Ystäväni oli jättänyt sunnuntaina TÄYTEKAKUN isänsä haudalle
Kyllä, isänsä kuoli keväällä, suree vielä. En ole kuullut että kukaan silti edes surussaan jättäisi ruokaa haudalle, varsinkaan kakkua. Oli vielä itse leiponut. :(
Alkoi säälittää kun kertoi, sanoi että oli isänsä suosikkikakku, joten toivoo että isä voi sitä rajan takana syödä.
Tekisi mieli mennä vakoilemaan sitä hautaa, missä kunnossa kakku on nyt. Vettäkin satanut tämän aamun.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei tiedä miten reagoi voimakkaaseen suruun ennen kuin osuu kohdalle. Jotkut uskonnottomat alkavat rukoilla ja jollekin on ylivoimaista tiskata vainajan viimeksi käyttämiä vaatteita, kahvikuppia jne. Ensimmäiset juhlat ilman sitä menetettyä läheistä ovat niitä hetkiä, kun menetys on erityisen lähellä. Aika sitä helpottaa, en vielä liikaa ihmettelisi. Ystävä selvästi luottaa sinuun kun paljasti tällaisen asian, jonka itsekin ymmärtää vähän epätavalliseksi käytökseksi.
Kyllä varikset ja naakat sen kakun sieltä pistelevät aika äkkiä.
No, toivottavasti ei ystävä ole av-mamma. Saa sitten täältä lukea kun kaveri taivastelee asiaa kaikelle kansalle.
Provohan tämä varmaan on.
Porvoon hautausmaalla juodaan kakkukaffet.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kaunis ajatus. Saavat eläimet kans syötävää. Joku jyvälimppu olis kuitenkin ehkä ollut parempi idea.
Joo, tosi kaunis ajatus ruokkia rottia, jotka ovat muutenkin vitsaus hautuumaiden ympäristössä.
Meillä vietiin isänpäivänä papan haudalle yksi tytön leipomista kekseistä, tyttö tahtoi papankin saavan keksin :)
Minä vein nyt äitienpäivänä äidin haudalle salmiakkia, äidin suosikkiherkkua. Tunsin oloni niin yksinäiseksi ja surulliseksi, halusin pienen hetken mukamas tuntea että minullakin on vielä äiti (niin kuin kuuluisi olla). En oikeasti usko että hän on missään muodossa olemassa, hän kuoli 8 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Venäjän ortodokseilla tuo on ihan normaalia. Onko ystäväsi kumpikaan näistä?
Ihan luterilainen tietääkseni. Hän on lähinnä työkaveri, ei niin läheinen että olisi tullut esiin jos olisi ortodoksi.
Tämä ei ole provo, kuten joku epäili.
Vierailija kirjoitti:
Joissain kulttuureissa on täysin normaalia viedä ruokaa haudalle. Käy vaan kurkkimassa ja jos kakku on edelleen siellä voisit siirtää sen pois, jotta ystäväsi ei tarvitse nähdä sitä kun käy seuraavan kerran.
Luuleekohan hän sitten että isäntä on vetäissyt kakun luikauksella ääntä kohti?
Mä vien usein mun äidille metsään kahvia kupillisen. Äiti kuoli monta vuotta sitten, rakasti kahvia.
Mä vein kossupullon. Oli hävinnyt kun seuraavan kerran kävin eli perille oli mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmasti provo, mutta kaveri jätti veljensä haudalle röökiaskin.
Jonkun, muistaakseni Honkanummelle haudatun muusikon haudalle ilmestyy edelleen viinapulloja. Hitto kun en muista nimeä.
Vierailija kirjoitti:
Joissain kulttuureissa on täysin normaalia viedä ruokaa haudalle. Käy vaan kurkkimassa ja jos kakku on edelleen siellä voisit siirtää sen pois, jotta ystäväsi ei tarvitse nähdä sitä kun käy seuraavan kerran.
Suomessakin on aikoinaan jätetty juoma- ja ruokauhreja vainajille pyhinä päivinä. 🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmasti provo, mutta kaveri jätti veljensä haudalle röökiaskin.
Jonkun, muistaakseni Honkanummelle haudatun muusikon haudalle ilmestyy edelleen viinapulloja. Hitto kun en muista nimeä.
Melkein oikein muistin :D Kyseessä on siis Matti Pellonpää ja paikka Malmin hautausmaa.
kun isä kuoli, niin kävi mielessä että kävisikö kaatamasa viinapullon haudalle ettei tarvitse olla kuivin suin. ei vainiskaan. tuollainen taitaa olla mustaa huumoria.
Ihan kaunis ajatus. Saavat eläimet kans syötävää. Joku jyvälimppu olis kuitenkin ehkä ollut parempi idea.