Mitä ajatuksia herättää se, että lapset ei asu äidin kanssa?

Mun tuttuni muutti 8h ajomatkan päähän lapsistaan. Ja sit parkuu puhelimes ja somes ikäväänsä ja kuinka ei heit nää. On muutenkin päästään sekasin ollut jo useamman vuoden. Kaikille varmasti parempi et asuvat isänsä luona. On mummulat yms sukulaiset lähel. Tutut koulut ja kaverit.

Kyllä se on kelvoton ja sekundaa, sukupuolesta riippumatta, jos hylkää lapsensa työn tai uuden puolison takia, eikä pysty edes pitämään lapsestaan huolta 18-ikävuoteen asti.

Miten tälläinen ihminen pystyy sitten etenemään uralla tai uudessa suhteessa, kun resurssit ja tunnepuoli on noin pinnallinen ja vajavainen.

Jos vanhemmalla huume/alkoholiongelma niin tottakai hyvä, että asuvat toisella vanhemmallaan. Mutta jos on ns. terve niin en kyllä ymmärrä, että kukaan haluaisi muuttaa kauas lapsistaan ja tavata kerran vuodessa. Jos joutuisin eroamaan niin uskon, että mulle tekisi tiukkaa jo joku viikko/viikko systeemi erossa omista lapsistani. 

Vierailija kirjoitti:

Kamalasti ihmetellään jos lapset hylkää äiti... jos taas isä ei pidä eron jälkeen yhteyttä niin ei kukaan sitä kummastele. Meillä erosta neljä vuotta ja ex ei halua ollenkaan ottaa lapsia, ovat hänen luonaan muutaman yksittäisen yön vuodessa. Tärkeintä on oma vapaa-aika, baarit ja tänäänkin oli katsomassa matsia. Elarit maksamatta ja ei edes koskaan soita lapsille. Jos minä olisin tehnyt noin, haukuttaisiin hulluksi ja hirviöäidiksi. Exälle ei kukaan sano mitään, edes sukulaisensa eivät kysele miksei lapset kiinnosta.

Kyllähän tuollaisia tarinoita kummastellaan useamman kerrankin vuodessa julkisuudessakin.

Kyllä tuo minun arvomaailmaani on jotain aivan käsittämätöntä.