Lue keskustelun säännöt.
Kadun niin katkerasti enkä pääse yli
08.11.2019 |
Erinäiset uskomattomat sattumukset sekä omat päätökseni johtivat siihen että vammauduin lopuksi ikääni.
En osaa elää enää. Kaikki mitä olisin halunnut on mennyttä. Ainoa tapa selvitä olisi muuttaa omaa persoonallisuutta - alkaa välittää sellaisista asioista joilla ennen ei ollut väliä, ja lakata välittämästä niistä asioista joista oikeasti välittää.
Voi olla, että en edes halua muuttua. Ehkä olen mieluummin se joka olen, vaikka se johtaisi siihen, että olen koko loppuelämäni ajan onneton.
Kommentit (53)
Mikä meni? Pystyisitkö kelaamaan MM-kultaa? Saamaan ja kasvattamaan lapsen? Tekemään töitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä meni? Pystyisitkö kelaamaan MM-kultaa? Saamaan ja kasvattamaan lapsen? Tekemään töitä?
En tiedä mitä on kelata mm-kultaa, mutta vastaus on mitä luultavimmin ei. Saamaan ja kasvattamaan lapsen, ei. Tekemään töitä, ehkä jotain (mutta motivaatiota ei enää ole, koska nykyisyys ja tulevaisuus näyttää yhtä huonolta olin töissä tai en). Ap
Mitä tekisit jos sinulla olisi enemmän rahaa?
Olisin halunnut harrastaa liikuntaa (lenkkeily+sali), näyttää hyvältä, saada lapsen, seurustella ja harrastaa seksiä. Teoriassa voisin harrastaa seksiä yhä, mutta kipu ja oma kauhea ulkonäkö rajoittaa haluja paljon. Seurusteluun olisi jotain mahdollisuuksia, mutta en halua jotain 50v. ukkoa, ennen sain haluamiani nuoria miehiä suhteisiin. En usko, että kiinnostan oman ikäisiä tai nuorempia tavallisia ihmisiä enää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekisit jos sinulla olisi enemmän rahaa?
Ostaisin talon maalta ja apua tekemään talon hommat. Kävisin fysioterapiassa enemmän. Jos siis olisi paljon enemmän rahaa
Muuten en kai tekisi mitään eri lailla, odottelisin elämän loppua. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, minä en ole ottanut nuorempia miehiä suhteisiin, vaikka olisin saanutkin. Tavoitteena on ollut yksi paras ja hänen kanssaan suhde ja lapsia. Aivan tuohon en ole silti päässyt, mutta yrittänyt sentään olen. Taustalla ei ole uskonollista vakaumusta, enkä ole neitsyt ;) mutta mielestäni paras elämä ei missään tapauksessa voi olla kertakäyttöistä. Ehkä sinun kannattaisi alkaa kivunhoidosta. Ehkä sopiva määrä liikuntaa ja terveellisiä elämäntapoja veisi sinua eteenpäin?
Ai ja jos olisi paljon rahaa, niin pitäisin varmaan jotain eläimiä. Sekä lahjoittaisin johonkin hyvään tarkoitukseen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noh, minä en ole ottanut nuorempia miehiä suhteisiin, vaikka olisin saanutkin. Tavoitteena on ollut yksi paras ja hänen kanssaan suhde ja lapsia. Aivan tuohon en ole silti päässyt, mutta yrittänyt sentään olen. Taustalla ei ole uskonollista vakaumusta, enkä ole neitsyt ;) mutta mielestäni paras elämä ei missään tapauksessa voi olla kertakäyttöistä. Ehkä sinun kannattaisi alkaa kivunhoidosta. Ehkä sopiva määrä liikuntaa ja terveellisiä elämäntapoja veisi sinua eteenpäin?
Niin, se olisi tilanteessani edullista jos minäkin haluaisin vanhemman miehen ja vain yhden suhteen, mutta minä nyt olen tällainen. En osaa muuttaa pakolla mieltymyksiä olosuhteideni takia. Ei sekään ole hyvä, jos ottaa kenet vaan saa, vaikka ei niin kauheasti haluaisikaan kys.ihmisen kanssa olla. Elämäntapani ei ole kovin epäterveet ja toisaalta vaikka alkaisin raakavegaaniksi, niin ei se minua parantaisi. En oikein pysty kuin vesiliikuntaan ja olen niiiiin kyllästynyt käymään siellä uimahallissa. Ruoka ja liikunta ei myöskään paranna minua joten tuntuu vähän turhalta niistä kauheasti intoilla tai stressata. Ap
Sun pitää varmaan sitten vain rypeä itsesäälissä (ironiaa), Aikuisten oikeasti: et varmaankaan ole vielä täysin pohjalla asiasi kanssa, koska et ole aidosti motivoitunut muuttamaan ajatuksiasi ja käytöstäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet sitten masentunut? Tunsin yhden mukavan miehen, joka istui pyörätuolissa. Parasta hänessä oli toisten ihmisten kunnioittaminen ja henkinen tuki, jota hän keskustelemalla tahtoi antaa.Hän osasi olla katkeroitumatta. Hänellä oli paljon ystäviä. Puolisonsa hän jätti, jotta voisi etsiä terveen miehen itselleen, perustaa perheen, kun hän ei perhettä sairastuttuaan tahtonut (pelkäsi että sairaus periytyisi). Hän on jo kuollut sairauteensa.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää varmaan sitten vain rypeä itsesäälissä (ironiaa), Aikuisten oikeasti: et varmaankaan ole vielä täysin pohjalla asiasi kanssa, koska et ole aidosti motivoitunut muuttamaan ajatuksiasi ja käytöstäsi.
Olen miettinyt, onko se oikeasti mahdollista, että ihminen muuttuu ihan pysyvästi. Vai onko se "uusi minä" valheellinen, huono korvaus edellisestä. Esim. kun ei ole enää mahdollisuutta elää pinnallisesti, niin aletaan korostaa henkisiä arvoja. Eikö se ole aika tekopyhää, jos kuitenkin olisi eletty entisillä periaatteilla, mikäli olisi voinut? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tuottaa hyvää mieltä muille ja se auttaa lopulta itseäänkin.
Rakenna paras versio uudesta itsestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyl ihmisen arvot voi muuttua matkan varrella. Usein kovastikin, kun sattuu joku iso kolaus. En osaa neuvoa, mutta voimia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää varmaan sitten vain rypeä itsesäälissä (ironiaa), Aikuisten oikeasti: et varmaankaan ole vielä täysin pohjalla asiasi kanssa, koska et ole aidosti motivoitunut muuttamaan ajatuksiasi ja käytöstäsi.
Olen miettinyt, onko se oikeasti mahdollista, että ihminen muuttuu ihan pysyvästi. Vai onko se "uusi minä" valheellinen, huono korvaus edellisestä. Esim. kun ei ole enää mahdollisuutta elää pinnallisesti, niin aletaan korostaa henkisiä arvoja. Eikö se ole aika tekopyhää, jos kuitenkin olisi eletty entisillä periaatteilla, mikäli olisi voinut? Ap
Sinun on kai vaan tehtävä valinta, haluatko jatkaa nykyistä onnetonta olotilaa ja haikailla jonkun saavuttamattoman perään vai luovutko joistain periaatteista ja alat suhtatua erilailla elämään. Ei tule olemaan helppoa, mutta kannattaa kyllä. Nimim. Kokemusta löytyy
Ärsyttää yhteiskunnassa vallitseva ajatus, että paras vammainen on aina reipas vammainen. Ihan kuin ei saisi ketuttaa, että on menettänyt terveen kropan.
Vierailija kirjoitti:
Olet sitten masentunut? Tunsin yhden mukavan miehen, joka istui pyörätuolissa. Parasta hänessä oli toisten ihmisten kunnioittaminen ja henkinen tuki, jota hän keskustelemalla tahtoi antaa.Hän osasi olla katkeroitumatta. Hänellä oli paljon ystäviä. Puolisonsa hän jätti, jotta voisi etsiä terveen miehen itselleen, perustaa perheen, kun hän ei perhettä sairastuttuaan tahtonut (pelkäsi että sairaus periytyisi). Hän on jo kuollut sairauteensa.
Niin, olen kai masentunut. Mutta en ollut silloin kun asiat oli hyvin. Jos olisin terve, niin hoitaisin mielialaa liikunnalla. Uimisesta ei tule minulle hyvä mieli, koska haluaisin muuta liikuntaa ja **tuttaa maksaa lippuja lajista, josta en edes välitä. Voi olla, että tuo mies oli mukava jo alunperin? Vai jalostuiko hänen luonteensa jotenkin? Minulla ei ole paljon ystäviä enkä kehtaa tutustua ihmisiin tässä fyysisessä muodossa. Se vielä on sanottava, että pyörätuolissa olo on terveiden helppo ymmärtää. Toivoisin joskus, että itsekin "pääsisin" pyötätuoliinkin, niin minulla olisi ikäänkuin selkeä leima vammaisena. Ap
Sulla on nyt masennusvaihe asian hyväksymisessä. Se voi kestää jonkun aikaa.
Aiemmin arvostit pinnallisia arvoja.. maailma heitti sinulle nyt sitten tämän kortin. Joka pakottaa sinut niistä pinnallisista arvoista pois.
On sinun päätöksesi, selviätkö siitä voittajana vai häviäjänä.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää varmaan sitten vain rypeä itsesäälissä (ironiaa), Aikuisten oikeasti: et varmaankaan ole vielä täysin pohjalla asiasi kanssa, koska et ole aidosti motivoitunut muuttamaan ajatuksiasi ja käytöstäsi.
Olen samaa mieltä tämän kommentoijan kanssa, niin 'raa'alta' kuin se sinusta ap ehkä kuulostaakin. Satuin eilen kuulemaan yhden podcastin naisesta, joka halvaantui auto-onnettomuudessa kun hän oli vasta 17-vuotias. Hänellä oli urheilijatausta ja hän valmensi nuorempia tyttöjä. Hänen haaveenaan oli kumminkin mennä pian naimisiin ja tulla äidiksi. En kuvaile hänen koettelemuksiaan sen enempää, mutta hän kertoi yrittäneensä itsemurhaa kahdesti ensimmäisen vuoden aikana.
Sittemmin hän pääsi ylös henkisestä kuopasta, meni naimisiinkin ja sai kaksi lasta.
Hän on edelleen pyörätuolissa ja toimii motivaatiopuhujana.
Eli pohjamudissa saa, ja ehkä pitääkin käydä, purkaa ulos kaikki viha ja katkeruus, että saa nollattua tilanteen. Jossain kohtaa tulee käänne, joka ei voi olla kuin ylöspäin.
Ap:lle toivon kärsivällisyyttä ottaa tapahtunut faktana, joka ei kumminkaan lopulta ole elämäsi kulusta päättävä asia. Sinussa on paljon potentiaalia.
Ja olen kokeillut keskusteluapua ja vertaistukea. Ne eivät paljon auta. Niissä on kai se idea, että pystyy käsittelemään omia ikäviä tunteita sekä että ei tunne jääneensä ihan yksin ongelmiensa kanssa. Mutta minua vaivaa se, että haluan muuttaa elämääni, mutta en pysty. En halua "oppia pärjäämään" elämässä jollaista en halua. Eikä minua millään lailla ilahduta, että samojen asioiden kanssa kamppailee moni muukin ihminen. Se ei helpota ongelmiani, että näen samoja ongelmia toisillakin. Ap