Miksei metallimusiikissa ole mustia muusikoita?

Vierailija kirjoitti:

Miten musta mies moshaa?

Moshing is SO 80s.

Kyllä mustillakin hiukset kasvaa.

Onhan niitä. Ja tuo on muutenkin myytti, että metallimusiikin kuuntelijat olisivat epäsuvaitsevaisia. Rob Halford sai rauhassa olla oma homo itsensä jo paljon ennen kuin muissa genreissä uskallettiin. Pitää muistaa että queenkin oli hard rock bändi ennenkuin popparipiirit omivat sen paljon myöhemmin. Metallimusiikin kuuntelijat ovat kyllä introverttejä, mutta kuuntelijoihin kuuluu folkin ja klassisen musiikin yleisön ohella korkeimmin koulutetut ja fiksuimmat, tutkimusten mukaan siis.

Nämä väärät käsitykset  ovat vähän samaa kuin että keskikertaiset musiikinkuluttajat luulevat että joku Popeda on sovinistinen persuilija ja joutuvat sitten ihan raiteiltaan kun käy ilmi että tilanne on ihan toinen ... ja omat suosikit kuten Morrisey ja Kauko Röyhkä alkavat julkaisemaan sovinistisia äijämielilipiteitä.

Liian vaativa laji. Mustalla miehellä on bongorumpujen rytmi veressä, joten se tulee luonnostaan, mutta teknisemmässä menossa alkaa kapasiteetti loppua.

Metalli on kuin taiteellisempaa rockia. Mustille tärkeämpää on rytmi ja läsnäoleva hetki.

Black Sabbath ja Iron Maiden olivat ensimmäisiä menestyneitä bändejä, jotka eivät "vain jytänneet", vaan lähtivät filosofisemmalle tielle tutkimaan pimeyden, maailmantuskan ja synkkyyden olemusta musiikilla. Niitä oli käsitelty taiteessa aiemmin, mutta enemmän menneinä vuosisatoina. Syntyi melodramaattinen (liioiteltu), kaavoittuneempi ja älyllisesti pohtivampi soundimaailma. Mustien rockskene on sitä vastoin painottanut yksinkertaistetumpaa hauskanpitoa, spontaanimpaa tunnekirjoa ja kaupunkilaisuutta.