Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntui saada remmiä?
08.11.2019 |
Jos siis vielä sen ikäisenä sait remmiä, että muistat, niin miltä se oikeasti tuntui? Sattuiko se kamalasti vai vastaavaa kuin joku nipistys, tukistus tms?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Sellaisen polttavan tunteen muistan.
Oliko siitä mitään hyötyä (käyttäydyitkö paremmin sen jälkeen)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Systerin kanssa saatiin molemmat näytösluontoisesti remmiä pari kertaa.
Sattui (kirveli tms.) vähän. Lähinnä harmitti ja kiukutti että sain ylipäänsä rangaistuksen. Ilmeisesti toimi hyvin kasvatuskeinona, sillä jatkossa uskottiin kieltoja paremmin eikä remmiin tarvinnut tarttua.
Vierailija kirjoitti:
Ota minut väkisin!
En ota. Sori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sattui. Minua pahoinpideltiin myös muilla tavoilla. En ymmärrä, mitä sellaista viisivuotias voi tehdä, että pitää hakata.
Kasvatti vihaa hakkaajaa kohtaan. Se kulminoitui ja jossain vaiheessa hakkaaja olikin hakattava. Väkivallan malli oli annettu, joten no mercy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu alle 10 vuotiaana tuli remmistä ja vieläkään tiedä mitä pahaa tein mutta oli vissiin tapana silloin 80 luvulla. Ja joo en sen paremmaksi tullut ja ns. omahuone ja pakeneminen viimeiseen turvapaikkaan eli sänkyyn ei auttanut. Joka paikassa voi saada turpaan näköjään.
Muistan sen poltteen, kirvelyn ja arkuuden. Sen jälkien piilottelun ja rasvaamisen sekä salailun. Laastareita varastin joskus kaupasta, koska valitin turhaan pienistä naarmuista, eikä niihin rahaa annettu. Muistan, kun vedin itku simässä farkkuja jalkaan, kun karhea kangas nuoli haavoja. Pyörällä oli ikävä ajaa kaupaan, kun haava vain hankautui. Jos oli rahaa, niin ostin laastareita ja menin huoltoaseman vessaan teippaamaan. Koulussa oli hankala joskus istua, kun takapuolessa isot haavat. Piti keikkua kankulta toiselle. Joskus itkin salaa vessassa. Se oli ainut keino koulussa helpottaa kipua. Istuin pöntöllä ja sivelin haavoihin kylmää vettä ja itkin. Sain haavat siitä, että äiti oli aamulla töihin lähtiessä ottanut kolikkopurkista bussimatkaan pari markkaa ja unohtanut kannen auki.
Aikuisena otin alaselkään tatuoinnin, koska en halunnut ihmisten kyselevän, mistä olin saanut arpia. Kun isä sairastui syöpään, en käynyt kertaakaan hänen luonaan, enkä sairaalassa. Iloitsin uutisesta ja tunsin helpotusta. Ei hän minua sinne kaivannut. Ei edes kysynyt, missä olin. Kertoi kävijöille, että olen kiittämätön. En lopulta mennyt edes hautajaisiin ja minut tietysti haukuttiin. Vain muutama serkku tiesi taustan ja puolustivat minua. Isä oli korkeasti koulutettu ja työyhteisössä pidetty. Kunnallispoliitikko, kaikkien kaveri ja hauska seuramies. Kaappijuoppo, narsisti, sadisti.
En oikein koskaan tiennyt syytä, miksi ansaitsin remmiä. Jos joskus pahoinpitelette lapsianne, niin ainakin kertokaa, miksi. Sille on aikuisena toipumisen kannalta suuri merkitys.
Mukavampaa tulevaisuutta kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus se odottelu oli melkeinpä pahempaa. Muistan ainakin sen kun joskus kouluikäisenä olin kiukutellut kauppareissulla ja sanottiin, että kotona tulee remmistä. Sitten vatsa kipristellen loppureissun ajan jännität sitä, kun palataan kotiin! :(
Vierailija kirjoitti:
Kumma, että niin monet naiset tykkää saada remmiä
mies51v
Mitä sä oikein sieltä baareista kotiis keräilet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Remmistä ei tullut, mutta tukistaminen tuli tutuksi. Tuntui kuin ois päänahka kiskottu irti. Liekö lapsen kipuaisti jotenkin herkempi.
Vierailija kirjoitti:
Joskus se odottelu oli melkeinpä pahempaa. Muistan ainakin sen kun joskus kouluikäisenä olin kiukutellut kauppareissulla ja sanottiin, että kotona tulee remmistä. Sitten vatsa kipristellen loppureissun ajan jännität sitä, kun palataan kotiin! :(
Mulla valitettavasti samalaisia muistoja... Toi jonkun mainitsema polttava tunne kuvailee sitä kurituksesta aiheutuvaa kipua melko hyvin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näistä kertomuksista huomaa miten eri asioita fyysinen rangaistus tarkoittaa eri ihmisille. Ei ihme että aihe herättää niin vahvoja tunteita, eivätkä keskustelijat aina kohtaa.
Toisille se oli pari kertaa lapsuudessa pahimpien perseilyjen yhteydessä käytetty, vanhempien auktoriteettia lisäävä ja lapsen pahanteon vakavuutta alleviivaava tehokeino, josta ei iho mennyt rikki eikä mustelmia tullut. Esim. lapsi saa muutaman riipaisun piiskaa saatettuaan tahallaan pikkusisarensa hengenvaaraan.
Toisille se on ollut silmitöntä, jatkuvaa, ennakoimatonta väkivaltaa. Järkyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Joskus se odottelu oli melkeinpä pahempaa. Muistan ainakin sen kun joskus kouluikäisenä olin kiukutellut kauppareissulla ja sanottiin, että kotona tulee remmistä. Sitten vatsa kipristellen loppureissun ajan jännität sitä, kun palataan kotiin! :(
Aika karua että noin pienestäkin syystä on kuritettu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se odottelu oli melkeinpä pahempaa. Muistan ainakin sen kun joskus kouluikäisenä olin kiukutellut kauppareissulla ja sanottiin, että kotona tulee remmistä. Sitten vatsa kipristellen loppureissun ajan jännität sitä, kun palataan kotiin! :(
Aika karua että noin pienestäkin syystä on kuritettu!
Nykyään vaan sanoitettaisiin tunne tuossa tilanteessa. "Äiti näkee, että sinun tekee mieli karkkia mutta ei saa silti kiukutella." Jos se ei tehoa, niin sitten äityli on voimaton pikku Nico-Petterinsä edessä.
Koko lapsuus meni pelon ilmapiirissä. Sanoisin myös, että se ainainen kurituksen uhka oli jopa pahempi mielenterveydelle kuin itse piiskaus. Olen viettänyt monta tuntia märkänä sateensuojassa ison kuusen alla, kunnen uskaltanut mennä kotiin. Äiti oli uhannut, että isä antaa remmiä kun tulee kotiin.
Kasvatukseeni kuului myös istuttamista kylmässä, pimeässä kellarinrapussa. Olin vielä pimeäpelkoinen lapsi, niin se oli melkein pahempaa kuin hetkellinen Koivuniemen herra ja armeijan remeli. Tuo risuoksa oli muuten aina vakiopaikalla keittiön kaapin päällä. Pelote sekin.
Ihan käsittämätöntä kun nyt ajattelee. Eipä ihme, ettei elämäni oikein päässyt siivilleen, vaikka onnistuin opiskelemaan pitkälle. Motivaationa oli jo lapsena päästä pois siitä helvetistä.
Lisään vielä, että vanhempani eivät käyttäneet alkoholia eikä huumeita. Semmoisia sunnuntaikristittyjä.
Sattui niin saatanasti kun aikuinen mies piiskasi täysillä nahkavyöllä tai jatkojohdolla. Voisin verrata sitä johonkin luiden murtumiseen tms kipuihin mitä nyt aikuisena kokenut. En muista syitä, kunhan sai vanhemman suuttumaan niin se riitti, monasti ei montaa varoitusta tarvittu. Ja sama kuin yllä, vanhemmat päihteettömiä ja työssäkäyviä.
Muistan kerran, kun jossain juhlissa ammuin tädin miestä vesipyssyllä ja hän hermostui, että häntä ei pyssyllä osotella. Se olikin enemmän häpeärangaistus, sain itse valita pienen koivunvitsan ja kevyesti virvottiin.
Luunapit ja tukistukset oli myös läsnä, mutta ne nyt tuntui aika pieneltä ja hetkelliseltä kivulta.
Aika erikoinen ajatus, ettei rangaistus saisi kirpaista kunnolla. Lähtökohtaisesti se on kuitenkin ansaittu ("paha saa palkkansa") ja mitä kovempi rangaistus on niin sitä paremmin se pysyy mielessä eli sitä harvemmin tarvitsee rangaista. Aika paljon näkee näitä vanhempia jotka antavat esim. minuutin jäähyjä joita lapsi ei ota tosissaan kun ne eivät oikeasti kirpaise, ja sitten ollaankin jäähyttämässä tyyliin 10 krt joka päivä, kun tottelemattomuudelle ei tule loppua eikä kunnioitusta auktoriteettia kohtaan ole.
Sellaisen polttavan tunteen muistan.