Miksi naiset eivät kouluttaudu miesvaltaisille aloille?
Itse olen sähkö"mies" ja töitä riittää niin paljon kuin jaksaa tehdä. Tienaan myös ihan hyvin. Miksi naiset valitsevat edelleen niin usein esim. hoito- tai ravintola-alan, eivätkä kouluttaudu näille parempipalkkaisille miesvaltaisille aloille? Esim. putki- ja sähkömiehiltä eivät ihan heti työt lopu, lisäksi tunnen naispuolisen automekaanikon ja koneistajan jotka molemmat ovat tosi tyytyväisiä ammatinvalintaansa.
Jotkut sanovat, että raskaita ja likaisia hommia, mutta niin se kai on hoitotyökin, joka edelleen houkuttelee naisia pilvin pimein?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Ei opinnonohjauksessa ole välttämättä kauhean paljon edes tietoa tai kykyä esitellä tytöille niitä vaihtoehtoja. Muistaakseni Aalto pitää ns. tyttöjen tutustumispäiviä, joista on tehty uutisjuttuja ja siellä moni on yllättynyt esim miten kiinnostavaa ja muita auttavaa töitä voi tehdä vaikka terveydenhuollon tekniikan kanssa (sairaalafyysikko jne) ja sitten sen naisten iänikuinen jos-olet-hyvä-koulussa -> sairaanhoitaja jos-olet-luokkasi-paras-fysiikassa/matematiikassa -> lääkäri tuputtaminen ja jaottelu särkyy.
Nuoret seuraa esimerkkiä, järki tulee sitten vasta joskus aikuisena. Siksi nuorille pitää tarjota niitä esimerkkejä tasapuolisesti.
Haaga-Heliassakin taisi olla joku esittelypäivä, joka oli suunnattu erityisesti tytöille. Ja siellä siis esiteltiin erityisesti teknisiä aloja.
Vierailija kirjoitti:
Mä aloin opiskelemaan just insinööriksi. 60 opiskelijasta vain kuusi on naisia. Tämä on yksi tasa-arvon osa-alue, jossa naiset voisivat ihan itse vaikuttaa siihen miten se tasa-arvo toteutuu.
Tekniikkaa on aika helppo päästä lukemaan. Omista lukioajoista on jo yli kymmenen vuotta ja silloin sain pitkästä matikasta ja fyssasta vitoset todistukseen. Opiskelin pääsykokeeseen kohtalaisesti ja pääsin sisään. Opintoni ovat menneet hyvin nämä pari kuukautta.
Toivon, että näen enemmän naisia tulevaisuudessa, koska kaikki meidän ryhmän naiset vaikuttavat tosi motivoituneilta opiskelemaan.
T. Yksi kuudesta
Miten niin vaikuttaa tasa-arvon toteutumiseen? Tasa-arvoa ei ole se, että joka alalla ja joka paikassa miesten ja naisten suhde on 1:1 vaan sitä, että kaikilla on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet.
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä miesvaltaisessa akateemisessa työpaikassa. Ei tässä mitään kehumista ole, samaa työtä tekevillä naisilla työpaikassani on silti huonommat palkat kuin miehillä, vaikka ihan objektiivisesti teemme enemmän töitä ja parempaa tulosta. Vuosittaisessa henkilöstötilinpäätöksen julkaisun yhteydessä sitten kiemurrellaan, kun selitellään miksi asia on näin organisaatiossa näin.
Näin ne vaan asenteet ja rakenteet istuvat tiukassa, mitään tasa-arvoa tässä patriarkaatissa ei todellisuudessa ole. Mitään lisäarvoa tästä alan valinnasta ei ole ainakaan taloudellisesti tullut.
Kyllä suoraan sanottuna vi*uttaa, kun jatkuvasti saa lukea ukkojen selityksiä paremmille palkoilleen pidemmillä päivillä tai isommalla työmääräällä. Tai sillä, että naiset eivät uskalla vaatia parempaa palkkaa. Täyttä bullshittiä!
Tuo palkka-asia on laitonta. Sinuna valittaisin vähän korkeammalle kuin keskustelupalstalle, niin asia voisi jopa korjaantua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä aloin opiskelemaan just insinööriksi. 60 opiskelijasta vain kuusi on naisia. Tämä on yksi tasa-arvon osa-alue, jossa naiset voisivat ihan itse vaikuttaa siihen miten se tasa-arvo toteutuu.
Tekniikkaa on aika helppo päästä lukemaan. Omista lukioajoista on jo yli kymmenen vuotta ja silloin sain pitkästä matikasta ja fyssasta vitoset todistukseen. Opiskelin pääsykokeeseen kohtalaisesti ja pääsin sisään. Opintoni ovat menneet hyvin nämä pari kuukautta.
Toivon, että näen enemmän naisia tulevaisuudessa, koska kaikki meidän ryhmän naiset vaikuttavat tosi motivoituneilta opiskelemaan.
T. Yksi kuudesta
Miten niin vaikuttaa tasa-arvon toteutumiseen? Tasa-arvoa ei ole se, että joka alalla ja joka paikassa miesten ja naisten suhde on 1:1 vaan sitä, että kaikilla on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet.
Useinhan naiset valittavat, kun naisvaltaisten alojen palkat ovat miesvaltaisia aloja pienempiä. Ratkaisu tässä tapauksessa on alanvalintakysymys. Jos taas saman alan sisällä samoissa työtehtävissä on sukupuolten välisiä palkkaeroja, tämä on eriarvoisuutta eikä ole OK.
Meidän työpaikalla samasta työstä kyllä maksetaan kaikille sama palkka ja ollaan muutenkin yhdenvertaisessa asemassa. Voin kuvitella, että jos mua naisena töissä syrjittäisiin esim. palkkauksen muodossa, työkaverit (=miehiä) nostaisivat asiasta äläkän.
Pidän ulosteen hajusta. Se kompensoi huonoa palkkaa.
Omaa ammattiani voin lämpimästi suositella muillekin naisille: rajavartija. Mielenkiintoinen työ ja ihan huiput työkaverit, enkä ole havainnut sukupuoleen liittyvää syrjintää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa, kun koulutusvalintoja tehdään, tytöillä on sellainen elämänvaihe, ettei tekniikka kiinnosta. Esim. tyttöjen kiinnostus matematiikkaa kohtaan on huipussaan 12 vuotiaina, jos naisia haluttaisiin lisää teknisille aloilla, ammattivalinnat pitäisi tehdä silloin.
Tytöt kasvatetaan kiltiksi ja empaattisiksi. Tähän luonnollinen jatkumo on aivoton hoivatyö. Itselläni on kaksi poikaa ja tytär. Kaikille on annettu kotoa samat mahdollisuudet. Kaikki ovat matemaattisesti lahjakkaita ja kaikkia kiinnostaa tekniset alat. Tytär myös harrastaa jääkiekkoa ja vpkta, jotka yleensä mielletään poikien harrastukseksi. Eli kodin ja kaverien asenteet ratkaisee.
Aivoton hoivatyö? Kyllä sote-ala vaatii jonkinlaista aivojen käyttöä, joskin erilaista kuin tekniikan ala. On uskomattoman surullista ja raivostuttavaa, että naisvaltaisia aloja ja naistyypillisiä asioita kuten empatiaa, lempeyttä ja sosiaalisia taitoja ei arvosteta.
t. tekniikan alalla oleva nainen joka arvostaa sote-alalla olevia hyvin paljon
Vierailija kirjoitti:
Tiedänpä ainakin yhden nuoren naisen, joka muutama vuosi sitten valmistui sähkölaiteasentajaksi hyvin arvosanoin. Hän ei päässyt koskaan mihinkään asennusfirmaan, edes harjoitteluun. Pääsi sitten myyjäksi Bauhausiin missä on vieläkin. Eli rautalangasta, naisia ei palkata firmoihin. Ainoa vaihtoehto olisi perustaa oma firma, tai mennä isän tai veljen firmaan töihin, jos sellainen olisi.
Näin se on. Eikä miehiä palkata toimistoassistenteiksi, taloushallinnon assistenteiksi tai palkanlaskijoiksi. Kirjanpitäjiksi, controllereiksi kyllä, eli ylemmäs.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sähkö"mies" ja töitä riittää niin paljon kuin jaksaa tehdä.
Itse olen koodari (nainen), enkä näin yli viisikymppisenä pääse enää minnekään töihin. No, hankin aikani kuluksi sitten lisäkoulutusta miesvaltaiselle alalleni. Tuskin enää auttaa kun parasta ennen -päivä meni jo.
Etenkin johonkin kolmikymppisten nuorten dippainssimiesten firmoihin ihan turha hakea. Haluavat ns. "hyvän tyypin" eli itsensä kaltaisen, jolla samanlainen teekkarihuumori.
Varmaan siksi, että hoito- ja ravintola-ala on vähemmän vaativa kuin nuo putki- tai sähköhommat.
Todisteina tästä on se, että oppimivaikeuksia poteville suositellaan esim.lähihoitajaopintoja, mutta ei koskaan sähköalan opintoja; sähköhommissa voi tappaa itsensä tai asiakkaan, kun taas hoitajan tapauksessa osa vastuusta menee lääkärille eikä itseään oikein voi helposti satuttaa. Lapset ja vanhukset eivät välttämättä muutenkaan osaa valittaa. Putki- ja sähköhommiin liittyy osana itsenäistä ongelmanratkaisua; työntekijä ei välttämättä voi soittaa ylemmälle tai toimia kenenkään muun ohjeiden mukaan.
Nykyään lähes kaikilla perusfiksuilla ihmisillä on myöskin ymmärrystä mielenterveydestä, ravinnosta, liikunnasta ja perussairauksista, joten hoitoalan koulutus on jatketta yleissivistykselle, kun taas sähköpuolen juttuja ei voi oppia ollenkaan ihan vain elämällä normaalielämää aivan kuten vaikka korean kieltäkään ei opi siten.
Lisäksi parisuhteeseen mennessä nainen lähes aina hyötyy miehen tuloista, mutta harvoin päinvastoin. Asuntojen saamiset, matkojen sponssaamiset, ruohonjuuritason töiden saanti yms. on helpompaa kuin miehellä ja verkostoituminen ihmissuhdealan töissä helpompaa, koska nainen nauttii suurempaa luottamusta ihan vain olemalla olemassa. Naisella on siis vähäisempi tarve miettiä ammatinvalinnan merkitystä tuloihin kuin miehellä, vaan voi olla vaatimattomampi tai tehdä enemmän sitä mistä tykkää.
No mulla on kaikkea tuota... Olen konetekniikan inssi.
Lukiossa luin pitkän matikan, en fysiikkaa. Pääsykokeeseen selasin läpi yleisen fysiikan kurssit, ja sisään oli naurettavan helppoa päästä.
Ainoa haitta on ollut se että naisena erottui porukasta, kaikki tunsi apinan, mutta apina ei tuntenut ketään. Viimeisimpään työpaikkaani multa kysyttiin millaisella sopimuksella tulisin töihin.