Pekka Juntin kolumni: Jokaisen tulisi kasvattaa lapsi

Jokainen meistä kasvattaa itsensä lapsesta aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen meistä kasvattaa itsensä lapsesta aikuiseksi.

Tai siis ei jokainen, vaan ne meistä jotka elävät aikuisuuteen asti.

Sama

Liian moni, joilla on lapsia, ei kasvata niitä tippaakaan. Saavat pyöriä, missä lystäävät oman onnensa nojassa.

Säälittävä minäminä keskeinen tyyppi, kun tämä on minulle parasta ja tärkeintä elämässä niin se on pakko olla sitä myös muille, kukaan ei voi oikeasti haluta muunlaista elämäntapaa kuin minulla on, minäminäminä....

Pekka Juntti. Nimi on enne.

"Nykyään lapset ovat näkökulma oikeastaan kaikkeen toimintaani.", kirjoittelee Pekka Junti. Kannattaisiko vähän laventaa sitä näkökulmaa? Voisiko mitenkään olla mahdollista, että ihminen kehittyy ja kasvaa elämänsä aikana vaikka jälkikasvua ei olisikaan siunaantunut? Ja näinköhän kaikki saavat adoptiolapsen, jos vain haluavat? Ja vielä kirsikkana kakun päällä - onko todella niin, että adoptio ja naapurin lasten yhteisvastuullinen kaitseminen on ihan sama asia kuin sen oman lapsen saaminen? Ei huh, huh.

Iso vauva ja itsekeskeinen mulkvisti voi todellakin olla vaikka olisi saanut perheenlisäystä.

Pekka Juntin kirjoitus sai kohtuni surkastumaan rusinaksi. Se ettei kykene näkemään elämässä mitään muuta luonnetta karaisevaa kuin lapsien kasvattamisen, kielii henkisestä epäkypsyydestä. Lapsettomuus ei petaa kellekään helppoa elämää. Elämä nöyryyttää ajallaan meistä jokaista, tavalla tai toisella. Harvassa ovat ne jotka saavat elellä pumpulissa kehdosta hautaan.

Kolumnissa oli paljon asiaa, toki kärjistetysti niinkuin asiaan kuuluu. 

Ihmiset tuntuu olevan kovin huolissaan veronmaksajien puutteesta. Eihän ihmisiä toisten lapset noin muutoin kiinnosta pätkän vertaa, vain ne omat.

Ihan asiaa oli kolumni, vaikka toki kärjistetysti kirjoitettu. Ja kyllä, olen lapseton, silti mielestäni pääosin asiaa.

Olen kiinnittänyt huomiota yhteen seikkaan, joka toistuu kerrasta toiseen näiden lapsenteon tyrkyttäjien kirjoituksissa. Siihen, että koskaan he eivät pelkästään iloitse lapsistaan ja julista lapsiperhe-elämän autuutta, vaan heidän on pakko saada lytätä ja nimitellä (vapaaehtoisesti) lapsettomia ihmisiä. Peter Panit, Helinä-keijut, isot vauvat. Minäminäminä, hankala ihminen, nuoruuteen jumiutunut. Jos pitää mennä noin kovin henkilökohtaisuuksiin toisten valintoja vähätellessään, niin kyllä se vähän kielii siitä, ettei sen oman lapsenhankinnan kanssa olla mitenkään sinut. Kateus vie kalatkin vedestä ja sitä rataa.

Lapselle ei ole hyväksi jos toinen vanhempi puuttuu. Ihmetyttää tuollaiset jutut joissa yritetään saada ihmisiä yksin hankkimaan lapsi, puhutaan yksilöstä lapsen kasvattajana.

Vierailija kirjoitti:

Olen kiinnittänyt huomiota yhteen seikkaan, joka toistuu kerrasta toiseen näiden lapsenteon tyrkyttäjien kirjoituksissa. Siihen, että koskaan he eivät pelkästään iloitse lapsistaan ja julista lapsiperhe-elämän autuutta, vaan heidän on pakko saada lytätä ja nimitellä (vapaaehtoisesti) lapsettomia ihmisiä. Peter Panit, Helinä-keijut, isot vauvat. Minäminäminä, hankala ihminen, nuoruuteen jumiutunut. Jos pitää mennä noin kovin henkilökohtaisuuksiin toisten valintoja vähätellessään, niin kyllä se vähän kielii siitä, ettei sen oman lapsenhankinnan kanssa olla mitenkään sinut. Kateus vie kalatkin vedestä ja sitä rataa.

Niin siis jos tarkoitus on saada ihminen toimimaan vastoin omaa tahtoaan, niin haukkuminen, pilkkanimet, syyllistäminen ja ivaaminen harvoin toimii. Esim itse rakastan koiria, mutta en ole koskaan kehottanut ketään hankkimaan koiraa tyylillä "You little shit, etkö tajua että maailmassa on miljoonia kodittomia koiria jotka tarvitsisi huolenpitoa? Miksi olet tuollainen itsekeskeinen kuspää etkä pelasta ihanaa espanjalaista katukoiraa vaikka siitä ihan hirveästi vaivaa onkin enkä minäkään ole nukkunut viiteentoista vuoteen???"

Nuoruuteen kuuluu mustavalkoinen ajattelu, jossa asiat ja ihmiset nähdään joko hyvinä tai pahoina. Kolumnin perusteella Pekka Juntti vaikuttaa jääneen henkisesti kyseiselle kehitysasteelle.

Suuri osa tuntemistani veloista ovat mukavia, asiallisia aikuisia. Toki joukkoon mahtuu muutama lapsia avoimesti vihaava mulk.ero, mutta he ovat vähemmistö.

Onko herra Juntti sitä mieltä, että myös mielenterveysongelmaisten, päihdeongelmaisten jne. kannattaisi ehdottomasti lisääntyä ja adoptoida lapsia? Esimerkiksi itse en todellakaan koe olevani riittävän tasapainoinen vanhemmaksi, vaikka omat mielenterveydelliset haasteeni eivät ehkä pahimmasta päästä olekaan. 

Juntin kannattaa kasvaa ensin aikuiseksi ja sitten vasta tehdä lapsia, eikä näin kun nyt on käynyt.... sama koskee kaikkia juntteja.

Vierailija kirjoitti:

Olen kiinnittänyt huomiota yhteen seikkaan, joka toistuu kerrasta toiseen näiden lapsenteon tyrkyttäjien kirjoituksissa. Siihen, että koskaan he eivät pelkästään iloitse lapsistaan ja julista lapsiperhe-elämän autuutta, vaan heidän on pakko saada lytätä ja nimitellä (vapaaehtoisesti) lapsettomia ihmisiä. Peter Panit, Helinä-keijut, isot vauvat. Minäminäminä, hankala ihminen, nuoruuteen jumiutunut. Jos pitää mennä noin kovin henkilökohtaisuuksiin toisten valintoja vähätellessään, niin kyllä se vähän kielii siitä, ettei sen oman lapsenhankinnan kanssa olla mitenkään sinut. Kateus vie kalatkin vedestä ja sitä rataa.

Joo. Lisäksi noissa jutuissa esiintyy kummallista, holhoavaa pilkkaa niitä kohtaan, jotka jättävät lapsenteon väliin asiaan liittyvän stressin ja pelon takia. Tämä näkyy erityisesti kolumnin tässä kohdassa:

"Vapaaehtoisesti lapsettomat kertoivat Hesarin selvityksessä(siirryt toiseen palveluun) lapsettomuuden yhdeksi syyksi epävarmuuden omasta taloudesta.

Olimme vaimon kanssa rutiköyhiä opiskelijoita, kun saimme ensimmäisen lapsemme. Kun kirosin talousahdinkoamme, maailman nähnyt mummuni sanoi myhäillen vanhan sananlaskun: Lapsi tuo leivän tullessaan.

Ristus, miten se ärsytti silloin. Mutta mummu oli oikeassa, tietenkin. Jos ei Pohjoismaisiin turvaverkkoihin uskalla lasta pyöräyttää, vika ei ole Pohjoismaissa.

Olemme asettaneet lapsentulolle standardit, jotka ovat yhtä railakkaasti olennaisesta irtautuneita kuin ympäröivä maailmamme. Tämä isukki Pohjois-Ruotsista neuvoo, että ta det lugnt. Ei lapsi tarvitse ensimmäisinä vuosina kuin aikaa ja hoivaa. Se ei paljoa maksa, mutta jostakin syystä sitä on vähenevissä määrin tarjolla."

Tuo on ihan omituista hymistelevää lässytystä ja kliseiden toistelua. Vähän niinkuin "jokaiselle annetaan vain sen verran kuin jaksaa kantaa" tai "asioilla on taipumus järjestyä". Ei, asiat eivät aina järjesty, ja moni tuupertuu taakkansa alle. Toki Suomessa saa apua taloudellisiin vaikeuksiin ja lapsen kasvatukseen. Mutta jos moni kokee lastenteon ja perhe-elämän syystä tai toisesta itselleen liian stressaavana ja vaikeana, eikö siinä tapauksessa ole järkevintä jättää lapset tekemättä?

Pekka Juntti ei selvästikään ole kokenut elämässään suuria vaikeuksia. Hän ei myöskään kykene ajattelemaan asioita muusta näkökulmasta kuin omastaan. 

Tosiasiahan on, että lapsettomuudelle on monenlaisia syitä. Joku ei saa biologisia lapsia vaikka haluaisikin, joku toinen taas jää tietoisesti lapsettomaksi.

Taustalla voi olla myös useita syitä: ehkä kumppania ei ole löytynyt, terveys ei salli, rahatilanne ei salli, lapsentekoon ei vain ole erityistä kiinnostusta jne. Itse kuulun näihin, joilla on useampi syy. Olen yksineläjä. En ole koskaan erityisemmin halunnut lapsia mutta en myöskään pidä itseäni velana. Elämä on vain mennyt näin, eikä lapsettomuus ole minulle mikään tragedia. Suurimmaksi osaksi lapset tai lapsettomuus on sellainen asia, jota en erityisemmin edes mieti. 

Sukunimensä veroinen mies.