Sain juuri viestin, että ystävieni vauva on kuollut...
Poika oli 2kk vanha. Ollut koko elämänsä sairaalassa, kotona ehti olla ennen kuolemaansa 4 päivää. Koko aika on ollut epävarmuutta, välillä näyttänyt jo paremmalta ja sitten menty taas lujaa alaspäin.
Oli kuulemma kuollut äitinsä syliin.
Haluaisin lähettää lapsen äidille jonkin viestin, mutta tuntuu, että olen aivan sanaton... Vaikka tämä oli aivan odotettavissa ollut juttu, niin kova isku uutinen oli. Lapsi oli ystävieni ensimmäinen.
Kommentit (29)
En löydä sanoja ilmaisemaan tarpeeksi halveksuntaa sinua kohtaan. Luulitko, että kukaan ei huomaisi, että kerrot tapauksesta, josta erään TYTTÖvauvan äiti kertoo toisella keskustelupalstalla? Et edes vaivaudu muuntelemaan yksityiskohtia kuin aivan vähän, muuten juttu on täysin tunnistettava. Sairaat huvit sinulla, ratsastaa toisen perheen tragedialla.
Miettikää nyt. Kuinka kivaa teistä olisi, jos olisitte tuon vauvan äitejä, ja joku vitun urpo keräisi sympatia- ja draamapisteitä revittelemällä juttua vauva-lehden urpoimmalla keskustelupalstalla! Minä en ainakaan puhuisi kyseiselle ääliölle enää koskaan sanaakaan, ja aloittaisin mahdollisimman tunnistettavan ketjun jokaiselle olemassaolevalle nettipalstalle jokaisesta peräpukamaongelmasta, jonka tietäisin tällä tyypillä olevan.
itse ainakin muutan täällä kirjoittaessani aina esim tyttäremme sukupuolen pojaksi ja iäksi sanon vaikka 4v, jos hän on 3v. Ihan vaan siksi, että tiedän täällä palstailevan paljon tuttujamme ja ihan kaikkea ei aina halua tuttavien korviin (ainakaan tätä kautta).
En edelleenkään ole sitä toista kirjoitusta lukenut, mutta olisiko siinä samasta tapauksesta kyse? Jompi kumpi vaan muunnellut hiukan tietoja, jottei tunnistettaisi.
Sitten tuohon reposteluun, niin täällä nimettömänä on niin helppo hakea myötätuntoa. Jos minun kaverilleni kävisi noin, niin olisin varmaan niin murtunut itsekin, että olisi pakko jonnekin tapahtunutta purkaa. Jos tänne siitä päättäisin kirjoitella, niin aivan varmasti muuttaisin tietoja sen verran, ettei tapausta tunnistettaisi.
Vierailija:
Lähetä halauksia ystävällesi puhelimitse tai tekstiviestitse. Meillä on pieni lapsi ja minäkin varmaan lakkaisin elämästä jos hän kuolisi.
Olenko mä nyt jotenkin huonompi, kun minulta kuoli puolivuotias täysin yllättäen ja elän vieläkin?????! Ärsyttää noi " Mä varmaan kuolisin jos mun lapsille jotain tapahtuis!" Niin se on vain kummasti jaksettava ja elettävä elämää eteenpäin. Ei kai kukaan toivo lapsensa kuolemaa, mutta kun sellaistakin tapahtuu :(
Eikä sillä, etteikö se olisi oikeutettuakin.
Ei siitä täysin selviä ikinä. Suru on aina mukana. Joskus vahvana ja joskus lievempänä.
Kummastuttaa sanan sijaan oli tarkoitus laittaa mainitsemasi ärsyttää.
" puuttuu" jokin, vaikka lapsia tulisi kymmenen kuolleen jälkeen. Suru myös vahvistaa, opettaa katsomaan elämää eri lailla ja miettimään mikä oikeasti on tärkeää. T:33
Mutta siis en osaa oikein sanoa mitään, meidän oma vauva oli aivan hilkulla kuolla tässä pari kuukautta sitten. Itse välillä jaksoin olla puhelimessa välillä en, varmaan kannattaa vaan kysyä että jaksaako äiti puhua... Tosin heillä tietysti vielä eri tilanne, kun lapsi on kuollut. Pahoitteluni ja yritä olla tukena jos ystäväsi sitä tarvitsee.