Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa positiivisia kokemuksia poikalapsesta
10.11.2019 |
Täällä kirjoittelee puolivuotiaan poikavauvan äiti. Synnytys oli äärimmäisen rankka ja sen seurauksena menetin kohtuni. Tämä lapsi jää siis ainoaksemme, mikä on minulle kova paikka ja vaatii vielä melkoista työstämistä. Lapsemme on minulle äärimmäisen rakas ja aivan ihana, mutta jostain syystä ajatus ainoaksi lapseksi jäämisestä olisi minulle jollakin tasolla helpompi kestää, jos olisimme saaneet tytön. Kauheaa kirjoittaa näin ja häpeän omia ajatuksiani. Ajattelen näin siitä syystä, että päässäni on kenties hyvin stereotyyppisiä mielikuvia siitä millaiset välit pojilla on kasvettuaan ja aikuisina äitiinsä ja vanhempiinsa. Jotenkin ajattelen, että tytön olisin saanut pitää aina lähelläni, että läheisiin väleihin olisi tytön kanssa paremmat mahdollisuudet. Pelkään, että poika on etäisempi, meillä ei ole hänen kanssa yhteisiä juttuja, että poika ei soittele minulle, emme jaa asioita, käy kahvilla tms. Ahdistaa se, että joudun hyväksymään tämän yhden lapsen perheenä elämisen ja sen lisäksi pelkään etten koskaan saa pojan kanssa sellaista läheistä suhdetta, mikä voi olla äitien ja tyttärien välillä.
Kaipaisin nyt kipeästi positiivisia kokemuksia pojan äitinä elämisestä ja etenkin hyvistä väleistä pojan ollessa jo aikuinen. Ja myös mielellään positiivisia kokemuksia yhden lapsen perheenä elämisestä. Kiitos jo etukäteen.
Kommentit (34)
Itselläni on tyttö ja poika, molemmat ovat rakkaita. Molemmat ovat jo aikuisia. Tytär muistuttaa enemmän isäänsä ja poika minua. Ehkä siksi minulla ja pojallani on enemmän yhteisiä kiinnostuksen aiheita, kuten kirjat. Mieheni ja tyttäreni eivät lue kirjoja. Tyttäreni ei ole koskaan prinsessaleikkejä leikkinyt, joten ne miekka- ja pyssyleikit on olleet molempien kanssa. Mutta molemmat sukupuolet ovat ihan hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojat on ihan mahtavia ja siihen maailmaan osaksi pääseminen on etuoikeus. Lisäksi on ollut liikuttavaa seurata isän ja pojan suhteen kehittymistä ja miten minusta yhtäkkiä tulikin ihan kelpo pojan äiti. Meidän poika rakastaa kirjojen lukemista ja sylissä hengailua ja villiintyy ”tyypilliseksi Pojaksi” silloin tällöin.
Olen tällä hetkellä raskaana, mutta niin alussa etten vielä tiedä sukupuolta. Lähipiirin asenne ahdistaa ihan hirveästi: ”voi että toivottavasti on tyttö!” ”kai sä vähän kuitenkin tyttöä toivot” ”onhan nyt tyttö nyt kuitenkin tyttö” . Minulle on tämä maailman siisteimmän pojan jälkeen aivan yksi lysti vaikka tulis kolme poikaa lisää❤️
Kuulostaa siltä, että tarvitsisit anmattiapua kriisisi läpikäymiseen. En usko,että tyttölapsi olisi pelastanut sinua noilta ajatuksilta. Surisit ehkä silloin pojattomuutta tai Yksilapsisuutta.
Se millaiset välit teillä on tulevaisuudessa, on pitkälti ihan sinusta kiinni. Oma veljeni on todella läheinen äitimme kanssa ja soittelevatkin päivittäin.
Adoptoikaa tyttö. Ehkä tuon kovien kokemustesi tarkoitus on että annatte kodin jollekin myös kovia kokeneelle pienelle tytölle?
Minulla on kaksi poikaa ja yksi tyttö. Olen aina salaa mielessäni ajatellut, että onneksi näin päin. Olen ehdottomasti enemmän "poikien äiti", vaikka tyttö on mulle ihan tasan yhtä rakas, tärkeä ja erityinen.
Pojat ovat vaan hyviä tyyppejä. Mutkattomia ja hauskoja. Omat poikani ovat myös herkkiä, empaattisia ja fiksuja. En minä osaa oikein muuta sanoa kuin että pojat ovat ihania. 😊
Piti oikein miettiä mitä plussia olis...
+pojilla on usein helpompi murrosikä
+ei tarvi kuunnella pms-kiukutteluja
+ei tarvi pelätä,että pamahtaa paksuksi
+kaverisuhteet myös suht mutkattomia ei samanlaista kieroilua kuin tytöillä
+ei mee rahaa meikkeihin yms
+kasvata pojastas herrasmies,joka avaa sulle ovet ja kantaa kauppakassit
Miinuksia en keksi muuta ku haisevat sukat :D
Anna itsellesi aikaa toipua ja yritä olla kuormittamatta itseäsi ajattelemalla kauhean kauas tulevaisuuteen, mikään täällä ei ole luvattua, nauti hetkestä ja ihmettele pientä lastasi tässä ja nyt. Ajattele ekaa joulua poikasi kanssa!
Itse toivoin aikanani tyttöä ja minulle annettiin maailman ihanin poika! Yritimme lasta pitkään ja hän on ainoa lapsemme. Poika on vielä pieni mutta meillä on sellainen sielujen sympatia että en usko sen katkeavan koskaan. Olen hänen suosikkinsa ja hän tietenkin minun. Päivittäin hän kertoo että rakastaa minua, halataan ja pussataan ja tapellaan, pyydetään anteeksi ja nauretaan. Olen saanut olla koko sydämestäni äiti tälle lapselle ja hän on opettanut minut olemaan onnellinen siitä mitä minulla on. Miksi aikanaan toivoin mitään muuta, oli tarkoitettu että juuri hän on minun lapseni. Ei sillä ole väliä onko hän tyttö vai poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa sukupuolten välillä on kuilu. Johtuu feminismistä. Ulkomailla äiti on hyvin läheinen pojalleen. Tuo mm herkkuja ja ruokaa pojan kotiin. Saattaa käydä siivoamassa. Jos pojalla on huono tyttöystävä äiti saattaa soittaa tyttöystävälle ja haukkua tämän. Äitille voi soittaa ja pyytää rahaa lainaan.
Pojan tulee ottaa oma äiti ylä tai alakertaan sitten kun äiti on vanha mummeli. Äitiä tai isää ei saa laittaa vanhustentaloon tai muuten on pettänyt oman veren.
No vertailuna: mulla ei ollut mitään välejä äitiini, miehellä todella hyvät, läheiset ja avoimet välit äitiinsä. Tuttavat erosi, kaksi lähes aikuista poikaa (19v ja 17v). Muuttivat äitinsä mukana, vaikka ihan ok välit isäänkin, jolle jäi isompi kämppäkin. Eli eipä tuo ole sukupuolisidonnainen asia, vaan kasvatuksellinen. Itsellä kolme poikaa, en nyt keksi kuin jonkun ripisienpidennysession (jonne en menisi itsekkään) joka on jäänyt sen takia väliin, että on poikia. Käydään teatterissa, konserteissa, shoppailemassa, syömässä kaupungilla, spahoidoissa (varsinkin kuopus rakastaa käydä hierottavana). Ja sitten katsotaan yhdessä telkusta futis ja korismatseja, käyn heidän omissa peleissään, metsävaelluksilla, luetaan kokeisiin yhdessä jne. Muutaman tytön äidin tunne, ihan samantyyppisiä asioita he lastensa kanssa tekevät kuin minä omieni. Sukupuolesta saa ongelman jos haluaa. Mutta sulla on vielä hormonit sekä sen synnytyksen että sen kohdunpoiston takia ihan pitkin ja poikin. Anna ajan kulua, ja hae jotain keskusteluapua, tuo on rankka paikka kelle hyvänsä, menettää yhtäkkiä osa sisukaluistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos todella mieltä lämmittävistä vastauksista, tätä juuri tarvitsin. Erityisesti nro. 28, viestisi oli ihana.
Seuraavaksi rupean työstämään tätä asiaa terapeutin kanssa, eiköhän kaikki vielä käänny ihan hyväksi. Ja nyt keskityn rakkaaseen poikaani ja meidän yhteiseen ensimmäiseen jouluun. Kuinka ihanaa on, että hän on olemassa❤️-Ap
Ainoa mitä vähän kaipasin pojan äitinä oli että vaatteet on paljon tylsempiä ja välillä ois ollu kiva ostaa jotain tyttöjen hörhelöitä :)
Mutta siskollani on onneksi kaksi tyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Adoptoikaa tyttö. Ehkä tuon kovien kokemustesi tarkoitus on että annatte kodin jollekin myös kovia kokeneelle pienelle tytölle?
Minulla on kaksi poikaa ja yksi tyttö. Olen aina salaa mielessäni ajatellut, että onneksi näin päin. Olen ehdottomasti enemmän "poikien äiti", vaikka tyttö on mulle ihan tasan yhtä rakas, tärkeä ja erityinen.
Pojat ovat vaan hyviä tyyppejä. Mutkattomia ja hauskoja. Omat poikani ovat myös herkkiä, empaattisia ja fiksuja. En minä osaa oikein muuta sanoa kuin että pojat ovat ihania. 😊
Ohis, mutta et taida tietää kuinka vaikeaa adoptoiminen on? Prosessi kestää vuosikausia ja seula adoptiovanhemmiksi pääsemisestä on todella tiukka. Eikä siinä prosessissa todellakaan voi toivoa sukupuolta. T. Asiaan perehtynyt
Olen pahoillani <3
Itsellä on molemmat, ja molemmat on erilaisia, omalla tavoillaan hyviä tyyppejä. Poika ehkä vähän herkempi. Älä ajattele liikaa sukupuolen kautta, vaan ihan omana persoonanaan, minkälaiseksi paljaastuukaan ajan kanssa.
Sitten vielä kysyn, että olisiko adoptio mahdollisuus? Siis jos ylipäänsä haluaisitte vielä lapsia enemmän? Tsemppiä joka tapauksessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adoptoikaa tyttö. Ehkä tuon kovien kokemustesi tarkoitus on että annatte kodin jollekin myös kovia kokeneelle pienelle tytölle?
Minulla on kaksi poikaa ja yksi tyttö. Olen aina salaa mielessäni ajatellut, että onneksi näin päin. Olen ehdottomasti enemmän "poikien äiti", vaikka tyttö on mulle ihan tasan yhtä rakas, tärkeä ja erityinen.
Pojat ovat vaan hyviä tyyppejä. Mutkattomia ja hauskoja. Omat poikani ovat myös herkkiä, empaattisia ja fiksuja. En minä osaa oikein muuta sanoa kuin että pojat ovat ihania. 😊
Ohis, mutta et taida tietää kuinka vaikeaa adoptoiminen on? Prosessi kestää vuosikausia ja seula adoptiovanhemmiksi pääsemisestä on todella tiukka. Eikä siinä prosessissa todellakaan voi toivoa sukupuolta. T. Asiaan perehtynyt
Olen käsittänyt, että tietyistä maista, esim. Kiinasta olisi helpompi saada tyttöjä?
No ainakin se on binääristä sukupuolta.
Minulla on lähes täysi-ikäinen poika, joka on niin empaattinen, lämminsydäminen ja hyväntahtoinen kuin kuvitella saattaa. Vaikea nähdä, että emme olisi joskus läheisiä - jos niin käy, niin saan varmasti katsoa vain peiliin. Perheessämme on myös kaksi tyttöä, joiden kanssa voi hyvinkin tulla mutkia matkaan, sillä heitä on siunattu äitinsä vähän tulisemmalla luonteella :D