Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä tukea läheisen sairastaessa vakavasti?
13.11.2019 |
Hei. Olen päälle parimymppinen nuorimies. Kaipaan neuvoja. Huoleen ja stressiin. Minulla ja äisilläni on perinnöllinen sairaus. Lisäksi äidillä on parantumaton syöpä. Ollut haimatulehdus. Ja nyt todettiin sairastettu aivoinfarkti. Omassa elämässäni ok. Olen pitkään kaivannut rinnalleni naista jonka kanssa jakaa elämä. Se on aiheuttanut surua ja murhetta. Epäuskoa tulevaisuuteen. En kuitenkaan näytä sitä. Nyt tuli kuitenkin lisäpelko tuosta äitini infarktista. Haluaa lopettaa syöpälääkkeet. Pitkäaikaisena unelmna ollut löytää tasapaino elämään ja oma perhe. Haaveilen että voisin jonain päivänä esitellä äidilleni jonkun. Nyt tuo haave tuntuu kaukaiselta. Mutta peökään että menehtyy ennen. Haluaisin vielä löytää sen sisun, uskon ja valon elämälleni. Psykolokille olen varaamsssa aikaa. Mistä löytäisin uskoa haaveisiini ja siihen, että "ihme tapahtuu" ja äitini toipuu?
Valoisaa syksyä teille <3
Kommentit (22)
Ja unohdin mainita että on mun elämässä paljon hyvääkin. Olen terve, vuoden työsuhteessa, yksi kaverikin löytyy :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon olet joutunut ikääsi nähden kokemaan ja kestämään. <lähetän sulle etähalauksen nyt, toivottavasti siitä on apua. Miun mielestä siun ei kannata etsiä itsellesi pelastusta parisuhteesta, sillä olet väsynyt, ja parisuhde ei ole sellaiseen oikea ratkaisu. Mielestäni teet oikein, kun otat yhteyttä terveydenhuoltoon, olisi hienoa, jos saisit sitä kautta tosiaan ihmisen, jolle puhua. Asutko yksin, vai äitisi kanssa? Onko lähelläsi muita ihmisiä, joilta voisit saada tukea, ja jakaa kokemuksiasi? Mie uskon, että saat asiasi vielä järjestykseen, voimia.
Lisään vielä, että aika auttaa, tiedän kokemuksesta, että läheisen sairastuminen on raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Paljon olet joutunut ikääsi nähden kokemaan ja kestämään. <lähetän sulle etähalauksen nyt, toivottavasti siitä on apua. Miun mielestä siun ei kannata etsiä itsellesi pelastusta parisuhteesta, sillä olet väsynyt, ja parisuhde ei ole sellaiseen oikea ratkaisu. Mielestäni teet oikein, kun otat yhteyttä terveydenhuoltoon, olisi hienoa, jos saisit sitä kautta tosiaan ihmisen, jolle puhua. Asutko yksin, vai äitisi kanssa? Onko lähelläsi muita ihmisiä, joilta voisit saada tukea, ja jakaa kokemuksiasi? Mie uskon, että saat asiasi vielä järjestykseen, voimia.
Kiitos tsempistä. Asun äidin kanssa. Voin puhua enon kanssa. Välillä puhunkin. Mutta hänellä oma elämä omine murheineen
Voi sua. Seurakunnan diakonissoille voi mennä keskusteleen ja jos äiti on sairaalassa saat sieltäkin apuja. Pystytkö kaverille avautumaan tai sukulaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia sinulle vaikeaan elämäntilanteeseen! Yritän lähettää kaukohalauksen. Onko asuinpaikkakunnallasi jotain kriisikeskusta tmv., johon voisit heti mennä keskustelemaan ammattilaisen kanssa? Jos ei ole, netistä löytyy varmasti auttavan puhelimen yhteystiedot. Äitisi on nyt siis sairaalassa. Osaston henkilökunta toivottavasti osaa neuvoa sinua eteen päin.
Olen nyt itse 21v nainen. Äitini kuoli levinneeseen syöpään kun olin 18v. Nämä kolme vuotta on ollut rankkaa aikaa, kun äitini oli niin tärkeä mulle. Elämäni tärkein ihminen. Äitini aina innoissaan puhui siitä, että kun hän saa lapsenlapsia, hän tekee niiden kanssa vaikka ja mitä. Mutta hän ei sitten koskaan saanut kokea olevansa mummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voimia sinulle vaikeaan elämäntilanteeseen! Yritän lähettää kaukohalauksen. Onko asuinpaikkakunnallasi jotain kriisikeskusta tmv., johon voisit heti mennä keskustelemaan ammattilaisen kanssa? Jos ei ole, netistä löytyy varmasti auttavan puhelimen yhteystiedot. Äitisi on nyt siis sairaalassa. Osaston henkilökunta toivottavasti osaa neuvoa sinua eteen päin.
Kiitos. Voisin tietty soittaa kriisipuhelimeen...
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt itse 21v nainen. Äitini kuoli levinneeseen syöpään kun olin 18v. Nämä kolme vuotta on ollut rankkaa aikaa, kun äitini oli niin tärkeä mulle. Elämäni tärkein ihminen. Äitini aina innoissaan puhui siitä, että kun hän saa lapsenlapsia, hän tekee niiden kanssa vaikka ja mitä. Mutta hän ei sitten koskaan saanut kokea olevansa mummo.
Ymmärrän sinua ja on helppo samaistua erilaisiin pelkoihin ja suruun. Tsemppiä ja iloa :) t. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt itse 21v nainen. Äitini kuoli levinneeseen syöpään kun olin 18v. Nämä kolme vuotta on ollut rankkaa aikaa, kun äitini oli niin tärkeä mulle. Elämäni tärkein ihminen. Äitini aina innoissaan puhui siitä, että kun hän saa lapsenlapsia, hän tekee niiden kanssa vaikka ja mitä. Mutta hän ei sitten koskaan saanut kokea olevansa mummo.
Ymmärrän sinua ja on helppo samaistua erilaisiin pelkoihin ja suruun. Tsemppiä ja iloa :) t. AP
Tsemppiä sinullekin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt itse 21v nainen. Äitini kuoli levinneeseen syöpään kun olin 18v. Nämä kolme vuotta on ollut rankkaa aikaa, kun äitini oli niin tärkeä mulle. Elämäni tärkein ihminen. Äitini aina innoissaan puhui siitä, että kun hän saa lapsenlapsia, hän tekee niiden kanssa vaikka ja mitä. Mutta hän ei sitten koskaan saanut kokea olevansa mummo.
Ymmärrän sinua ja on helppo samaistua erilaisiin pelkoihin ja suruun. Tsemppiä ja iloa :) t. AP
Tsemppiä sinullekin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin potilasjärjestöillä on omaisille vertaistukitoimintaa.
Esim. https://www.kaikkisyovasta.fi/elama-syovan-kanssa/syopaan-sairastuneen-…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia sinulle vaikeaan elämäntilanteeseen! Yritän lähettää kaukohalauksen. Onko asuinpaikkakunnallasi jotain kriisikeskusta tmv., johon voisit heti mennä keskustelemaan ammattilaisen kanssa? Jos ei ole, netistä löytyy varmasti auttavan puhelimen yhteystiedot. Äitisi on nyt siis sairaalassa. Osaston henkilökunta toivottavasti osaa neuvoa sinua eteen päin.
Kiitos. Voisin tietty soittaa kriisipuhelimeen...
Soita ihmeessä. Kannusta äitiäsi jatkamaan lääkitystä, koskaan ei voi etukäteen tietää, miten sairauksien kanssa menee. Toivoa ei kannata kadottaa.
Puhun kokemuksesta, olen itse parantunut syövästä ja tiedän, miten huolissaan aikuiset lapseni ovat olleet.
Sinulla on myös elettävänä oma ainutkertainen elämäsi, joten ole armollinen itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa ollut rankkoja kokemuksia sinulla viime aikoina. Älä viivyttele sen psykologin ajan varaamisen kanssa – parempi ruveta heti hoitamaan stressin ja murheiden täyttämää mieltä, vaikka päivittäin tuntuisi, että ajan varaamista voisi vielä siirtää eteenpäin.
Varmaan tosiaan seurakunnasta saa jutteluapua myös, jos soittaa oman alueen seurakunnalle ja kysyy. Minulla ei ole siitä kokemusta, mutta luulisin niin.
Voithan läheisellesikin näyttää vähän enemmän, että tarvitset apua, tukea ja rohkaisua. Vaikka sille kaverillesi? Toisaalta ymmärrän, että joskus vieraalle saattaa olla helpompi avautua.
Olen itse kokenut sen, että kun murheista keskustelee, vaikka ammattiauttajankin kanssa, niin maailma tuntuu vähän avarammalta ja valoisammalta sen jälkeen.
Toivottavasti äitisi parantuu ja nuo haaveesi toteutuvat!
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia sinulle vaikeaan elämäntilanteeseen! Yritän lähettää kaukohalauksen. Onko asuinpaikkakunnallasi jotain kriisikeskusta tmv., johon voisit heti mennä keskustelemaan ammattilaisen kanssa? Jos ei ole, netistä löytyy varmasti auttavan puhelimen yhteystiedot. Äitisi on nyt siis sairaalassa. Osaston henkilökunta toivottavasti osaa neuvoa sinua eteen päin.
Kiitos. Voisin tietty soittaa kriisipuhelimeen...
Soita ihmeessä. Kannusta äitiäsi jatkamaan lääkitystä, koskaan ei voi etukäteen tietää, miten sairauksien kanssa menee. Toivoa ei kannata kadottaa.
Puhun kokemuksesta, olen itse parantunut syövästä ja tiedän, miten huolissaan aikuiset lapseni ovat olleet.
Sinulla on myös elettävänä oma ainutkertainen elämäsi, joten ole armollinen itsellesi.
Yritän. Kiitos. Kannustan kyllä, syöpähoidot jatkuneet viisi vuotta ilman muutosta. Mitä tapahsa päättääkin, tuen häntä vaikka toivonkin että jatkaa hoitoja
Faith kirjoitti:
Onpa ollut rankkoja kokemuksia sinulla viime aikoina. Älä viivyttele sen psykologin ajan varaamisen kanssa – parempi ruveta heti hoitamaan stressin ja murheiden täyttämää mieltä, vaikka päivittäin tuntuisi, että ajan varaamista voisi vielä siirtää eteenpäin.
Varmaan tosiaan seurakunnasta saa jutteluapua myös, jos soittaa oman alueen seurakunnalle ja kysyy. Minulla ei ole siitä kokemusta, mutta luulisin niin.
Voithan läheisellesikin näyttää vähän enemmän, että tarvitset apua, tukea ja rohkaisua. Vaikka sille kaverillesi? Toisaalta ymmärrän, että joskus vieraalle saattaa olla helpompi avautua.
Olen itse kokenut sen, että kun murheista keskustelee, vaikka ammattiauttajankin kanssa, niin maailma tuntuu vähän avarammalta ja valoisammalta sen jälkeen.
Toivottavasti äitisi parantuu ja nuo haaveesi toteutuvat!
Kiitos vinkeistä ja tuesta. Haluaisin uskoa että kaikki järjrstyy ja että unelmani toteutuvat. Tällä hetkellä tunnen vain seilaavani tuntemattomilla vesillä ilman valoa majakassa...
Paljon olet joutunut kokemaan. Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Paljon olet joutunut kokemaan. Voimia!
Kiitos
Alue: Aihe vapaa
Ja hei, pahoittelut sekavsta kirjoituksesta. Tieto ingarktista on niin uusi ( 3 h)