Sinä yrmeä ihminen, mitä tapahtui? Miksi?

Voisitteko valaista? Tiedän että teitä on ja paljon.

Elämä tapahtui!

Vierailija kirjoitti:

Elämä tapahtui!

Niin se elämä tapahtui minullekin ja vieläpä rankemmalla kädellä. Silti olen iloinen ja ystävällinen kaikille.

Vai ehkä juuri siksi 🤔

Ihmiset. Olette olemassa. Ja teidän kanssanne on pakko olla tekemisissä. Petätte odotukset ja luottamuksen kerta kerran jälkeen. Siksi.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset. Olette olemassa. Ja teidän kanssanne on pakko olla tekemisissä. Petätte odotukset ja luottamuksen kerta kerran jälkeen. Siksi.

Ikävää että olet jäänyt tuohon suruun ja kaunaan, se on varmasti raskasta. Oletko ajatellut hakevasi apua, että voisit taas luottaa ihmisiin ja iloita elämästä?

Kaikkein suurimmin kärsit kuitenkin tse varmasti tuosta negatiivisuudestasi. Teet sillä vain lisää hallaa itsellesi.

Jos kertoisin ihmisille elämäntarinani, minä kaikkein nauravaisin ja iloisin he pitäisivät minua varmaan hulluna.

Olen kokenut narsisti isän ja miehen, lisäksi minut on raiskattu (ei vain yhdesti, vaan kahdesti) ja olen joutunut teini - iässä kateellisten kovistyttöjen kiusaamaksi ja hakatuksi.

Olen sairastanut vakavan masennuksen, paniikkihäiriön ja sosiaalisten tilanteiden pelon. Ollut jopa lähellä päättää päiväni.

Silti olen noussut tuolta paskasta ja olen aina se kaikkein positiivisin ihminen minne ikinä menen.

Siksi aina mietin, mitä pitää ihmiselle tapahtua että on niin ilkeä ja pahantuulinen.

Ja hyvin usein joudun kärsimään tästä iloisuudestani kun se on niin pahaa myrkkyä joillekin.

Mutta mä olen päättänyt että en ole uhri vaan selviytyjä ja paskat viittaan lannistajista.

Itseäni varten mä täällä elän ja haluan nauttia ja iloita!

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset. Olette olemassa. Ja teidän kanssanne on pakko olla tekemisissä. Petätte odotukset ja luottamuksen kerta kerran jälkeen. Siksi.

Ikävää että olet jäänyt tuohon suruun ja kaunaan, se on varmasti raskasta. Oletko ajatellut hakevasi apua, että voisit taas luottaa ihmisiin ja iloita elämästä?

Kaikkein suurimmin kärsit kuitenkin tse varmasti tuosta negatiivisuudestasi. Teet sillä vain lisää hallaa itsellesi.

Jos kertoisin ihmisille elämäntarinani, minä kaikkein nauravaisin ja iloisin he pitäisivät minua varmaan hulluna.

Olen kokenut narsisti isän ja miehen, lisäksi minut on raiskattu (ei vain yhdesti, vaan kahdesti) ja olen joutunut teini - iässä kateellisten kovistyttöjen kiusaamaksi ja hakatuksi.

Olen sairastanut vakavan masennuksen, paniikkihäiriön ja sosiaalisten tilanteiden pelon. Ollut jopa lähellä päättää päiväni.

Silti olen noussut tuolta paskasta ja olen aina se kaikkein positiivisin ihminen minne ikinä menen.

Siksi aina mietin, mitä pitää ihmiselle tapahtua että on niin ilkeä ja pahantuulinen.

Ja hyvin usein joudun kärsimään tästä iloisuudestani kun se on niin pahaa myrkkyä joillekin.

Mutta mä olen päättänyt että en ole uhri vaan selviytyjä ja paskat viittaan lannistajista.

Itseäni varten mä täällä elän ja haluan nauttia ja iloita!

-ap

Totta ap. Sairaita ihmisiä ne, jotka laittavat iloisen ystävällisen henkikön kärsimään.

Väsymys. Pikkulapsivaiheen ja miehen jatkuvien työmatkojen aiheuttama väsymys, joka ei sitten koskaan mennyt ohi, vaikka lapset kasvoivat ja elämä rauhoittui. Väsymys jäi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset. Olette olemassa. Ja teidän kanssanne on pakko olla tekemisissä. Petätte odotukset ja luottamuksen kerta kerran jälkeen. Siksi.

Ikävää että olet jäänyt tuohon suruun ja kaunaan, se on varmasti raskasta. Oletko ajatellut hakevasi apua, että voisit taas luottaa ihmisiin ja iloita elämästä?

Kaikkein suurimmin kärsit kuitenkin tse varmasti tuosta negatiivisuudestasi. Teet sillä vain lisää hallaa itsellesi.

Jos kertoisin ihmisille elämäntarinani, minä kaikkein nauravaisin ja iloisin he pitäisivät minua varmaan hulluna.

Olen kokenut narsisti isän ja miehen, lisäksi minut on raiskattu (ei vain yhdesti, vaan kahdesti) ja olen joutunut teini - iässä kateellisten kovistyttöjen kiusaamaksi ja hakatuksi.

Olen sairastanut vakavan masennuksen, paniikkihäiriön ja sosiaalisten tilanteiden pelon. Ollut jopa lähellä päättää päiväni.

Silti olen noussut tuolta paskasta ja olen aina se kaikkein positiivisin ihminen minne ikinä menen.

Siksi aina mietin, mitä pitää ihmiselle tapahtua että on niin ilkeä ja pahantuulinen.

Ja hyvin usein joudun kärsimään tästä iloisuudestani kun se on niin pahaa myrkkyä joillekin.

Mutta mä olen päättänyt että en ole uhri vaan selviytyjä ja paskat viittaan lannistajista.

Itseäni varten mä täällä elän ja haluan nauttia ja iloita!

-ap

Totta ap. Sairaita ihmisiä ne, jotka laittavat iloisen ystävällisen henkikön kärsimään.

Tällä taustalla mikä itselläni on ajattelen juurikin noin ja tunnen lähinnä sääliä - tai ehkä ennemminkin myötätuntoa ja empatiaa näitä ihmisiä kohtaan.

Se herättää myös valtvan ärtymyksen. Miksi sinä roiskit päälleni pahaa oloasi, etkö tiedä kuinka paljon olen joutunut jo elämässäni kestämään. Että tämäkin vielä! Saatana... ☹️

Kohdelkaa ihmiset hyvin kanssaeläjiänne, ette koskaan voi tietää minkälaista reppua kukin kantaa mukanaan. Oli se ulkokuori miten kaunis ja iloinen tahansa.

Tässäkin huomaa, kuinka sairaita ihmiset on. Nuo alapeukut on jotain aivan käsittämätöntä tuossa ap :n kertomassa traagisessa tarinassa.

Sairas, sairas maailma ja ihmiskunta 😒

Vierailija kirjoitti:

Väsymys. Pikkulapsivaiheen ja miehen jatkuvien työmatkojen aiheuttama väsymys, joka ei sitten koskaan mennyt ohi, vaikka lapset kasvoivat ja elämä rauhoittui. Väsymys jäi.

Kiitos sinulle, että vastasit. Toivon, että löydät apua väsymykseesi. Se on kyllä aivan kamalaa, olen itsekin kolmen lapsen äitinä sen kokenut❤️

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset. Olette olemassa. Ja teidän kanssanne on pakko olla tekemisissä. Petätte odotukset ja luottamuksen kerta kerran jälkeen. Siksi.

Ikävää että olet jäänyt tuohon suruun ja kaunaan, se on varmasti raskasta. Oletko ajatellut hakevasi apua, että voisit taas luottaa ihmisiin ja iloita elämästä?

Kaikkein suurimmin kärsit kuitenkin tse varmasti tuosta negatiivisuudestasi. Teet sillä vain lisää hallaa itsellesi.

Jos kertoisin ihmisille elämäntarinani, minä kaikkein nauravaisin ja iloisin he pitäisivät minua varmaan hulluna.

Olen kokenut narsisti isän ja miehen, lisäksi minut on raiskattu (ei vain yhdesti, vaan kahdesti) ja olen joutunut teini - iässä kateellisten kovistyttöjen kiusaamaksi ja hakatuksi.

Olen sairastanut vakavan masennuksen, paniikkihäiriön ja sosiaalisten tilanteiden pelon. Ollut jopa lähellä päättää päiväni.

Silti olen noussut tuolta paskasta ja olen aina se kaikkein positiivisin ihminen minne ikinä menen.

Siksi aina mietin, mitä pitää ihmiselle tapahtua että on niin ilkeä ja pahantuulinen.

Ja hyvin usein joudun kärsimään tästä iloisuudestani kun se on niin pahaa myrkkyä joillekin.

Mutta mä olen päättänyt että en ole uhri vaan selviytyjä ja paskat viittaan lannistajista.

Itseäni varten mä täällä elän ja haluan nauttia ja iloita!

-ap

Tämä olikin vain sinun itsekehuketju. Miksei kaikki ole kuin minä? Jokaisen elämään kuuluu hyviä ja huonoja päiviä, jokainen tuntee joskus myös negatiivisia tunteita,vaikka kaikki olisi hyvin. Koita vaan hyväksyä se. Luultavasti valehtelet joko muille tai itsellesi ainakin. On normaalia tuntea koko tunteiden kirjo. Se on ihmisyyttä. Tuosta vaan paistaa läpi, ettet ole kokenut noista puoliakaan. Elämä jättää jälkensä kaikkiin.

Koulut jäi kesken joten tunnen alemmuudentunnetta, sairastuin mieleltäni, parhaat vuodet lipuivat ohitse enkä tehnyt mitään hienoa, elämäni rakkaus petti minut, lihoin ja rupesin vihaamaan itseäni entistä enemmän. Nyt olen tällainen säälittävä, kohta kolmekymppinen, yksinäinen ällötys.

Väsymys tapahtui mullakin. Työ väsyttää. Kesälomalla palaudun suht normaaliksi, mutta muutamassa viikossa sen jälkeen olen taas tavallinen yrmy.

Sitten on vielä tämä vuodenaika. Vaikeinta aikaa vuodesta mulle on aina tämä vuoden loppu. Valoisan ajan lyhetessä olo vaikeutuu koko ajan. Olen jälkeenpäin muistanut, että se alkoi jo teininä. Joulun aikaan aloin olla surullinen ja pessimistinen.

Keväällä yleensä vähän helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin huomaa, kuinka sairaita ihmiset on. Nuo alapeukut on jotain aivan käsittämätöntä tuossa ap :n kertomassa traagisessa tarinassa.

Sairas, sairas maailma ja ihmiskunta 😒

Ottiko ala peukut koville sinä ap?

Tuo kertomus ei vaan ole uskottava. Kai sen ihmiset näkee. Narsistin iltasatu.

Tarvit sitä että saat lällätellä muille miten hyvin olet selvinnyt..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä tapahtui!

Niin se elämä tapahtui minullekin ja vieläpä rankemmalla kädellä. Silti olen iloinen ja ystävällinen kaikille.

Vai ehkä juuri siksi 🤔

"Ehkä juuri siksi"? Ihmisten eroja selittävät myös geenit, eivät vain elämän tapahtumat. Kaikista ei tulisi sinun historiallasi ollenkaan samanlaisia kuin itse olet.

Olin minäkin iloinen ja nauravainen nuorena kauniina naisena, huomiota ja etuuksia sateli. Sitten tietyssä iässä loppui kuin seinään, se huomio. Ei sitä viitsi itsekään seinille hymyillä.

Onneksi tuli otettua hyvä ukko ja lapsetkin on. Kotona sitten hymyilen näille jotka oikeasti merkitsee.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin huomaa, kuinka sairaita ihmiset on. Nuo alapeukut on jotain aivan käsittämätöntä tuossa ap :n kertomassa traagisessa tarinassa.

Sairas, sairas maailma ja ihmiskunta 😒

Tuskinpa alapeukut tulivat siitä tarinasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset. Olette olemassa. Ja teidän kanssanne on pakko olla tekemisissä. Petätte odotukset ja luottamuksen kerta kerran jälkeen. Siksi.

Ikävää että olet jäänyt tuohon suruun ja kaunaan, se on varmasti raskasta. Oletko ajatellut hakevasi apua, että voisit taas luottaa ihmisiin ja iloita elämästä?

Kaikkein suurimmin kärsit kuitenkin tse varmasti tuosta negatiivisuudestasi. Teet sillä vain lisää hallaa itsellesi.

Jos kertoisin ihmisille elämäntarinani, minä kaikkein nauravaisin ja iloisin he pitäisivät minua varmaan hulluna.

Olen kokenut narsisti isän ja miehen, lisäksi minut on raiskattu (ei vain yhdesti, vaan kahdesti) ja olen joutunut teini - iässä kateellisten kovistyttöjen kiusaamaksi ja hakatuksi.

Olen sairastanut vakavan masennuksen, paniikkihäiriön ja sosiaalisten tilanteiden pelon. Ollut jopa lähellä päättää päiväni.

Silti olen noussut tuolta paskasta ja olen aina se kaikkein positiivisin ihminen minne ikinä menen.

Siksi aina mietin, mitä pitää ihmiselle tapahtua että on niin ilkeä ja pahantuulinen.

Ja hyvin usein joudun kärsimään tästä iloisuudestani kun se on niin pahaa myrkkyä joillekin.

Mutta mä olen päättänyt että en ole uhri vaan selviytyjä ja paskat viittaan lannistajista.

Itseäni varten mä täällä elän ja haluan nauttia ja iloita!

-ap

Totta ap. Sairaita ihmisiä ne, jotka laittavat iloisen ystävällisen henkikön kärsimään.

Tällä taustalla mikä itselläni on ajattelen juurikin noin ja tunnen lähinnä sääliä - tai ehkä ennemminkin myötätuntoa ja empatiaa näitä ihmisiä kohtaan.

Se herättää myös valtvan ärtymyksen. Miksi sinä roiskit päälleni pahaa oloasi, etkö tiedä kuinka paljon olen joutunut jo elämässäni kestämään. Että tämäkin vielä! Saatana... ☹️

Kohdelkaa ihmiset hyvin kanssaeläjiänne, ette koskaan voi tietää minkälaista reppua kukin kantaa mukanaan. Oli se ulkokuori miten kaunis ja iloinen tahansa.

Jopa sieltä nopeasti nousi raivo esille, että se siitä positiivisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset. Olette olemassa. Ja teidän kanssanne on pakko olla tekemisissä. Petätte odotukset ja luottamuksen kerta kerran jälkeen. Siksi.

Ikävää että olet jäänyt tuohon suruun ja kaunaan, se on varmasti raskasta. Oletko ajatellut hakevasi apua, että voisit taas luottaa ihmisiin ja iloita elämästä?

Kaikkein suurimmin kärsit kuitenkin tse varmasti tuosta negatiivisuudestasi. Teet sillä vain lisää hallaa itsellesi.

Jos kertoisin ihmisille elämäntarinani, minä kaikkein nauravaisin ja iloisin he pitäisivät minua varmaan hulluna.

Olen kokenut narsisti isän ja miehen, lisäksi minut on raiskattu (ei vain yhdesti, vaan kahdesti) ja olen joutunut teini - iässä kateellisten kovistyttöjen kiusaamaksi ja hakatuksi.

Olen sairastanut vakavan masennuksen, paniikkihäiriön ja sosiaalisten tilanteiden pelon. Ollut jopa lähellä päättää päiväni.

Silti olen noussut tuolta paskasta ja olen aina se kaikkein positiivisin ihminen minne ikinä menen.

Siksi aina mietin, mitä pitää ihmiselle tapahtua että on niin ilkeä ja pahantuulinen.

Ja hyvin usein joudun kärsimään tästä iloisuudestani kun se on niin pahaa myrkkyä joillekin.

Mutta mä olen päättänyt että en ole uhri vaan selviytyjä ja paskat viittaan lannistajista.

Itseäni varten mä täällä elän ja haluan nauttia ja iloita!

-ap

Tämä olikin vain sinun itsekehuketju. Miksei kaikki ole kuin minä? Jokaisen elämään kuuluu hyviä ja huonoja päiviä, jokainen tuntee joskus myös negatiivisia tunteita,vaikka kaikki olisi hyvin. Koita vaan hyväksyä se. Luultavasti valehtelet joko muille tai itsellesi ainakin. On normaalia tuntea koko tunteiden kirjo. Se on ihmisyyttä. Tuosta vaan paistaa läpi, ettet ole kokenut noista puoliakaan. Elämä jättää jälkensä kaikkiin.

Valitettavasti olen kokenut kaikki nuo kirjoittamani asiat ja paljon muutakin ikävää mitä en täällä halua kertoa koska voisin olla helposti tunnistettavissa.

Tottakai elämään kuuluu tunteiden kirjo, minulla itselläni vaan ei ole koskaan ollut tapana levittää pahaa oloani ympärilleni aivan tuntemattomille ihmisille tai esim. työkavereille.

Itsekehua tämä ei ole vaan aitoa ihmettelyä, miten ihmiset ei halua mennä eteenpäin elämässä ja päästä pois siitä pahasta olosta.

Minä olen tehnyt kaikkeni kyllä toipuakseni ja siksihän olenkin tällainen ja ylipäänsä tässä tänään!

Kaikesta todellakin voi selviytyä, olen siitä elävä todiste. Jos vain on valmis menemään todella syviin vesiin ja käsittelemään ne asiat.

Se ei kuitenkaan auta yhtään mitään, oikeastaan päinvastoin että levittää ympärilleen sitä sontaa.

Siinäkin joutuu itse loppupeleissä kärsimään, kun ihmiset kaikkoaa ympäriltä.

Paha vetää puoleensa pahaa.

Mutta itse voi valita kummalla puolella haluaa olla.

-ap