Haluaisin jäädä työttömäksi hyvästä akateemisesta työpaikasta

etsi rikas mies ja ala kotiäidiksi.

Jos haluaisit kynsin ja hampain pitää kiinni nykyisestä työstäsi, niin varmaankin kannattaisi sitten laittaa itsensä kuntoon ja vaatia kaikki mahdollinen apu ja tuki. Mutta jos koet ettei työsi ole sen arvoista, ja että olosi johtuu vain työstäsi ja tiedät mitä haluat ja tarvitset, niin en näe ainakaan itse syytä, että miksi lähtisin hankkimaan jotakin diagnoosia kun olen ihan terve ihminen muissa olosuhteissa.

En tiedä kaikkia puolia asiasta, mutta tilannetta ei kannata päästää liian pahaksi. Ehkä tarvitset aikaa itsesi kuuntelemiseen ja lepäämiseen. Työt tuskin maailmasta loppuvat.

Hanki jokin pätkätyö ja jää siitä työttömäksi ansiosidonnaiselle.

❤️

Moni painii näiden asioiden kanssa, myös minä. Työpaikkaa voi myös vaihtaa ja katsoa, onko se samanlaista vai vähän inhimillisempää toisella työnantajalla. Sitten voi myös vaihtaa kokonaan alaa, jos se ei tunnu yhtään omalta. Sitten voi myös vaihtaa alemman tason hommiin joissa on vähemmän stressiä. Vaihtoehtoja on aina, pysähdy hetkeksi ja mieti, mikä olisi kohdallasi sopiva ratkaisu.

Käy yksityisellä puolella tutkituttamassa mt-ongelmasi ja juttelemassa terapeutin kanssa. 

Ei tietoja Kantaan.

Työpaikassa itsessään ei ole vikaa. Toki joitain asioita, mutta työ itsessään on ihan mielekästä. Uskon myös olevani oikealla alalla.

Tuntuu silti etten vain jaksa enää. Olen jo päästänyt tämän melko pahaksi ja nyt täytyy kyllä toimia tai käy huonosti.

Sinne Kantaan en missään nimessä halua mitään mt-tietoja. Miten sen voisi välttää?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Työpaikassa itsessään ei ole vikaa. Toki joitain asioita, mutta työ itsessään on ihan mielekästä. Uskon myös olevani oikealla alalla.

Tuntuu silti etten vain jaksa enää. Olen jo päästänyt tämän melko pahaksi ja nyt täytyy kyllä toimia tai käy huonosti.

Ap

Kertomasi perusteella en usko ensimmäiseen kappaleeseen. Vertaa nyt itsekin näitä kahta kirjoittamaasi kappaletta. Jos olet eri mieltä itsesi kanssa, olet jo todella syvissä vesissä.

Olen varma, että jos istut alas ja asiat mitkä sinut ovat uuvuttaneet avataan, siellä on ne syyt taustalla miksi olet uupunut. Älä yritä kieltää niitä itseltäsi, muuten tulee iso stoppi.

Otat loparit?

Nykyinen työ/työpaikka ja sinä ette sovi yhteen

Et kai ole tutkimushommissa? Itselle tuli yliopistolla burnout niissä.

Kannattaa myös oppia nöyrtymistä. Missään ei ole luvattu että korkeakoulutus ja ns. Hyvä työ estäisi mielenterveysongelmat. Meitä on työelämä täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikassa itsessään ei ole vikaa. Toki joitain asioita, mutta työ itsessään on ihan mielekästä. Uskon myös olevani oikealla alalla.

Tuntuu silti etten vain jaksa enää. Olen jo päästänyt tämän melko pahaksi ja nyt täytyy kyllä toimia tai käy huonosti.

Sinne Kantaan en missään nimessä halua mitään mt-tietoja. Miten sen voisi välttää?

Ap

Eipä tuota voi nykyään välttää oikein mitenkään. itse kävin yksityisellä psykiatrilla ja kirjoitti lähes sanasta sanaan kaiken kertomani Kantaan. 

Mitä ikinä teetkin niin älä odota niin pitkään, että olet täysin loppu. Siitä kuopasta kiipeämiseen ei välttämättä riitä vuosi eikä kaksi eikä välttämättä koko loppuelämä.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikassa itsessään ei ole vikaa. Toki joitain asioita, mutta työ itsessään on ihan mielekästä. Uskon myös olevani oikealla alalla.

Tuntuu silti etten vain jaksa enää. Olen jo päästänyt tämän melko pahaksi ja nyt täytyy kyllä toimia tai käy huonosti.

Sinne Kantaan en missään nimessä halua mitään mt-tietoja. Miten sen voisi välttää?

Ap

Älä pelkää niitä kantakirjauksia. Sehän voi olla burn out eikä se minusta oleva niin leimaava kuin masennus tai joku muu psyyke sairaus. Ei ole häpeällistä, jos sairastuu, kun tulee liikaa rasitusta jne. Jää hetkeksi sairauslomalle ja katsele muutaman viikon tai kuukauden kuluttua asiaa uudelleen. Hyvä että olet itse huomannut, ettet vedä itseäsi kokonaan piippuun. Toipuminen kestää kauemmin, jos ei tajua lopettaa ajoissa. Yksi elämä, yksi terveys.

Bad news: Työpaikkaa vaihtamalla ei parane, joka puolella on samanlaista.

Ihan turhaa pelkäät mt-leimaa, työterveyteen vaan hakemaan saikkua ja opettelemaan riman laskemista työn tekemisen suhteen. 

Ihan parasta olisi, jos hakisit psykiatrilta B-lausunnon ja hakeutuisit terapiaan. Oppisit olemaan armollisempi itsellesi, ei tuo muuten helpota. 

Työllä ei kannata itseä tappaa, saati sillä, että miettii mitä muut ajattelee ja sen takia jättää hakematta apua itselleen. 

Mitä jos lakkaat jauhamasta akateemista joka Jumalan päivä. Yliopistolla sitä sanaa ei käytetä, se on vähän naurettavaa täälläkin kun yli puolella on korkeakoulututkinto. Tekee epäuskottavaksi ja alkaa jo tympiä.

Versus aloitus, jossa joku nimittää itseään nuoreksi, kauniiksi naiseksi. Tulee mieleen vanha, ruma mies, jolla on FANTASIA ja minihame päällä.

Burnoutilla ei kannata pelleillä, saattaa johtaa itsemurhaan.

Minulla oli periaatteessa sama tilanne, mutta pidin työstäni eikä se ollut liian kuormittavaa kun järjellä ajattelin tekemääni työmäärää. Olin kuitenkin aivan loppu ja mulla oli jo itsetuhoisia ajatuksia välillä, en kestänyt arkea ja elämää, kaikki tuntui ahdistavalta ja olevan vaan aivan saatanan sekaisin. Lisäksi tein paljon virheitä töissä.

Ero tilanteeseesi oli se että tiesin kuitenkin että pidän työstä ja olen siinä hyvä koska olin ollut siinä erinomainen vuoden ennen ongelmien alkamista ja kasaantumisesta. En myöskään pelkää diagnooseja tai avun hakemista.

Hakeuduin tästä syystä vuoden kuluttua uupumusoireiden alkamisesta lääkäriin , sieltä psykiatrille yms jotta sain apua. Minulle tehtiin kaikenlaisia testejä ja selvisi että minulla on adhd.

Nyt mulla on adhd lääkitys ja olen hyvin iloinen, etten irtisanoutunut työstäni.

Joten, joskus kannattaa mennä lääkäriin, edes mielenkiinnon vuoksi. Ei se diagnoosi omalta lääkäriltä työterveyteen mitenkään ui ellet itse halua, jos jotain leimaantumista pelkäät.