Tuliko sinusta sitten äiti, joka
ei osaa puhua mistään muusta kun vauvastaan/lapsistaan, vaikka aikoinasi vannoit ettei tule?
Minusta ei, ja minua ottaa edelleen em. tyypit päähän. Ystäväni (jolle ennen lapsia aiheesta mainitsin) sanoi, että ymmärrän kyllä iän ikuiset vauvasta jauhamiset, kun minulla on omia lapsia. Nyt on kolme, enkä ymmärrä vieläkään.
Siis tarkoitan, että minulla on muutakin elämää kuin lapseni (vaikka he toki ykkösiä ovatkin!) Mutta esim. lapsettomien ystävieni kanssa en jauha koko ajan lapsistani. Muistan miten rasittavaa se itsestäni oli, ja toisaalta minulla ei ole mitään tarvetta puhua heistä koko aikaa, kun maailmassa on paljon muutakin ihanaa ja kiinnostavaa...
Kommentit (6)
Lapsethan ei tietysti sun elämääs kuulu?!!
Ja mulla EI ole muuta elämää, enkä muuta tahdokaan. Ellei nyt kirjallisuutta ja hiljaisia harrastuksia ja omia ajatuksiani lasketa.
Yleensä sen näkee jo keskustelun kulusta että minkä sorttista asiaa " puidaan" ..
On minulla paras kaverini tosin joka on sinkku, mutta yhden lapseni kummitäti ja hänen kanssaan puhumme päivittäin ja suurimmaksi osaksi hänen miesrintamasta tai lapsistani..
Minun elämäni on oikeastaan näitä lapsia, mutta osaan minä puhua muustakin.. =D
Ei siis enää mitään omaa elämää, eikä aikaa mihinkään omiin harrastuksiin. Pää niin väsynyt, sekaisin ja täynnä lapsia, etten varmaan edes osaisi enää puhua mistään muusta :(
Ap