Miksi sellaisen hylätyn kissan hakeminen omaksi kotiin tuntuu olevan niin hankalaa? Antakaa selkeitä ohjeita.

Minäkin haluaisin kissan löytötalolta, mutta jotenkin en ole uskaltanut. Minulla on ollut kissa tai kissoja 30 vuoden ajan ja kaikki ovat eläneet 20-vuotiaiksi asti. Mielestäni tiedän kissojen hoidosta aika paljon ja rakastan kissoja. En ole kovin hyvä haastattelutilanteissa, koska olen aika ujo vieraiden seurassa, joten en varmaan edes saisi kissaa. Katsovat kuitenkin, etten ole soveltuva. Kissani ovat tulleet tuttujen kautta tai myyntipalstalta. Viimeisin kissani kuoli vuosi sitten, ja koti tuntuu aika tyhjältä ilman kissaa. Ymmärrän tietysti, miksi on tarkat haastattelut ja kotikäynnit, mutta itseäni ahdistaa tuollaiset tilaisuudet. 

Vierailija kirjoitti:

Idiootille ei eläintä luovuteta. Opiskelkaa kissoja ensin kirjoista, ne ovat paljon vaativampia eläimiä kuin luulette. Oletteko valmis pesemään kissan hampaat päivittäin? Maksamaan 500-1000 € vuodessa eläinlääkärikuluja, leikkimään kissan kanssa tunnin päivässä, ulkoiluttamaan sen valjaissa, sietämään sen, että se rymyää öisin ja herättää teidät auringon noustessa läpsimällä tassulla naamaan tai näykkimällä varpaita?

Ja lopulta saattamaan sen kuolemaan kivuttomasti piikillä.

Niin.

Kaukana ovat ne ajat kun kissa sai elää kissan elämää navettakissana hiiriä jahdaten, auringossa heinäkasassa päiväunia nauttien, kermaa latkien..

Ongelta tulevan isännän kalasaaliista osaansa jaloissa kiehnäten malttamattomana vaatien. ..

Nyt on gourmee-murkinat, raapimispuut , eläinlääkärin tarkastukset , valjaat ja ihminen joka tunkee hammasharjaa päivittäin suuhun ettei hammaskiveä esiinny.

Eläimen omistajan odotetaan hakevan lemmikkinsä 15 päivän ajan eikä lemmikkiä luovuteta uusille ihmisille. 15 päivän jälkeen kuka tahansa saa adoptoida lemmikin itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taajama-alueella omalta tai taloyhtiön pihalta, lasten leikkipaikoista, kuntoradalta tai vastaavasta paikasta Irrallaan tavatun kissan saa ottaa kiinni ja viedä löytöeläintaloon, lunastus maksaa, säilytetään 15 päivää.

Voisiko joku vastata : mitä kissalle tapahtuu 15 päivän säilytyksen jälkeen?

Itse elsutyötä tehneenä on sydäntäsärkevää, millaisista oloista kissat yhdistykselle tulevat. Luottamuksen rakentuminen ihmisiin on ison työn takana, eikä haluta kissojen palautuvan yhdistykselle eikä etenkään joutuvan huonoihin oloihin tai takaisin luontoon. Siksi haastatellaan kotiehdokkaat, yleensä jutellaan meilitse ja kissaan tutustuessa sitten tarkemmin. Kysymykset lähinnä kartoittavat sitä, että siihen lemmikkiin tosissaan sitoudutaan ja sitten tarvittaessa esimerkiksi neuvotaan arempien kissojen kanssa. Kenenkään tiliotetta tai kotia ei tarkasteta, yleensä ihan vaan kahvikupin ääressä jutellaan.

Uusista kodeista on ihana kuulla kuulumisia, koska kissoihin on ehtinyt kiintyä, mikään velvoite se ei ole. Lisäksi kissoja luovutetaan harvoin yksin, sillä useimmat kissat kaipaavat lajitoveria, etenkin pennut. Mitäs muuta? No, se kissoista maksettava maksu kattaa ehkä juuri ja juuri sterkan ja rokotukset, ei esimerkiksi sirutusta, madotuksia, muita mahdollisia eläinlääkärikäyntejä, ruokia tai hiekkoja. Lahjoitusten ja vapaaehtoisten avulla monet pienemmät yhdistykset pysyvät pystyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Idiootille ei eläintä luovuteta. Opiskelkaa kissoja ensin kirjoista, ne ovat paljon vaativampia eläimiä kuin luulette. Oletteko valmis pesemään kissan hampaat päivittäin? Maksamaan 500-1000 € vuodessa eläinlääkärikuluja, leikkimään kissan kanssa tunnin päivässä, ulkoiluttamaan sen valjaissa, sietämään sen, että se rymyää öisin ja herättää teidät auringon noustessa läpsimällä tassulla naamaan tai näykkimällä varpaita?

Ja lopulta saattamaan sen kuolemaan kivuttomasti piikillä.

Niin.

Kaukana ovat ne ajat kun kissa sai elää kissan elämää navettakissana hiiriä jahdaten, auringossa heinäkasassa päiväunia nauttien, kermaa latkien..

Ongelta tulevan isännän kalasaaliista osaansa jaloissa kiehnäten malttamattomana vaatien. ..

Nyt on gourmee-murkinat, raapimispuut , eläinlääkärin tarkastukset , valjaat ja ihminen joka tunkee hammasharjaa päivittäin suuhun ettei hammaskiveä esiinny.

... unohtamatta ikiomaa kissan vessaa,  hajuttomalla hiekalla,

Ei ollut hankalaa. Kissa oli ensin kotihoidossa minulla, joten tiedettiin että tullaan toimeen.

"Eläimen omistajan odotetaan hakevan lemmikkinsä 15 päivän ajan eikä lemmikkiä luovuteta uusille ihmisille. 15 päivän jälkeen kuka tahansa saa adoptoida lemmikin itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taajama-alueella omalta tai taloyhtiön pihalta, lasten leikkipaikoista, kuntoradalta tai vastaavasta paikasta Irrallaan tavatun kissan saa ottaa kiinni ja viedä löytöeläintaloon, lunastus maksaa, säilytetään 15 päivää."

Jos lemmikiltä löydetään siru , kai tavoitellaan sirun perusteella omistajaa?

Minä erehdyin ottamaan n 20v sitten eläinsuojeluyhdistykseltä kissan. Kissa ei kuitenkaan sopeutunut uuteen kotiin. Olen herkkäuninen, ja kissa hyppi ja rapisteli koko yön. Palautin kissan yhdistykselle. Myöhemmin otin 2 koiraa, ja hyvin meni. Ehkä en ole kissaihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Idiootille ei eläintä luovuteta. Opiskelkaa kissoja ensin kirjoista, ne ovat paljon vaativampia eläimiä kuin luulette. Oletteko valmis pesemään kissan hampaat päivittäin? Maksamaan 500-1000 € vuodessa eläinlääkärikuluja, leikkimään kissan kanssa tunnin päivässä, ulkoiluttamaan sen valjaissa, sietämään sen, että se rymyää öisin ja herättää teidät auringon noustessa läpsimällä tassulla naamaan tai näykkimällä varpaita?

Ja lopulta saattamaan sen kuolemaan kivuttomasti piikillä.

Niin.

Kaukana ovat ne ajat kun kissa sai elää kissan elämää navettakissana hiiriä jahdaten, auringossa heinäkasassa päiväunia nauttien, kermaa latkien..

Ongelta tulevan isännän kalasaaliista osaansa jaloissa kiehnäten malttamattomana vaatien. ..

Nyt on gourmee-murkinat, raapimispuut , eläinlääkärin tarkastukset , valjaat ja ihminen joka tunkee hammasharjaa päivittäin suuhun ettei hammaskiveä esiinny.

Siihen "kissan elämään" kuuluivat ja kuuluvat yhä myös kipeää tekevät haulit joita sekopäät ampuvat kissoihin. Sudet, ilvekset, ketut ym vaarat. Mätänevät ja kipeät hampaat, joita kukaan ei hoida, muut sairaudet, jotka aiheuttavat tuskaa. Rokottamattomuus, madot (raaka järvikala), autojen alle jääminen, jatkuvat pentujen saamiset...

Joo, onpa tosi idyllistä kissanelämää.

Vierailija kirjoitti:

"Eläimen omistajan odotetaan hakevan lemmikkinsä 15 päivän ajan eikä lemmikkiä luovuteta uusille ihmisille. 15 päivän jälkeen kuka tahansa saa adoptoida lemmikin itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taajama-alueella omalta tai taloyhtiön pihalta, lasten leikkipaikoista, kuntoradalta tai vastaavasta paikasta Irrallaan tavatun kissan saa ottaa kiinni ja viedä löytöeläintaloon, lunastus maksaa, säilytetään 15 päivää."

Jos lemmikiltä löydetään siru , kai tavoitellaan sirun perusteella omistajaa?

Tottakai, joutuu maksamaan kustannukset.

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin halunnut antaa kodin kodittomalle kissalle, mutta se kaatui siihen että kissoja olisi pitänyt ottaa vähintään kaksi. Myöskään hakemuksiin, joita eläintalot vaativat, ei koskaan vastattu vaikka kerroin niissä itsestäni kaiken oleellisen. Otin sitten apulan kautta kissan.

Tuntui että vaatimukset kodille on yhtä korkealla kuin lasta adoptoidessa..

No ei ole yhtä korkealla kuin lasta adoptoidessa, vaikka syytä olisi olla mahdollisimman korkealla. Edelleenhän moni hylkää kissan, kun saa lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin haluaisin kissan löytötalolta, mutta jotenkin en ole uskaltanut. Minulla on ollut kissa tai kissoja 30 vuoden ajan ja kaikki ovat eläneet 20-vuotiaiksi asti. Mielestäni tiedän kissojen hoidosta aika paljon ja rakastan kissoja. En ole kovin hyvä haastattelutilanteissa, koska olen aika ujo vieraiden seurassa, joten en varmaan edes saisi kissaa. Katsovat kuitenkin, etten ole soveltuva. Kissani ovat tulleet tuttujen kautta tai myyntipalstalta. Viimeisin kissani kuoli vuosi sitten, ja koti tuntuu aika tyhjältä ilman kissaa. Ymmärrän tietysti, miksi on tarkat haastattelut ja kotikäynnit, mutta itseäni ahdistaa tuollaiset tilaisuudet. 

Sama täällä.

Harkittiin kaksi vuotta joka kantilta ja selailtiin hakuprosesseja. Alkoi tuntumaan kanssa että ehkei sittenkään  näin introverteille luonteille kissaa taideta antaa.  

Nyt ollaan luovuttu koko haaveesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Idiootille ei eläintä luovuteta. Opiskelkaa kissoja ensin kirjoista, ne ovat paljon vaativampia eläimiä kuin luulette. Oletteko valmis pesemään kissan hampaat päivittäin? Maksamaan 500-1000 € vuodessa eläinlääkärikuluja, leikkimään kissan kanssa tunnin päivässä, ulkoiluttamaan sen valjaissa, sietämään sen, että se rymyää öisin ja herättää teidät auringon noustessa läpsimällä tassulla naamaan tai näykkimällä varpaita?

Ja lopulta saattamaan sen kuolemaan kivuttomasti piikillä.

Niin.

Kaukana ovat ne ajat kun kissa sai elää kissan elämää navettakissana hiiriä jahdaten, auringossa heinäkasassa päiväunia nauttien, kermaa latkien..

Ongelta tulevan isännän kalasaaliista osaansa jaloissa kiehnäten malttamattomana vaatien. ..

Nyt on gourmee-murkinat, raapimispuut , eläinlääkärin tarkastukset , valjaat ja ihminen joka tunkee hammasharjaa päivittäin suuhun ettei hammaskiveä esiinny.

Siihen "kissan elämään" kuuluivat ja kuuluvat yhä myös kipeää tekevät haulit joita sekopäät ampuvat kissoihin. Sudet, ilvekset, ketut ym vaarat. Mätänevät ja kipeät hampaat, joita kukaan ei hoida, muut sairaudet, jotka aiheuttavat tuskaa. Rokottamattomuus, madot (raaka järvikala), autojen alle jääminen, jatkuvat pentujen saamiset...

Joo, onpa tosi idyllistä kissanelämää.

Niin. Kai se riippuu keltä kysytään. Kissalta vai ihmiseltä.

Niin ja 24 tuntia vuorokaudessa kun kökötät alasti lumihangessa 30 asteen pakkasessa niin saattaa persettä alkaa paleltaa kissalla jos toisellakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Idiootille ei eläintä luovuteta. Opiskelkaa kissoja ensin kirjoista, ne ovat paljon vaativampia eläimiä kuin luulette. Oletteko valmis pesemään kissan hampaat päivittäin? Maksamaan 500-1000 € vuodessa eläinlääkärikuluja, leikkimään kissan kanssa tunnin päivässä, ulkoiluttamaan sen valjaissa, sietämään sen, että se rymyää öisin ja herättää teidät auringon noustessa läpsimällä tassulla naamaan tai näykkimällä varpaita?

Ja lopulta saattamaan sen kuolemaan kivuttomasti piikillä.

Niin.

Kaukana ovat ne ajat kun kissa sai elää kissan elämää navettakissana hiiriä jahdaten, auringossa heinäkasassa päiväunia nauttien, kermaa latkien..

Ongelta tulevan isännän kalasaaliista osaansa jaloissa kiehnäten malttamattomana vaatien. ..

Nyt on gourmee-murkinat, raapimispuut , eläinlääkärin tarkastukset , valjaat ja ihminen joka tunkee hammasharjaa päivittäin suuhun ettei hammaskiveä esiinny.

Siihen "kissan elämään" kuuluivat ja kuuluvat yhä myös kipeää tekevät haulit joita sekopäät ampuvat kissoihin. Sudet, ilvekset, ketut ym vaarat. Mätänevät ja kipeät hampaat, joita kukaan ei hoida, muut sairaudet, jotka aiheuttavat tuskaa. Rokottamattomuus, madot (raaka järvikala), autojen alle jääminen, jatkuvat pentujen saamiset...

Joo, onpa tosi idyllistä kissanelämää.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, ihan helposti kävi hylätyn missen hakeminen vielä kolme vuotta sitten.

Mistä hait missesi?

Vierailija kirjoitti:

Minä erehdyin ottamaan n 20v sitten eläinsuojeluyhdistykseltä kissan. Kissa ei kuitenkaan sopeutunut uuteen kotiin. Olen herkkäuninen, ja kissa hyppi ja rapisteli koko yön. Palautin kissan yhdistykselle. Myöhemmin otin 2 koiraa, ja hyvin meni. Ehkä en ole kissaihminen.

Upsista. Sun haastattelija taisi mokata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Idiootille ei eläintä luovuteta. Opiskelkaa kissoja ensin kirjoista, ne ovat paljon vaativampia eläimiä kuin luulette. Oletteko valmis pesemään kissan hampaat päivittäin? Maksamaan 500-1000 € vuodessa eläinlääkärikuluja, leikkimään kissan kanssa tunnin päivässä, ulkoiluttamaan sen valjaissa, sietämään sen, että se rymyää öisin ja herättää teidät auringon noustessa läpsimällä tassulla naamaan tai näykkimällä varpaita?

Ja lopulta saattamaan sen kuolemaan kivuttomasti piikillä.

Niin.

Kaukana ovat ne ajat kun kissa sai elää kissan elämää navettakissana hiiriä jahdaten, auringossa heinäkasassa päiväunia nauttien, kermaa latkien..

Ongelta tulevan isännän kalasaaliista osaansa jaloissa kiehnäten malttamattomana vaatien. ..

Nyt on gourmee-murkinat, raapimispuut , eläinlääkärin tarkastukset , valjaat ja ihminen joka tunkee hammasharjaa päivittäin suuhun ettei hammaskiveä esiinny.

Siihen "kissan elämään" kuuluivat ja kuuluvat yhä myös kipeää tekevät haulit joita sekopäät ampuvat kissoihin. Sudet, ilvekset, ketut ym vaarat. Mätänevät ja kipeät hampaat, joita kukaan ei hoida, muut sairaudet, jotka aiheuttavat tuskaa. Rokottamattomuus, madot (raaka järvikala), autojen alle jääminen, jatkuvat pentujen saamiset...

Joo, onpa tosi idyllistä kissanelämää.

Paikka: Fort Langley, Vancouverin lähellä Kanadassa. Kissahoitola (tai "kissahoitola", ovat erikoistuneet villiintyneiden kissojen TNR:ään (trap-neuter-release) ja pennuille ja myös aikuisille kissoille kotien etsimiseen): TinyKittens. Shelly Rochen ja kumppaneiden kissalivestriimiä olen seurannut kaksi ja puoli vuotta. Paljon on sydäntäsärkeviä tarinoita, paljon mieltälämmittäviä selviytymistaisteluja, ja sitten on Grandpa Mason. Olin itse hartiakipuisena hereillä aamuyöllä 20.9, ja 1800 muun ihmisen kanssa kaikkialta maailmasta osallistuin pieneen muisteluhetkeen niihin aikoihin, kun tiesimme eläinlääkärin tulleen antamaan piikin Masonille ja veimme lämpimin ajatuksin yhdessä Masonin sateenkaarisillan yli.

https://fi-fi.facebook.com/MasonAndKittens/

For 1069 days, we got to love this glorious ancient "lost cause" feral cat. We got to give him 1069 days surrounded by love, free from pain and smothered in slobbery kitten kisses.

Each of those days was a gift to us, and to him. Given his feral upbringing and his medical condition when he arrived, it would have been easy to write him off as a lost cause. I’m so grateful we didn’t.

Grandpa Mason showed the world that even if you’re old, sick, feral, broken or different… you have value. You have something to offer. You are worthy of compassion. You matter.

Thank you so much for loving him as much as we do. His story doesn't end here, as we still have so much work to do in his name. If you would like to help cats like Grandpa Mason get a chance to experience the love, comfort and joy they deserve, please support TNR efforts in your own neighborhoods.

Help others understand that underneath their tough, fierce feral exteriors, these remarkably misunderstood cats are capable of extraordinary love and worthy of compassion.

Become advocates for spaying, neutering and most of all... compassion.

Help us honor Mason’s memory by turning the global compassion deficit responsible for cat overpopulation into a global compassion surplus by telling their stories, giving them a voice, and helping change the narrative about feral cats.

https://www.youtube.com/user/tinykittenshq

http://www.tinykittens.com/

https://twitter.com/tinykittenshq?lang=fi

Vierailija kirjoitti:

Idiootille ei eläintä luovuteta. Opiskelkaa kissoja ensin kirjoista, ne ovat paljon vaativampia eläimiä kuin luulette. Oletteko valmis pesemään kissan hampaat päivittäin? Maksamaan 500-1000 € vuodessa eläinlääkärikuluja, leikkimään kissan kanssa tunnin päivässä, ulkoiluttamaan sen valjaissa, sietämään sen, että se rymyää öisin ja herättää teidät auringon noustessa läpsimällä tassulla naamaan tai näykkimällä varpaita?

Ja lopulta saattamaan sen kuolemaan kivuttomasti piikillä.

Miksi kissan hampaat pitäisi pestä päivittäin? Vaikea kuvitella, että kovin moni kissa edes moiseen käsittelyyn suostuisi. Pakko kyllä todeta, että kissan valjaissa ulkoiluttaminen on sille kyllä ihan suoranaista v*ttuilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin haluaisin kissan löytötalolta, mutta jotenkin en ole uskaltanut. Minulla on ollut kissa tai kissoja 30 vuoden ajan ja kaikki ovat eläneet 20-vuotiaiksi asti. Mielestäni tiedän kissojen hoidosta aika paljon ja rakastan kissoja. En ole kovin hyvä haastattelutilanteissa, koska olen aika ujo vieraiden seurassa, joten en varmaan edes saisi kissaa. Katsovat kuitenkin, etten ole soveltuva. Kissani ovat tulleet tuttujen kautta tai myyntipalstalta. Viimeisin kissani kuoli vuosi sitten, ja koti tuntuu aika tyhjältä ilman kissaa. Ymmärrän tietysti, miksi on tarkat haastattelut ja kotikäynnit, mutta itseäni ahdistaa tuollaiset tilaisuudet. 

Sama täällä.

Harkittiin kaksi vuotta joka kantilta ja selailtiin hakuprosesseja. Alkoi tuntumaan kanssa että ehkei sittenkään  näin introverteille luonteille kissaa taideta antaa.  

Nyt ollaan luovuttu koko haaveesta.

Häh, siis millä perusteella introverttiys olisi muka jotenkin huonompi piirre kissanomistajalle? Kuulostaa jo todella sairaalta.

Täällä on kaivattu tilastoja niin yhden tutkimuksen mukaan joka viides löytökissa päätyy lopetettavaksi: https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/781649-vuodessa-lopetetaan-jo…

Olen itse mukana eläinsuojelutyössä toimimalla sijaiskotina löytökissoille. Toisin kuin moni täällä virheellisesti ajattelee, terveitä kissoja ei noin vain lopeteta vaan piikille päätyvät sairaat kissat tai kissat, joilla ei ole edellytyksiä kesyyntyä.