Onko tosiaan niin että noille pikkupojille täytyy huutaa että ne tottelis?
Meidän naapurustossa asuu lapsiperheitä joissa on n. 2-4v poikia. Aina kun ovat ulkona, äidit huutaa kuorossa pojilleen kun eivät usko mitään. Itsellä on vain yksi tyttö, joten ei kokemusta pojista, eikä mua se huutelu häiritse, ihmettelen vaan että miksi ei tavallinen puhe tehoa...
Kommentit (13)
koko ajan katsotaan missä menee raja kun pitää totella. Itse sanon muutaman kerran ja jos ei usko niin laitan tekemään ja kehun kovasti tai käytämme rangaistuspaikkaa
Tavallisella äänellä tarvitsee joskus sanoa 5-6 kertaa, ennen kuin sanat ylittävät tietoisuuskynnyksen (miesten selektiivinen kuulo ei kehity yhtäkkiä aikuisiässä, vaan on sisäänrakennettuna jo pikkupojissa)
Jostain syystä on äitejä, jotka eivät saa omiin lapsiin mitään normaalia ihmissuhde kontaktia vaan kaikki keskustelu menee tyyliin: Pue! Syö! Ei saa koskea! Omaan huoneeseen leikkimään siitä! Ostetaanko uusi pleikkaripeli?
Jotkut lapset on tosin opetettu siihen, että vain huutamista tarvitsee totella. Meillä ei ole huudettu kummallekaan sukupuolelle ja hyvin tottelevat.
Jopas sitä on yleistetty. Itsellä kaksi poikaa ja olen kuullut että tyttöjenkin vanhemmat huutaneet tytöilleen. No sinulla on vielä edessä kaikki tai sitten todellakin olet onnekas kun olet saanut tottelevaisen lapsen.
Mutta kyllä siihen tottelevaisuuteen vaikuttaa myös kasvatus ja se miten äiti osaa kommunikoida lapsen kanssa.
Enkä minä yleistänyt, vaan kysyin että onko tosiaan näin, koska minun kokemus on juuri tuollainen että poijille huudetaan. Mukava on lukea ettei se todellakaan ole näin.
Ei tarvitse alkaa ilkeäksi....
ap
Huudan kyllä ulkona lapsille, koska en juokse heidän perässään koko ajan. Eihän muuten kuulisi mitään. Huuto siis, koska olen kauempana.
Meillä kuitenkin lapset ovat oppineet siihen, että _todella_ vakavat varoitukset ja komennot saadaan rauhallisella äänellä ja katse kontaktissa - jopa täydellinen hiljaisuus ja tiukka katsekontakti tehoaa.
Tappavat vielä itsensä tai jonkun muun kun säheltävät.
uskoo ehkä hetkeksi. Kunnes puolen minuutin päästä jatkaa kiellettyä toimintaa. Puuh. Tuntuu välissä siltä, että tuon toisen kans saa hakata päätä seinään kunnolla. Toinen on kuin unelma sisäistämään puhetta.
Mut ehkä me tosiaan ollaan onnistuttu kasvattamaan nää niin eri tavoin ;)
En mielestäni ollut ilkeä kommentissani. Olen samaa mieltä kuin 12 sillä kun olemme ulkona niin ääntä on pakko korottaa että lapsi kuulee jos on leikin touhussa, se ei ole välttämättä ilkeyttä, toisissa perheissä asiat vain puhutaan normaali äänellä selviksi ja toisessa desibelit voivat nousta korkeiksikin mutta luulenpa ettei tuo ole jatkuvaa.
Olen itse luonnostani lyhytpinnainen ja varapäreetkin ovat yleensä hukassa, joten huudettua tulee ihan liian usein. Olen kuitenkin huomannut, että huomattavasti tehokkaampi tapa saada lapset tottelemaan, on säilyttää malttinsa, olla itse rauhallinen ja johdonmukainen ja pitää sen minkä lupaa ja puhua ihan normaalilla äänellä. Jos lapsi ei tottele normaalilla äänellä annettua komentoa, niin huutamisen sijasta on paljon hyödyllisempää yksinkertaisesti huolehtia, että hän tekee, mitä sanottiin.
Se, että kaikesta tästä huolimatta imitoin silloin tällöin palosireeniä, on vain omaa luonteenheikkouttani eikä millään tavalla edistä poikieni kasvatusta.
Jos haluaa heidän kuulevan, että minulla on asiaa, on pakko korottaa ääntä. Kun olen saanut huomion, sanon normaalilla äänellä asiani.
Mun otanta onkin aika pieni kun on vaan tämä rivarin pihapiiri :) Tytöt leikkii nätisti ja mammat huutaa ja juoksee poikien perässä.
ap