Miksi pidän kaikkea niin helposti liikuttavana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin oon hurjan sensitiivinen ihminen, keskivertoa sensitiivisempi. Hankaloittaa elämää jonkin verran ja aina saa hävetä omaa ylireagointia ):

Miksi pitäisi hävetä? Ei tarvitse! ❤ Ymmärrän kyllä että tässä yhteiskunnassa herkkyyttä ei aina katsota hyvällä, mikä on ikävää. "Kärsin" itse samasta, olen hirveän herkkä ja tosi pienet arkiset asiat saavat mut liikuttumaan.

Ei todellakaan tarvi hävetä! Kuulun myös näihin herkkiin. Silmänurkat kosteina vähän väliä, eikä kummoista tarvi olla esim. se vessapaperimainos, jossa on sen pienen pojan kaverina se gorillantyyppi. Tunteminen osoittaa tervettä tunneälyä. 

Ai sinuakin liikuttaa se, sama juttu täällä! 💜

Ap

Joo! Ihan samanlaiset pienet asiat saavat liikkuttumaan, kuin mitä täällä muut jo ovat maininneet. Saatan katsoa taivasta ja liikuttua siitä. Tai nähdä pienen lapsen pihalla ja alkaa itkemään. Onhan se joskus vaikeaa selittää muille, miksi alkaa itkemään kuin tyhjästä. Moni ei ymmärrä, mutta pidän tätä piirettä ihmisessä kuitenkin rikkautena. :)

Sielunsiskoja olemme, kuulostat niin minulta ☺️

Ap

Täälläkin samaa seurakuntaa- melkein kuuskymppinen,elämää paljon nähnyt täti.

Erikoisin viimeaikainen nyyhkytykseen johtanut juttu oli,kun luin miten Tarjanne- laiva tuuttaa aina ohimennessään Kuru-laivan ruostuneelle romulle rannassa. Noniin,ja kirjoittaminen aktivoi kyyneleet nytkin!

Turha kaiketi mainitakaan,miten ihanan raskaita ovat olleet neljän lapsen syntymät, vauva-ajat, kouluunlähdöt...you name it.

Rikkautena pidän ehdottomasti,ei tässä koneita olla!

Täällä kans yksi herkkis.

Pillit päällä ajavat ambulanssit on mun pahin heikkous. Kouraisee todella syvältä, että nyt jollakin on oikeasti hätä, ja kyyneleet nousee silmiin. Eikä ole mitään vanhaa traumaa, että jotain tällaista olisin henkilökohtaisesti kokenut.

Toinen kestoheikkous on vähän kömpelöt, honkkelit teinipojat kilometriraajoineen. En kestä ajatusta, että kohta omatkin pojat ovat yhtä liikkuttavan söpöjä, ja niin taas tämä mamma pillittää.

Kerran kyynelehdin, kun ajoin perjantaina tietyömaan läpi ja siellä miehet olivat selvästi kotiinlähtötunnelmissa. Ihana ajatus, että pääsivät kotiin perheidensä luokse tai kuka siellä sitten odottikaan.

En kestä, kun joku sanoo jotain kivaa mun lapsista, heti on tippa linssissä.

Listaa voi jatkaa televisio-ohjelmiin, mainoksiin, lehtijuttuihin... 😄

Tämä kaikki on vähän ristiriitaista, koska olen oikeastaan aika miehisen suoraviivainen ja asioihin hyvin realistisesti suhtautuva nainen, mutta sitten kuitenkin ihan järjettömän herkästi ja pienestä liikuttuva. Joku sanoi että saa hävetä ja kyllä muakin hävettää, koska useimmiten ihmiset vaivaantuvat, kun huomaavat toisella kyyneleet silmissä.

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin samaa seurakuntaa- melkein kuuskymppinen,elämää paljon nähnyt täti.

Erikoisin viimeaikainen nyyhkytykseen johtanut juttu oli,kun luin miten Tarjanne- laiva tuuttaa aina ohimennessään Kuru-laivan ruostuneelle romulle rannassa. Noniin,ja kirjoittaminen aktivoi kyyneleet nytkin!

Turha kaiketi mainitakaan,miten ihanan raskaita ovat olleet neljän lapsen syntymät, vauva-ajat, kouluunlähdöt...you name it.

Rikkautena pidän ehdottomasti,ei tässä koneita olla!

Tuttu tarina tuo Kurun uppoaminen minullekin. En tiennytkään että tuollainen tapa on. Oi, kuinka liikuttavaa.