en tiedä miksi.

Nämä on näitä asioita joissa jonkun mielestä vanhempi toimii aina väärin.

Tähän auttaa kaiken kattava kotivara. Ei tarvitse lähteä kauppaan ollenkaan silloin kun on känkkäränkkä.

Ei känkkäränkkälasta olekaan mitään järkeä lähteä pyörällä 5km kauppareissua tekemään vain, koska äidin tekee mieli suklaata ja kyllä ne lapset hengissä selviää päivän ilman maitoakin. Yleensä lapsi on oikein sävyisä ja iloinen mutta kunhan kauppaan on päästy ja sisällä oltu muutama minuutti, on hän muuttunut jo täyspiruksi ja riuhtoo kuin hullu. Tähän ei valitettavasti auta sekään, että syötäisiin eväät pihalla juuri ennen kauppaan menoa. Ei siis ole kyse nälästäkään vaikka joku rusinarasia saattaakin hetken pitää aloillaan ja hiljaa.

Kiitos kuitenkin neuvosta, en hanki 5+ vuoden kotivaraa, jolloin lapsen toivottavasti uskaltaa jättää kauppareissun ajaksi kotiinkin.

Itse syön kaupassa maksamattomia tuotteita harvakseltaan jos nyt sattuu tarvitsemaan. Ei kiinnosta vit.tuakaan kauppahessun tai öyhötysrummojen mielipiteet. Maksan kyllä mussuttamani tuotteet noh joskus en viitsinyt mutta pääsääntöisesti kyllä.

Tuotteet syödään vasta maksettuina. Piste.

Kyse on vain huonoista käytöstavoista ja alhaisesta moraalista. Ei ymmärretä, että ne tuotteet ovat jonkun omia ja joku kärsii siitä, että niitä varastetaan. Ja kun opetetaan lapsille, että kauppa on vain ruokavarasto, saadaan tulokseksi aikuisia, joiden mielestä on normaalia syödä tuotteita silloin, kun tekee mieli eikä yhtään tarvitse kokea minkäänlaista suunnittelua tai hetkellistä epämukavuutta oman suunnittelemattomuutensa johdosta.

Monet pikkulapsiperheet ovat todella avuttomia näiden asioiden suhteen. Kyllä meilläkin on ollut kaupparaivoja (harvemmin mutta on ollut) mutta ainakaan ne eivät koskaan johtuneet siitä, etten olisi ennakoinut asioita ja ne päättyivät aina siihen, että en ottanut lapsia pariin kuukauteen mukaan kauppaan vaan hoidin kauppa-asiat, kun mies tuli illalla kotiin ja lapset menivät jo nukkumaan. Eihän se kivaa ollut ostaa ruokaa klo 21.30, kun väsytti itseäkin mutta kukaan ei nauti siitä, että kaupassa riehuu lapsia, joten minimoin ne kerrat mahdollisimma harvoiksi.

En koskaan mennyt kauppaan päiväkotipäivän päätteeksi. En myöskään vienyt lapsia kauppaan nälkäisinä. Kotona oli aina jotain, hedelmää, vihannesta, leipää, jota pystyi tarjoamaan lapsille ennen kauppareissua. Kun oppivat, että mitään ei syödä kaupassa, ei ollut mitään kinuamista, kiukkua eikä itkua sen asian suhteen. Oli helppo kertoa, että se ei ole sallittua, kaikki pitää maksaa ensin. Juuri tuon takia ärsyttää ne, jotka eivät maksa, koska lapsillehan se tarkoittaa, että joillakin on eri säännöt kuin toisilla. Totuinkin sanomaan lapsille, että se on varastamista ja huonoa käytöstä kauppiasta kohtaan, ja ilokseni näin muutaman punastelijan ja selittelijän (kun on alhaiset verensokerit, pakko syödä tai pyörryn). Joo, diabeetikon äitinä tiedän, että näissä asioissa nimenomaan ennakoidaan. Mukana AINA jokin eväs.

Ei se vaadi mitään täydellisyyttä vaan ihan normaalia arjen hallintaa. Kotona oli laatikollinen välipaloja, joista saatoin täydentää omiin ja lapsen laukkuihin ja sitä isoa laatikkoa täydensin aina, kun näytti olevan vähissä. Ei ollut vaikeaa eikä koskaan loppunut kesken.

Olen joskus vuosia sitten syönyt kaupassa mutta tiesin varastavani. Luojan kiitos ei tarvi enää. Varastin silloin muutakin.

Nykyään monet äidit on ihan pihalla. Ei osata opettaa lapsille yksinkertaisimpiakaan asioita

Tällaisissa tapauksissa pitäisi seurata kaupassa mässyttäjille samanlainen sakkorangaistus kuin näpistelijöille. Se lapsi ei kuole nälkään niiden muutaman minuutin aikana kun olette menneet maksamaan ostoksenne ja poistuneet kaupasta. Korkeintaan lähes taju kankaalla olevan diabeetikon kohdalla voi tehdä poikkeuksen myyjän luvalla.

Vain juntit tekevät näin. Täytyy olla suuria elämänhallinnan ongelmia jos ei osaa ottaa lapselle kotoa välipalaa mukaan niin että lapsi voi syödä matkalla kauppaan eikä viedä nälkäistä lasta sinne kauppaan kerjäämään ja opeteta häntä varastamaan. Ja kyllä, tuotteen syöminen ennen maksua on varastamista. Ja nyt sitten joku äityli tulee itkemään ettei meillä juuri tänään ollut kotona mitään välipalaa ja taas palataan niihin elämänhallinnan taitoihin ja kuinka yksinkertaista on laskea montako välipalaa tarvitaan ennen seuraavaa kauppareissua.

Ei ollut tällaista ongelmaa 15 vuotta sitten. Joillakin nykymammoilla vanhemmuus täysin hukassa ja opetetaan lapsi varastamaan. Ei osata olla aikuisia ja kieltää lasta. Jos lapsi haluaa jotain kaupassa heti niin ei kasvateta ja opeteta että ensin pitää maksaa vaan lapsi saa päättää milloin syö välipalansa. Kukaan lapsi ei kuole nälkään siinä ajassa että käy ensin maksamassa.

Minulla on aina ollut tapana esimaistaa painopisteiden tuotteita, eihän muuten voi tietää pitääkö niistä edes. Sama juttu irtokarkkien kohdalla. Ei muutama tuote kaupan taloutta kaada.