missä vauva viipyy

Koita rauhoittua ja lakkaa stressaamasta, koska se huonontaa hedelmöittymismahdollisuuksia! (Tiedän tosin että aika mahdotonta :))

Kokeileppa sellaista ajattelutapaa, ettet enää katsele montako pv kuukautisiin on vaan ajattelet niin että menkat tulee ajallaan ja jos ei näin käy niin sittenhän se on vaan hyvä <3

Liika yrittäminenkin saattaa vaikuttaa hedelmöittymiseen..

Koittakaa nauttia välillä toisistanne ja unohtakaa hetkeksi se vaavi (tämäkään ei onnistu helpolla :D) kyllä se sieltä vielä tulee, sitten kun aika on kypsä<3

Aurinkoista kesää ja romanttisia hetkiä!

Savisto:

täälä kans on vauvaa toivottu parisen vuotta ja lääkärissä käyty ja clomit saatu. Tiedän kyllä tunteen kun sitä sylin täytettä ei kuulu eikä näy, yhen yhtäkään viivaan en oo testeihi saanu(en ees ovis).

Ite oon jo sopeutunu ajatukseen lapsettomuuesta ja kiertoja en enää oo tarkkaillu puoleen vuoteen, suunniteltu elämää eteenpäin muuten, josko ne hoidot sitten toisi sen kaivatun nyytin kun niihin lähemme.



Sussu_89:

Ajattelu maailmasi on ehkä hyvä, mutta ei ainakaan meillä ole toteutunut.

Ja aikalailla usko meinaa loppua tuon " kyllä se sieltä vielä tulee, sitten kun aika on kypsä" lauseen kanssa, kukaan kun ei voi ennustaa, että se pieni varmasti sieltä tulee. En halua tuomita tai ketään lannistaa, mutta se ei valitettavasti aina mene niin kuin me tahtoisimme, sen tässä ajan myötä olen huomannut. Noin mäkin vielä syksyllä aattelin, mutta nyt on vähän ajatukset muuttuneet. Uskon mielummin siihen, että se vaavi tulee jos se on tarkoitettu tulevaksi.



Joka tapauksessa oikein hyvää kesää teille molemmille ja toivon sen pienen teidänkin päiviänne iloksi löytävän.

itse olen 29v. ja ystävät ilmottelee yks toisensa jälkeen et vauva tulossa.toki olen onnellinen heidän puolesta,mut ihmetyttää et miks haikara käy vaan naapurissa...kovasti olen yrittänyt ajatella ihan kaikkea muuta ja ajatellu et tulee,jos on tullaksee,mut mitäs sit jos ei tulekaan...

Savistokylläpä kuulostaa tutuille tunteille ja ajatuksille! Täällä meitä on aika monta samassa tilanteessa olevaa. Itse olen aina toki iloinen ystävien ja sukulaisten raskauksista, mutta sisimpään sattuu niiiiin paljon! Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, kun toiset todella ' tekee' lapsen hetkessä ja meille sitä ei olla vieläkään saatu, kohta 4 vuotta odotettu tuloksia.

Tervetuloa tuonne Vilttiketjuun keskustelemaan kanssamme aiheesta. Siellä meitä pitkään vauvaa toivoneita on muitakin!

Eli oma tilanne on seuraava;



Aloitin kuumeilemaan ja oikein yrittämällä yrittämään vauvaa ensimmäisenä kaveripiiristä, ensikuussa siitä olisi tullut 2v. Niinpäs vain kävi, että kaikille muille haikara teki visiittejä paitsi meille. Yllättäen vauvakuume tarttui yhteen jos toiseenkin pariskuntaan.. Kummaa =)



Sanotaanko näin, että ensimmäiset 3 kavereitten raskautta meni aidosti onnea toivotellessa, ja miettiessä, että kyllä se tästä.



Sitten tuli pieni tauko ja ta daa kaveri nro:4 ilmoitti olevansa raskaana Vielä pystyi onnittelemaan aidosti, mutta rupesin selkeästi välttelemään kyseisen ihmisen seuraa parin kk ajan. Ei jaksanut ihmetellä vatsan kasvua, huonoa oloa jne. suoraan sanottuna ketutti itse samaan aikaan negoja saada testi toisensa perään.



Viimeinen niitti oli kun viimeinenkin lapseton kaveri ilmoitti, että he rupeavat yrittämään myös, koska ei se niin helppoa ole ollut meilläkään, niin jos jotain ongelmia on niin niitä pystytään ehkä hoitamaan paremmin nuorena... Krrröhöm.. Tuli nielaistua muutaman kerran. Ikäeroa meillä 6v, minä siis vanhempi.



Ja kuinka kävikään heille kävi tärppi heti ekasta ehkäisemättömästä kierrosta! Siihen loppui meikäläisen huumori.



Se on jännä juttu miten kaikki tietävät, kelle siis on kerrottu, että lasta yritetään mutta eipä kuulu, sitä jaksetaan kannustaa ja tsempata tasan niin kauan kunnes itse on raskaana, taikka maksimissaan 2kk oman plussan jälkeen.



Se syö naista.



Parhaani itse yritin, mutta anteeksi vain en todellakaan jaksanut kuunnella edes hyvää ystävääni hänen raskaushuolissaan. Ei pystynyt, kun omassa mielessä pyöri vain oma mahdollinen lapsettomuus.



Nyt Olen siis TODELLA ONNELLINEN

Siis ...



Olen onnellinen kun sain plussan pitkän yrittämisen jälkeen ja ihan ilman mitään ekstra konsteja, onneksi. Apua piti hakea tämän kesän lopussa jos ei ala tärppiä kuulumaan.Joten Kyllä meillä pitkänmatkan tallaajillakin vielä toivoa on! ( Meillä on heitetty vähän erikoista huumoria tähän miehen kanssa, ekat simpat eivät vissiin osanneet uida, sitten ne sai kellukkeet seuraavaksi ja nyt viimeiset vissiin veti käsipohjaa perille, kun kesti niin jumalattoman kauan sinne maaliin pääsy!)



Mutta nyt olemme " salaa" onnellisia miehen kanssa. Ainoastaan yhdelle kaveri pariskunnalle olemme uskaltaneet kertoa tulevasta vaavista.



Muille ketkä vielä onnellisesti kävelevät omat massut pystyssä, emme ole kertoneet. Moni kyllä tietää että viime viikolla piti olla jännät paikat, mutta eipä ole kukaan muistanut kysyä, että hei miten meni....



Tavallaan haluan nauttia onnestani rauhassa, kokea yksin, taikka siis kaksin miehen kanssa, kaikki pienetkin jutut itse. Ilman että pienimmätkin jutut kuitataan nopeasti no se nyt on vaan tuommoista tuohon aikaan,mutta odotappas kun olet näin pitkällä niin sitten kyllä... jne.



Huoh, tulipas pitkä selostus ihan sekavaa tekstiä, mutta Ehkä joku ymmärtää mitä yritin kertoa...?



Eikös se sananlaskukin mene jotenkin niin että; Se kellä onni on niin se onnen kätkeköön?

Ihana kuulla, että olet plussannut pitkän yrityksen jälkeen :)

Mulla menossa kp 27/30-34 menossa. Juhannuksena taas jännitellään..;) Ihanaa kesää ja mukavaa juhannuksen odotusta!