Aikuiset ihmiset, jotka kiusaavat toisia netissä. Mitä ilmiössä on taustalla?

Jos tarkoitat tuota Maisa torpan kiusausketjua, niin siellä on joitain mielipuolia vainoajia. Ei kannata lukea.

Olipa uusi ja innovativinen aloistus. Taidan jäädä seuraamaan vastauksia.

Oma pahoinvointi, kateellisuus, epäonnistumisen tunne. Ihmiset peilaa elämäänsä toisten tekemisiin ja jos on huono itsetunto, se kumuloituu haukkumisena. Kuvitellaan että on oikeus olla ilkeä ja pahansuopa, koska itsellä jokin asia on huonommin. Saadaan myös tyydytystä siitä että jollakin menee huonosti, perustellaan se karman lailla vaikka ei edes tunneta ihmistä (kun kyse on julkkiksista).

Itsetarkoituksellista provkaatiota. 

Kohotetaan omaa itsetuntoa nujertamalla muita. Nostetaan omaa itseä jonkun toisen yläpuolelle. Jos tämä keino oikeasti auttaisi voimaan paremmin, olisi haukkuminen satunnaista. Monissa julkkis- ja blogiketjuissa haukkuvat samat ihmiset päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Eikö pitäisi jo tajuta ettei oma olo paranekaan haukkumalla muita.

Toinen syy on itsekurin puute, sama asia joka saa ruokavaliomuutoksen romahtamaan karkkipussin edessä. Ei pystytä hillitsemään itseä ja on pakko saada oksentaa ilkeät sanat ulos. Sit hetken aikaa on parempi olla kunnes mieleen tulee taas jotain joka on pakko saada sanoa jonnekin. Kierre tuokin, toleranssi pienenee ja mitä enemmän haukkuu toisia ja puhuu pahan selän takana, sen enemmän siihen on pakottavaa tarvetta. Jokainen tietää sen työpaikan mätämunan joka aina puhuu pahaa muista selän takana, jutut on aina samoja mutta henkilö vaihtuu. Sama ilmiö.

Varmaan monia syitä, esim oma paha olo, piittaamattomuus, ajattelemattomuus, silkka ilkeys, keskenkasvuisuus, anonyymiys riisuu naamion ja ajatellaan että kaikki mitä voi tehdä on ok koska sen voi tehdä, koetaan ettei se toinen ole oikea ihminen vaan joku melkein fiktiivinen nettihahmo jne.

Jotkut kuvittelevat olevansa vahvoja kun kiusaavat. Oikeasti vahvan ei tarvitse talloa muita, vaan he pysyvät pinnalla ilmankin ja jopa pystyvät nostamaan muita mukanaan.

"Mitä tyydytystä he saavat itselleen, olemalla ilkeitä toisille joko suoraan tai epäsuoraan? Onko taustalla tyytymättömyys omaan elämään, vai mikä?"

Sitä kutsutaan "dopamiiniksi" sitä erittyy myös kostonhimoisista ajatuksista.

Monet itselleen rehelliset ihmiset myöntäisivät, että kannattavat kiusaamista sosiaalisena rangaistuksena, ja ovat pelkästään eri mieltä sopivista kohteista. Mutta koska sellainen rehellisyys saisi heidät näyttämään ikäviltä muiden silmissä, niin silmät kirkkaina vastustetaan kiusaamista ja sen jälkeen mennään nettiin kiusaamaan.

Minä olen tällainen. Mulla on huono itsetunto, liian vähän tekemistä töissä ja mahdollisuus. Näiden yhteisvaikutuksena puran huonoa oloani nettiin anonyyminä, koska on aikaa.