Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Symbioosi vauvan kanssa
14.11.2019 |
Meillä on viiden kuukauden ikäinen, kauan odotettu ihana vauva. Olen aivan hullaantunut tyypistä ja suoraan sanottuna vauva täyttää mieleni, sydämeni ja ajatukseni täysin. Mietin, että kuinkahan kauan tällaista voimakasta symbioosivaihetta yleensä kestää? Tällä hetkellä kun mikään muu ei oikein jaksa kauheasti kiinnostaa ja ihmettelen itsekin mitä minulle on oikein tapahtunut, vaikka tästä nautinkin! Pitäisi vaan oikeasti pitää parisuhteestakin huolta ja töihinkin palata joskus. Tällä hetkellä en näe oikein muuta kuin vauvani ja olisi kiinnostavaa kuulla teidän muiden kokemuksia. Koska symbioosi alkoi vähän lieventyä ja muukin maailma taas kiinnostaa ? :)
Kommentit (8)
Onnittelut vauvasta! Mulla kesti noin pari vuotta, että ns. muukin elämä alkoi taas kiinnostaa. Toki lapsen syntymä laittoi elämänarvot uusiksi aika pysyvästi. Minusta, entisestä uraihmisestä, kuoriutui hyvin perhekeskeinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kävi noin vain koiran kanssa. Lapset hoidin kyllä, mutta ahdisti aina.
Kyllä se ajan kanssa taas muu maailma alkaa kiinnostaa 😊 nauti nyt sydämesi kyllyydestä, loppujen lopuksi tuo aika menee niin äkkiä! Kuulostaa oikein hyvältä tuo.
Minä nousin kuplasta osin vuoden kohdalla, kun palasin töihin. Kahden vuoden kohdalla selkeämmin aloin nähdä jälleen kirjallisuuden, kulttuurin ja urheilun kiinnostavina sekä hoksasin, etteivät lapsen jutut muita kiinnosta, kuten minua. Nykyään kun Facebook muistuttelee sen ajan päivityksistä, häpeän niitä. En siis häpeä sitä, että olin tai ajattelin niin, vaan sitä, etten tajunnut ettei muita kiinnosta, kuten minua.
Molempien kanssa hyvin vahvaa symbioosia ekat 1,5-2 vuotta. Sen jälkeen olen pystynyt pikkuhiljaa irtaantumaan lapsesta, luottamaan muiden hänet muiden hoitoon, alkanut kiinnostumaan myös omista tarpeista ja harrastuksista.. Varmaan imetyksetkin vaikuttaneet asiaan paljon, imetin molempia monta kertaa päivässä sinne puolentoista vuoden ikään saakka.
Esikoisen kanssa olin vielä tiukemmin yhdessä, koska olihan se iso muutos eikä tarvinnut jakaa huomiota toiselle. Toisen kanssa lähtökohta oli sit jo ihan eri, kun on se isompikin lapsi siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tunnistan tuon. 🙂 etenkin eka puoli vuotta oli silkkaa onnen kuplaa ja symbioosia. Sanoisin että sun kysymyksen vastaukseen vaikuttaa paljon myös ympäröivä tilanne ja tekemäsi valinnat. Mä palasin hieman vastentahtoisesti töihin lapsen ollessa 8.5kk mikä tietenkin vaikutti. Isä kuitenkin halusi jäädä silloin kotiin enkä voinut kieltääkään. Lapsi oli noin 1v 2kk kun hän oli ekaa kertaa yötä pois mun luota. Se itketti mutta osasin myös nauttia vapaudesta - tuota aikaisemmin tuskin olisin osannut. Nyt lapsi on 1v 5kk ja hormonaalista symbioosihuumaa ei minusta ole ollut enää aika pitkään aikaan. Silti tietenkin hirveästi rakastan ja ikävöin erossa ollessa. Haluaisin sanoa että on luonnollista ja tärkeää ettö teillä on se symbioosi, nauti siitä. Mutta aika aikaa kutakin, eli älä jää siihen kiinni vaan anna tilaa lapselle esim muodostaa suhdetta isään ja isovanhempiin pikkuhiljaa imetyksen (jos imetät) ym jäädessä vähemmälle. Tekee hyvää myös parisuhteelle että lapsi ei ole ihan koko ajan ainoa asia äidin mielessä, ja lapsi on silti hirveän rakas ja tärkeä vaikka äiti alkaakin hiljalleen nauttia myös harrastuksista ja työstä. Onnea nyt kuitenkin vielä ihanaan, kallisarvoiseen vauva-aikaan ❤
Vierailija kirjoitti:
Minä nousin kuplasta osin vuoden kohdalla, kun palasin töihin. Kahden vuoden kohdalla selkeämmin aloin nähdä jälleen kirjallisuuden, kulttuurin ja urheilun kiinnostavina sekä hoksasin, etteivät lapsen jutut muita kiinnosta, kuten minua. Nykyään kun Facebook muistuttelee sen ajan päivityksistä, häpeän niitä. En siis häpeä sitä, että olin tai ajattelin niin, vaan sitä, etten tajunnut ettei muita kiinnosta, kuten minua.
Tämä oli jotenkin ihanan hellyyttävää. ❤️😊
Alue: Aihe vapaa
Mulla ei koskaan ollut tuollaista, rakkaus lapseen heräsi vähitellen. Nyt lapsen ollessa 1,5 v. nautin äitiydestä paljon enemmän kuin vauva-aikana.