Miksi seurakunnat eivät järjestä seurakuntalaisten lapsille OMAA kristillistä joulujuhlaa kouluajan jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Onhan seurakunnilla lapsiperheille vaikka mitä ohjelmaa etenkin joulunaikaan ja toki muulloinkin. Me pyrimme käymään lapsen kanssa näissä tilaisuuksissa, kun vaan pääsemme.

Eivätkä ne kaikki ole pelkästään sanan julistamista. Esim viime viikolla oli kirkolla Suomen Barokkiorkesterin satuesitys lapsille, johon oli yhdistetty teatteria, sadunkerrontaa, barokkimusiikkia ja yhteislaulua. Hieno kokonaisuus! Seurakunnan urkuri oli järjestänyt cembalonkin paikalle.

Seurakunnat tekevät hienoa varhaiskasvatustyötä. Tosin lapseni koulussa oli viime vuonna joulukirkko ja joulujuhlassa Enkeli taivaan ja seimikuvaelma.

Seurakunnat ekevät ja ova tehneet paljon hyvää toki myös joukkoon mahtuu myös mätiä omenoita, niinkuin mihin hyvänsä laajempaan yhteisöön. Oman kokemukseni mukaan osalle pelkkä maininta ja sanapari koulu ja uskonto aiheuttaa primitiivireaktion, joka hieman hämmentää. En tiedä miä aikanaan Neuvostoliitossa meni pieleen kun sielläkin yrittivät kokonaan kielää ja estää ihmisilä uskonnon ja uskonnon harjoittamisen mutta, josain syystä se ei toiminut ja onnistunut hävitämään ja lopettamaan ihmisen halua uskoa tai harjoittaa uskontoa yks tai yhdessä muiden kanssa.        

En kuulu kirkkoon enää, eikä lapseni ole koskaan kuuluneetkaan. Mutta en ymmärrä miksi joullujuhliakevätjuhlia ei voisi järjestää kirkossa. Monesti kirkot ovat aika juhlallisia paikkoinakin verrattuna koulun voikkasaliin.

Ja vaikka en itse mikään uskovainen ole, niin en koe jouluevankeliumia uskonnon tuputtamisena. Koska en "usko" on Raamattu minulle kirja siinä missä Pekka töpöhännän seikkailutkin.

Joten miten muihin uskontoihin kuuluvia/ kokonaan uskonnottomia nämä meidän perinteiset rituaalit loukkaa.