Miksi pidän kaikkea niin helposti liikuttavana?

Toissapäivänä kun avasin verhot aamulla ja näin että lunta on satanut, liikutuin siitäkin niin että itkin.

Ap

<3

Oletko raskaana?

Mäkin oon hurjan sensitiivinen ihminen, keskivertoa sensitiivisempi. Hankaloittaa elämää jonkin verran ja aina saa hävetä omaa ylireagointia ):

koiranpennut, kissanpennut, awws

Liikutun aina chick-flicksejä ja kyyniä virtaa,vaikka olen mies.

Mä olen aika samanlainen, mutta minusta se on ihan hyvä ominaisuus ihmisessä. Tietysti on pitänyt vähän opetella hillitsemään reaktioitaan, ettei ihan kaikesta ole posket märkinä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aika samanlainen, mutta minusta se on ihan hyvä ominaisuus ihmisessä. Tietysti on pitänyt vähän opetella hillitsemään reaktioitaan, ettei ihan kaikesta ole posket märkinä.

neuvoja pliis

Minulla oli tuollaista, kun lopetin mielialalääkkeet ja tippaa tuli linssiin aivan ihme asioista kun aivomehut oli niin sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin oon hurjan sensitiivinen ihminen, keskivertoa sensitiivisempi. Hankaloittaa elämää jonkin verran ja aina saa hävetä omaa ylireagointia ):

Miksi pitäisi hävetä? Ei tarvitse! ❤ Ymmärrän kyllä että tässä yhteiskunnassa herkkyyttä ei aina katsota hyvällä, mikä on ikävää. "Kärsin" itse samasta, olen hirveän herkkä ja tosi pienet arkiset asiat saavat mut liikuttumaan.

Vierailija kirjoitti:

Oletko raskaana?

En. 🤔

Ap

Haittaako se?

Olen samanlainen. Viime viikolla näin pienen pienen pikkuruisen villasukan ulkoilupolulla pudonnnena. Jotenkin se liikutti kovasti, vaikka en osaa syytä selittää. Pikkuvauvan kärryistä tietysti pudonnut ja ehkä perhe elää elämäänsä ihan reippaana tästä vastoinkäymisestä huolimatta :D

Olen opiskellut, minulla on hyvä työ, perhe ja kolme lasta. En koe mitään ongelmia siitä, että olen mahdollisesti hieman yliherkkä ja -empaattinen arkipäiväisille asioille. Osaan kyllä toimia järkevästi ja kylmäpäisesti tarvittaessa. 

Jospä on suorastaan rikkaus tuntea eikä kävellä tuolla kuin zombie?

Vierailija kirjoitti:

Haittaako se?

Olen samanlainen. Viime viikolla näin pienen pienen pikkuruisen villasukan ulkoilupolulla pudonnnena. Jotenkin se liikutti kovasti, vaikka en osaa syytä selittää. Pikkuvauvan kärryistä tietysti pudonnut ja ehkä perhe elää elämäänsä ihan reippaana tästä vastoinkäymisestä huolimatta :D

Olen opiskellut, minulla on hyvä työ, perhe ja kolme lasta. En koe mitään ongelmia siitä, että olen mahdollisesti hieman yliherkkä ja -empaattinen arkipäiväisille asioille. Osaan kyllä toimia järkevästi ja kylmäpäisesti tarvittaessa. 

Jospä on suorastaan rikkaus tuntea eikä kävellä tuolla kuin zombie?

Vauvojen pienet ja hyvältä tuoksuvat pehmoiset sukat ja pipot <3

Vierailija kirjoitti:

Haittaako se?

Olen samanlainen. Viime viikolla näin pienen pienen pikkuruisen villasukan ulkoilupolulla pudonnnena. Jotenkin se liikutti kovasti, vaikka en osaa syytä selittää. Pikkuvauvan kärryistä tietysti pudonnut ja ehkä perhe elää elämäänsä ihan reippaana tästä vastoinkäymisestä huolimatta :D

Olen opiskellut, minulla on hyvä työ, perhe ja kolme lasta. En koe mitään ongelmia siitä, että olen mahdollisesti hieman yliherkkä ja -empaattinen arkipäiväisille asioille. Osaan kyllä toimia järkevästi ja kylmäpäisesti tarvittaessa. 

Jospä on suorastaan rikkaus tuntea eikä kävellä tuolla kuin zombie?

Voi mikä suloinen mielikuva pikkuruisesta villasukasta ulkoilupolulla. Olisi niin mahtavaa tutustua noin samalla tavalla tuntevaan ihmiseen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin oon hurjan sensitiivinen ihminen, keskivertoa sensitiivisempi. Hankaloittaa elämää jonkin verran ja aina saa hävetä omaa ylireagointia ):

Miksi pitäisi hävetä? Ei tarvitse! ❤ Ymmärrän kyllä että tässä yhteiskunnassa herkkyyttä ei aina katsota hyvällä, mikä on ikävää. "Kärsin" itse samasta, olen hirveän herkkä ja tosi pienet arkiset asiat saavat mut liikuttumaan.

Ei todellakaan tarvi hävetä! Kuulun myös näihin herkkiin. Silmänurkat kosteina vähän väliä, eikä kummoista tarvi olla esim. se vessapaperimainos, jossa on sen pienen pojan kaverina se gorillantyyppi. Tunteminen osoittaa tervettä tunneälyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin oon hurjan sensitiivinen ihminen, keskivertoa sensitiivisempi. Hankaloittaa elämää jonkin verran ja aina saa hävetä omaa ylireagointia ):

Miksi pitäisi hävetä? Ei tarvitse! ❤ Ymmärrän kyllä että tässä yhteiskunnassa herkkyyttä ei aina katsota hyvällä, mikä on ikävää. "Kärsin" itse samasta, olen hirveän herkkä ja tosi pienet arkiset asiat saavat mut liikuttumaan.

Ei todellakaan tarvi hävetä! Kuulun myös näihin herkkiin. Silmänurkat kosteina vähän väliä, eikä kummoista tarvi olla esim. se vessapaperimainos, jossa on sen pienen pojan kaverina se gorillantyyppi. Tunteminen osoittaa tervettä tunneälyä. 

Ai sinuakin liikuttaa se, sama juttu täällä! 💜

Ap

Monesti aivan pienet asiat liikuttavat kyyneliin asti.  Kuten se, että liikennevaloissa auto väisti hälytysajossa olevaa ambulanssia, televisiossa joku maailmanmatkaaja kiitti sydämellisesti paikallista asukasta...ei mitään suurta, aivan pieniä arkisia asioita niin johan kurkkua kuristaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin oon hurjan sensitiivinen ihminen, keskivertoa sensitiivisempi. Hankaloittaa elämää jonkin verran ja aina saa hävetä omaa ylireagointia ):

Miksi pitäisi hävetä? Ei tarvitse! ❤ Ymmärrän kyllä että tässä yhteiskunnassa herkkyyttä ei aina katsota hyvällä, mikä on ikävää. "Kärsin" itse samasta, olen hirveän herkkä ja tosi pienet arkiset asiat saavat mut liikuttumaan.

Ei todellakaan tarvi hävetä! Kuulun myös näihin herkkiin. Silmänurkat kosteina vähän väliä, eikä kummoista tarvi olla esim. se vessapaperimainos, jossa on sen pienen pojan kaverina se gorillantyyppi. Tunteminen osoittaa tervettä tunneälyä. 

Ai sinuakin liikuttaa se, sama juttu täällä! 💜

Ap

Liikutti muuten myös tuo sanavalintasi "gorillantyyppi" ☺️ 😄

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin oon hurjan sensitiivinen ihminen, keskivertoa sensitiivisempi. Hankaloittaa elämää jonkin verran ja aina saa hävetä omaa ylireagointia ):

Miksi pitäisi hävetä? Ei tarvitse! ❤ Ymmärrän kyllä että tässä yhteiskunnassa herkkyyttä ei aina katsota hyvällä, mikä on ikävää. "Kärsin" itse samasta, olen hirveän herkkä ja tosi pienet arkiset asiat saavat mut liikuttumaan.

Ei todellakaan tarvi hävetä! Kuulun myös näihin herkkiin. Silmänurkat kosteina vähän väliä, eikä kummoista tarvi olla esim. se vessapaperimainos, jossa on sen pienen pojan kaverina se gorillantyyppi. Tunteminen osoittaa tervettä tunneälyä. 

Ai sinuakin liikuttaa se, sama juttu täällä! 💜

Ap

Joo! Ihan samanlaiset pienet asiat saavat liikkuttumaan, kuin mitä täällä muut jo ovat maininneet. Saatan katsoa taivasta ja liikuttua siitä. Tai nähdä pienen lapsen pihalla ja alkaa itkemään. Onhan se joskus vaikeaa selittää muille, miksi alkaa itkemään kuin tyhjästä. Moni ei ymmärrä, mutta pidän tätä piirettä ihmisessä kuitenkin rikkautena. :)

Vierailija kirjoitti:

Monesti aivan pienet asiat liikuttavat kyyneliin asti.  Kuten se, että liikennevaloissa auto väisti hälytysajossa olevaa ambulanssia, televisiossa joku maailmanmatkaaja kiitti sydämellisesti paikallista asukasta...ei mitään suurta, aivan pieniä arkisia asioita niin johan kurkkua kuristaa.

Sitä usein luulee olevansa ainoa joka tällä tavalla asiat kokee ja tuntee. Harmi ettei tosielämässä tule koskaan tutustuttua tällaisiin samankaltaisiin ihmisiin. Voi kai johtua siitäkin että herkät ihmiset eivät niin helposti tutustu uusiin ihmisiin, kun ei haluta "ahdistella" muita tms. Ajatellaan asioita vähän liiankin monelta kantilta tai jotain.

Ap