Oletko kokenut työpaikkakiusaamista?

Olen Vajaassa vuodessa tilanne rauhoittui monennkeskustelun jälkeen. Mutta anteeksi en anna, 2 hlöä liittoutui minua vastaan aivan järjettömin perustein ja teki elämästä ihan helvettiä

Vierailija kirjoitti:

Olen Vajaassa vuodessa tilanne rauhoittui monennkeskustelun jälkeen. Mutta anteeksi en anna, 2 hlöä liittoutui minua vastaan aivan järjettömin perustein ja teki elämästä ihan helvettiä

Miten he tekivät elämästäsi helvettiä?

Olen ja lähdin kaikista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen Vajaassa vuodessa tilanne rauhoittui monennkeskustelun jälkeen. Mutta anteeksi en anna, 2 hlöä liittoutui minua vastaan aivan järjettömin perustein ja teki elämästä ihan helvettiä

Miten he tekivät elämästäsi helvettiä?

Pahinta oli tiedon pimittäminen

Supinaa, kokouksissa tiuskimista, naaman vääntelyä mutta ”ei mitään” jos kysyttiin oliko jotain lisättävää/kommentoitavaa.

Pahin oli tokaisu kahdenkeskisessä tilanteessa (ei todistajia) ”olet ammattitaidoton idiootti, jota ei olisi koskaan pitänyt palkata” Siitä oli sitten helppo jatkaa eteenpäin...

Yhdessä vaiheessa sain jatkuvasti kuulla vitsailua seksuaalisesta suuntautumisestani koska olen ikisinkku, ihan työnjohtajaa myöten. Olin jo melko lailla loparien partaalla, mutta se laantui kun ilmeisesti kyse oli jostain "hyväntahtoisesta kannustamisesta" ja nyt huomasivat, että olen ns. toivoton tapaus eikä maksa enää vaivaa.

Olen. Kyseisen työpaikan/yksikön ongelmat ovat pomojen tiedossa, joten ei tarvinut edes itse kertoa. Pomot kysyivät siitä itse ja sanoivat, että saan siirtyä toiseen yksikköön, jos haluan. 

En ole kokenut työpaikkakiusaamista.

Kyllä, esimiehen taholta. Puhumattomuutta, palaverien ulkopuolelle jättämistä jne. En edes tajunnut olevani kiusattu, olin vain ihan loppu henkisesti... lähdin pois.

Pienet työpaikat ovat siinä mielessä pahimpia, ettei toiselle osastolle siirron vaihtoehtoa ole. Uskoakseni ne voivat olla parhaimmillaan parempia kuin isot työyhteisöt, mutta pahimmillaan täysiä helvettejä.

Siis onko työpaikka kiusaaminen oikeasti joku ongelma. En vähättele kokemuksianne missään nimessä, mutta henkilökohtaisesti haluaisin kokea työpaikkakiusaamistä kuinka hauskalta se kuullostaakin

Pahin työpaikkakiusaajani oli soma lialainen, opiskelunsa kesken jättänyt "hoitaja". Itse yritin tehdä työni eettisesti, ihmisyyden huomioon ottaen, mahdotonta.

Ns. eläketyöpaikassani kestin olla kokonaista 4 kk, sitten hyppäsin pois. Kauheaa työpaikkakiusaamista, tärkeintä oli, kun istuttiin tupakalla ja tuli prseen alla tehtiin mitä tehtiin. Tosin koko osaston henki oli tyrmäävä, mutta tämä soma li oli pahin. Maine kyllä osastosta kiiri....Kyseessä iso palvelukeskus Helsingissä.

En koskaan. Olen työpaikalla kaikille aina ystävällinen. En ala liian läheiseksi kenenkään kanssa. Teen myös asioita, jos joku tarvitsee apuani. Mulla on sen verran vahva tahto, että en oo kokenu koskaan kiusaamista. Selän takana minua on kyllä haukuttu. En välitä siitä.

Vierailija kirjoitti:

Pahin työpaikkakiusaajani oli soma lialainen, opiskelunsa kesken jättänyt "hoitaja". Itse yritin tehdä työni eettisesti, ihmisyyden huomioon ottaen, mahdotonta.

Ns. eläketyöpaikassani kestin olla kokonaista 4 kk, sitten hyppäsin pois. Kauheaa työpaikkakiusaamista, tärkeintä oli, kun istuttiin tupakalla ja tuli prseen alla tehtiin mitä tehtiin. Tosin koko osaston henki oli tyrmäävä, mutta tämä soma li oli pahin. Maine kyllä osastosta kiiri....Kyseessä iso palvelukeskus Helsingissä.

Mystistä, että tätä miinustetaan. Aito kokemus, elävästä elämästä. Huippu oli se, että halusin iltavuorossa, iltapesujen jälkeen lukea ja keskustella hetken parempikuntoisten kanssa. Sehän ei käynyt, sänkyyn vaan ennen klo 19.00. Kun yritin asiallisesti hoitaa asian, toinen iltahoitajista tönäisi minua. Siihen loppui työ siellä. Osastonhoitaja oli täysi lapanen.

Kyllä on kiusattu, mutta vain naisvaltaisissa paikoissa.

Minulle ei juurikaan kerrottu mitään, koska en osallistunut juoruiluun.

Joku kerta opetellessani uutta työtä, katsoivat vierestä, kun tein virheen, onneksi huomasin itse ja pystyin korjaaman asian.

Joku olisi voinut kuolla virheeni takia, mutta nämä vaan naureskeli, että haluttiin katsoa osaatko?

Onneksi pääsin siitä pa.....sk.?iaslaumasta.

Kyllä, tärkeitä tietoja jätettiin kertomatta, että työtä oli mahdotonta hoitaa hyvin. Kaikkien kuullen raivottiin, eristettiin, ei kutsuttu syömään, kommentoitiin kaikkiin asioihin negatiivista, juoruttiin pahaa selön takana, valehdeltiin esimiehelle kaikenlaista. Jos työtä yritti tehfä hyvin, siitä suututtiin, koska se oli uhka muille. Jos teki väsymyksen tai tiedon saannin ongelman takia virheen, siitä raivottiin. Eli pyrittiin koko ajan näyttämään kiusattu mahdollisimman huonossa valossa. Kiusaaminen on yleensä kollektiivinen asia, jota työyhteisö yhdessä ruokkii.

Kiusataan koko ajan, kiusaaja on lähiesimies. Kiusaaminen on keskustelujen jälkeen niin hienovaraista, ettei kiusaajaa voi syyttää mistään konkreettisesta. Lähden heti, kun on paikka minne lähteä. En voi jädä työttömäksi.

Joo koska yliopistolla professorit saavat sikailla aika vapaasti ilman sanktioita.

Olen kokenut ja ihmettelen eikö vastuu firman tuloksesta ollenkaan huoleta kiusaajia. Ei ole ollenkaan hyvä tapa tehdä bisnestä.