Miehen haluttomuus, vaikutus itsetuntoon ja mielialaan

Lisäys, kun kuitenkin joku miettii että miksi olen tämmöisessä suhteessa, jossa tarpeeni ei täyty. Meillä on ollut muuten mukavaa. Niin kauan kuin minä jaksoin uskoa, että seksielämämme normalisoituu vielä, olin iloinen ja toiveikas ja jaksoin odottaa sitä kun se tapahtuu. Nyt on hiipinyt mieleen ajatus että olen varmaan toivonut turhaan ja sitä myötä mielialani on laskenut ja ilo kadonnut ja se vaikuttaa suhteeseen myös. En olisi alkanut suhteeseen joka olisi ollut alusta asti tuomittu seksittömäksi, mutta koska mies vakuutti että se johtuu vain hänen lääkityksestä, olin valmis odottamaan että lääkitys loppuu.

ap

Masentunut sairastuttaa läheisensäkin. Mieti kannattaako suhdetta jatkaa.

Jos seksiä haluat niin silloin sun pitää miettiä haluatko jatkaa siinä suhteessa missä nyt olet. Jos miehesi ei ole koskaan erityisemmin ollut kiinnostunut seksistä niin miten luulet hänen kiinnostuvan tulevaisuudessakaan?

Vierailija kirjoitti:

Lisäys, kun kuitenkin joku miettii että miksi olen tämmöisessä suhteessa, jossa tarpeeni ei täyty. Meillä on ollut muuten mukavaa. Niin kauan kuin minä jaksoin uskoa, että seksielämämme normalisoituu vielä, olin iloinen ja toiveikas ja jaksoin odottaa sitä kun se tapahtuu. Nyt on hiipinyt mieleen ajatus että olen varmaan toivonut turhaan ja sitä myötä mielialani on laskenut ja ilo kadonnut ja se vaikuttaa suhteeseen myös. En olisi alkanut suhteeseen joka olisi ollut alusta asti tuomittu seksittömäksi, mutta koska mies vakuutti että se johtuu vain hänen lääkityksestä, olin valmis odottamaan että lääkitys loppuu.

ap

Toi on niin tuttu lause, muuten mukavaa. Seksin puute kumminkin jäytää siinä suhteessa ja voin sanoa että kohta ei ole mukavaa.

Noin se voi valitettavasti joskus olla :( . Minulla on jokseenkin samankaltainen tilanne, mutta ei aivan. Miehen halut ovat melko vähäiset ja olen vuosien aikana kyllästynyt olemaan aloitteentekijä.  Aikaisemmissa suhteissa sain kokea olevani haluttu ilman jatkuvaa omaa aloitteellisuutta. Minua häiritsee, että koen itse itseni jotenkin halvaksi, kun olen useimmiten ehdottava osapuoli. Mies kyllä syttyy aloitteesta, mutta ei tee sitä itse. Miehen mielestä vika ei ole minussa, hän ei vaan saa aikaiseksi aloittaa seksiä ja toisaalta on niin väsynyt, ettei aina myöskään jaksa. Mies myös kokee pahaa mieltä siitä, että en koe olevani haluttu hänen silmissään. Haluaisin olla joskus se, jota himoitaan ja jota yritetään tavoitella. Niin ei käy vaikka en itse tekisi aloitetta pitkään aikaan. Pinna kiristyy välittömästi, kun jotkut palstalla olevat miehet valittavat, että nainen ei anna. Tilanne voi todellakin olla päinvastoin, vaikka olen kiinnostunut kokeilemaan eri asioita seksissä, en vain "lahnailemaan". Tuntuu, että nykyaikana myös miesten haluttomuus on yleisempää. 

No helppo ratkaisuhan olisi jättää mies. Ja olemme myös olleet seksuaaliterapeutilla ja olen ostellut leluja ja hepeneitä. Miehen mielenkiinto niihinkin on ollut täysi nolla. Useimmat ovat vielä paketeissaan. Ei auta. Testotason mittaustakin on yritetty mutta lääkäri ei siihen suostunut ja miestä ei taida asia häiritä niin että hän vaatisi asian selvittämistä. Minua kiinnostaisi onko tähän mitään muuta ratkaisua kuin ero tai seksittömän elämän hyväksyminen.

ap

ala myös vetää masennuslääkkeitä auttaa sekä vitutukseen, että panetukseen.

Vierailija kirjoitti:

Noin se voi valitettavasti joskus olla :( . Minulla on jokseenkin samankaltainen tilanne, mutta ei aivan. Miehen halut ovat melko vähäiset ja olen vuosien aikana kyllästynyt olemaan aloitteentekijä.  Aikaisemmissa suhteissa sain kokea olevani haluttu ilman jatkuvaa omaa aloitteellisuutta. Minua häiritsee, että koen itse itseni jotenkin halvaksi, kun olen useimmiten ehdottava osapuoli. Mies kyllä syttyy aloitteesta, mutta ei tee sitä itse. Miehen mielestä vika ei ole minussa, hän ei vaan saa aikaiseksi aloittaa seksiä ja toisaalta on niin väsynyt, ettei aina myöskään jaksa. Mies myös kokee pahaa mieltä siitä, että en koe olevani haluttu hänen silmissään. Haluaisin olla joskus se, jota himoitaan ja jota yritetään tavoitella. Niin ei käy vaikka en itse tekisi aloitetta pitkään aikaan. Pinna kiristyy välittömästi, kun jotkut palstalla olevat miehet valittavat, että nainen ei anna. Tilanne voi todellakin olla päinvastoin, vaikka olen kiinnostunut kokeilemaan eri asioita seksissä, en vain "lahnailemaan". Tuntuu, että nykyaikana myös miesten haluttomuus on yleisempää. 

Tästä on kyllä puhuttu miehen kanssa. Hän kokee, että on yleensäkin vaikea ilmaista tunteita, koska on joutunut vuosien varrella piilottamaan kaikki tunnereaktiot pitkällisen koulukiusaamisen takia. Suhteen alussa seksi ilmeisesti mahdollistui sen avulla, että minulle seksin aloittaminen on luonnollista. Ajattelin, että hän rohkaistuu, mutta niin ei ole käynyt. Tunnen itseni lisäksi ihan idiootiksi, kun valitan asiasta, vaikka syy on tuollainen, mutta tämä harmittaa silti. Muuten suhteessa on kaikki, mitä voi toivoa. 

Mikäs tossa nyt on niin kamalaa? Kai sulla on toimivat kädet?

Ei mieskään ole mikään robotti. Hänellä on oikeus kieltäytyä.

No porno ja nuo "persekuvat" nyt ainakin heti pois. Mielestäni pornon katselu parisuhteessa on ok niin kauan kun se ei ole omalta kumppanilta pois ja molemmat kokevat olevansa tyytyväisiä seksielämään. Silloin sitä voi vaikka katsella yhdessäkin.

Mutta tuossa teidän tilanteessa kokisin tuon loukkaavana ja tosi epäkunnioittavana käytöksenä. Seksuaaliterapeutti voisi olla hyvä idea.

5, tutun kuuloista. Meillä en enää tee aloitteita koska hän torjui ne heti. Suoriin ehdotuksiin keksii tekosyitä paeta paikalta tai sanoo vain ei, tai klassikko "mitä sä teet!?" kun kerran aloin hyväillä hänen pakaroitaan. En kerta kaikkiaan ole koko suhteen aikana saanut kokemusta, että saisin hänet syttymään. Se kaihertaa ja laskee itsetuntoa. Mies ei ymmärrä tätä millään. Hän sanoi kun viimeksi koitin puhua tästä, että on huolissaan siitä että minun itsetuntoni on niin riippuvainen hänestä. En osaa pukea sanoiksi mutta hän siis tavallaan kääntää syyn pois itsestään ja esittää, että minä olisin jotenkin heikko kun tämä minua vaivaa. Ja että minun olisi syytä kehittää itseluottamustani. Mutta minulle on suuri osa itseluottamusta se, että saisin kokea olevani haluttu. Nyt koen että olen kaikkea muuta ja se vaikuttaa todella syvästi. Olenko sitten tosiaan vain rakentanut itsetuntoni toisen ihmisen varaan? Onko tämä se ns gaslighting -ilmiö?

ap

Eipä meillä auttanut tuossa tilanteessa kuin ero. Toki miehellä ei mitään lääkitystä ollut, vaan kyseessä oli vain mies erittäin vähillä seksin tarpeilla. Vaikutti totta tosiaan omaan itsetuntoon, kiristi välejä ja synkisti vähän kaikkea. Vaikkei nyt suoranaisesti ollut syy miksi erottiin tietenkään, mutta eipä ollut sitäkään parisuhdeliimaa pitämässä meitä enää yhdessä ja erottamassa kämppiksistä, joiden mielestä toisen kanssa oli "ihan mukavaa"...

Vierailija kirjoitti:

Mikäs tossa nyt on niin kamalaa? Kai sulla on toimivat kädet?

Ei mieskään ole mikään robotti. Hänellä on oikeus kieltäytyä.

Voihan sitä vaikka puhuakin itsekseen jos toinen ei halua puhua. Mutta ei se siis ole sama asia kuin puhuminen toisen kanssa.

Ja tietysti on oikeus kieltäytyä. Ei kuitenkaan voi olettaa ettei jatkuvalla kieltäytyisellä olisi mitään vaikutuksia parisuhteeseen.

Tilanne ei valitettavasti tule tuosta muuttumaan. Olet nainen parhaassa seksuaalisessa iässä. Alat lopulta inhoamaan itseäsi ja miestä. Joskus se ”ihan kiva” ei vaan riitä eikä tarvitsekaan riittää. Eri asia olisi, jos itsekään et seksistä välittäisi. Ero taitaa olla ainoa vaihtoehto. Voittihan jatkaa kavereina, jos on kiva muuten hengailla keskenänne.

Kokemuksesta kehoitan etsimään sinusta nauttivan miehen ennen kuin menetät naiseutesi kokonaan.

Mun mielestä se käsittämätön osuus tässä on se, että mies väittää rakastavansa mua. Sitten hän ei kuitenkaan halua seksiä mun kanssa ja vaikka näkee, että se tekee mut onnettomaksi, ei mene itseensä vaan vaatii että mun tulisi kehittää itseluottamustani. Siis miten voi olla noin vääristynyt ajattelutapa? Että tämän asian johdosta masentuminen kielii vain minun henkilökohtaisista ongelmistani. Jotenkin sitä luulisi, että hän yrittäisi tehdä jotain että olisin onnellinen jos tietää, että onnettomana päivästä toiseen haahuilu johtuu siitä ettei hän anna minulle sitä huomiota mitä yleensä mies naiselle antaa.

ap

Olen huomannut itsessäni jo merkkejä että olen alkanut inhota vartaloani. Koska ikinä en saa ihailevia katseita, kosketuksia yms niin olen alkanut esim. suihkussa katsoa vartaloani inhoten ja alitajuisesti pidän sitä huonona, kun se kerran ei ole miehen rakkauden arvoinen. Tämä on hullua koska olen ennen ollut todella itsevarma ja pitänyt vartalostani. Vaikutukset tällä asialla on siis jo todella pahaksi päässeet.

ap

En ihan loppuun lukenut, mutta miehesihän käyttää masennuslääkkeitä. Kyllä ne ihan oikeasti vaikuttavat libidoon vaikka palstan aseksuaalita eivät huomaakaan eroa entiseen. Ne siis vähentävät panetusta, tietenkin joku voi haluta vielä läheisyyttä seksin muodossa, harva sitäkään kovin innokkaasti. Varsinkin jos miehellä on ns. iso annos niin ihmekö tuo jos ei ole aivan oma itsensä. Onko mies etäinen, lattea tunne-elämä ja ei pysty käymään vessassa normaalisti? Melko tyypillisiä masennuslääkkeen vaikutuksia.

Sitten tuohon pornonkatseluun en osaa sanoa mitään tyhjentävää. Todennäköisesti mies ajattelee, että pornolle runkkaus menee eri kiintiöstä kuin parisuhdeseksi. Vaikka tottahan se on, että kun runkkaa pornolle niin sen jälkeen ei ainakaan jaksa kiihottua toista kertaa (varsinkaan kun käyttää lääkkeitä) koska lauetessa erittyy prolaktiinia (tai jotain sellaista) eikä miestä kiinnosta sen jälkeen seksi. Mutta hän on vähän yksinkertainen ja itsekäs eikä välitä miltä sinusta tuntuu kärsiä yksinäisyydestä parisuhteessa kun hän runkkaa mieluummin. Ajattelee, että runkkaa sinäkin. Paljon menee kuitenkin sen piikkiin, ettei miehesi ole tässä se fiksuin päättelijä ja kieltää itseltään ongelman, addiktion. Todennäköisestihän hän on katsonut pornoa jo pikkupojasta, i'istänne päätellen. Ehkä masturbointi on tapa purkaa ahdistusta, tuskin masennuslääkkeiden takia jopa tuntien runkkailu niin mahtavalta tuntuu, että pitäisi olla varsinaisesti kateellinen pornonaisten saamasta huomiosta. 

Valitettavasti en osaa auttaa pidemmälle, teidän on itse ratkaistava ongelma. Ehkä mies lopettaa runkkaamisen ja vähentää lääkitystä, annatte toisillenne anteeksi ja alatte rakentaa luottamusta ja läheisyyttä uudelleen. Tai sitten jatkatte samalla linjalla, hakkaatte päätä seinään tai eroatte. Onneksi lapsia teillä ei tainnut vielä olla.

Vierailija kirjoitti:

Masentunut sairastuttaa läheisensäkin. Mieti kannattaako suhdetta jatkaa.

Lyhytnäköistä ja itsekästä, mutta parempi varmaan noin. Kai olet samaa mieltä toisinpäin, että masentunut, alakuoloinen tai muuten henkisesti "epätäydellinen" nainen pitää jättää? Vai penäätkö kenties tukea naiselle, miehelle "vähän eriasia"?

Eipä tuossa taida olla muuta mahdollisuutta kuin erota jos ei halua elää seksitöntä elämää.

Luulen että oma parisuhteeni olisi ainakin päättynyt aikaa sitten jos ei olisi seksiä ja fyysistä vetovoimaa. Toki se ei ole läheskään tärkeintä, mutta mielestäni kuitenkin välttämätöntä. Se on kuitenkin se asia mikä erottaa parisuhteen ystävyyssuhteesta.

18 kiitos perusteellisesta vastauksesta. On hän etäinen ja melko latteakin, häneltä puuttuu ääritunteet hyvässä ja pahassa. Haluaa olla mieluummin itsekseen ja valittaa että olemme liikaa yhdessä (tätäkin on tarjoillut syyksi haluttomuuteensa. No, me asumme yhdessä niin se nyt vähän kuin kuuluu siihen). Ei pysty käymään normaalisti pissalla, sitäkö tarkoitit? Olen epäillyt eturauhasvaivoja mutta sekö voikin johtua lääkkeestä?

Seksiä on meillä ollut vain miehen aloitteesta ja niitä tulee erittäin harvoin. Ja ikinä hän ei syty minusta tai läheisyydestä vaan jostain ulkoisesta ärsykkeestä ja minut vain sitten pyydetään paikalle. Eli seksi on ylipäätään surkeaa koska koen että hän ei ole siinä minun takiani vaan minulla ei juuri ole mitään osaa koko toimituksessa.