Parisuhde vinkkejä fiksuilta ihmisiltä

Ihmiset on hirveän erilaisia kyllä, kiintymyssuhdemallit ym. siihen vaikuttaa. Jotkut ottavat helposti etäisyyttä kuten esim. vaimosi vaikuttaa ottavan kun on ruuhkaa ja stressiä. Se on sitten sellaista toiveiden ja tarpeiden sovittelua, en tarkoita kompromisseja vaan nimenomaan yhteensovittamista. Puolisosi on tämän suhteen ilmeisen haastava eikä itse aktiivinen, hänestähän yhteiselonne on ok.

Koska sinusta teillä on ongelma, jota hän ei välitä hirveästi noteerata, on sinun pidettävä puolesi. Järjestä parisuhteellenne aikaa, vaadi kuulemistasi ja muistamistasi, kuten sanoit sitä arvostusta ja läheisyyttä, eihän suhteenne muuten palvele kuin vaimon tarpeita.

Hirveän harvalla varmaan on kokemusta tuollaisesta suhteesta varsinkaan noin päin saati sitten oikeasti suhteen pelastamisesta, hirveästihän tällä palstalla satuillaan kyllä. Ikävää on, että vaimosi on sinua kohtaan etäinen, mutta älä jää siihen jumiin. Järjestä sitä aikaa, kännykät ja muut aikasyöpöt oikeasti pois. Hyväksihän sellaista suhdetta ei voi rehellisesti kuvata, jossa riippuvuus jyrää. Kohtuuden rajoissa voi yrittää rentoutua puhelimensakin kanssa, mutta teillä on kuitenkin kolme lasta ja aikaa vievät, palautumista vaativat työt. Parisuhde kyllä lässähtää ja kuolee jos siitä ei pidä aktiivisesti huolta.

Vaimosi on kyllä itsekäskin jos hän ei halua huomioida sinunkin tarpeitasi suhteessa. Toisaalta eihän hän velvollinen ole, ne kiintymyssuhteet ja muut, hän ahdistuu kun ei juuri nyt jaksa. Ehkä teille koittaa parempi aika kun lapset vähän kasvavat. Kunhan sinä et katkeroidu ja kunhan vaimo myös ymmärtää ja on inhimillinen. Kovin avoin hän ei ilmeisesti ole vaikka älykäs onkin. Pitkä liittohan teillä on takana eikä siinä niin helposti luovuteta. Tärkeää olisi ehkä saada vaimo ymmärtämään yhtään mitä sinä koet, muutenhan häneen ei voi luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen nuorin lapsi on? Et varmaan halua tulla tunnistetuksi, mutta tuo auttaisi vähän hahomottamaan arkeanne. Päiväkodissa vielä?

Jos olet olemukseltasi maskuliininen niin kehtaan väittää, että suurin osa naisista haluaisi sinut, kotitöiden tekeminen ei laske markkina-arvoasi yhtään. Sen sijaan vaimosi kohdalla saattaa vaikuttaa se millainen suhde hänellä oli isäänsä vai oliko suhdetta ollenkaan? Kuulostaa tosiaan siltä, että hän pitää sinua itsestään selvyytenä kuten joku (en minä) muotoili/vertasi.

Vaimosi kuulostaa melko laskelmoivalta ihmiseltä ja olet oikeassa, parisuhde vaatii molempien panosta ja kohtaamista. Loppuiko läheisyys sopivasti lapsiluvun täyttymiseen? Kuulostaisi nimittäin siltä, että sinua on manipuloitu ja käytetty hyväksi, tunteet eivät alun perin olleet aitoja vaikka hän nyt väittäisi, että ne vain muuttuivat.

Olette kuitenkin puhuneet paljon, joten yrityksen puutteesta sinua ei voi syyttää. Lienee kuitenkin jossain vaiheessa viisasta hyväksyä tilanne mikäli se ei tule muuttumaan. Vaimosi ei hetkahtanut eropuheistasi sillä ne eivät loukkaa hänen tunteitaan, niitä joita ei ehkä ole niin hirveästi ollutkaan. Naisissakin on näitä tyyppejä, ihanaakin esittävissä naisissa. Hän myös tuntee sinut eikä siksi edes pelkää puheitasi, ethän sinä mihinkään ole lähtemässä.

Minun neuvoni olisi sinulle käydä yksilöterapiassa, selvittää omia ajatuksiasi. Vaimosi ei ole avoin ja rehellinen, eihän parisuhdeterapia silloin toimi jos toinen salaa jotain.

Paljon voimia sinulle! Kunnioita itseäsi, älä siedä mitä tahansa!

En ole ap, mutta minua kiinnostaa tietää, miten tuo mahdollinen huono isäsuhde/isättömyys mielestäsi selittäisi ap:n vaimon käytöstä? Seuraako isäsuhteen ongelmista miehen pitämistä itsestään selvänä?

Se voisi liittyä siihen millaisen parisuhdemallin nainen on omaksunut luontevaksi ja turvalliseksi lapsuudessaan. Ja toisaalta myös siihen, että vaimo on myös voinut tietoisesti vältellä (ei-kunnollisen) isänsä kaltaisia miehiä ja tehdä enemmän järkivalinnan, perustaa perheen jonkun ei itselleen luontaisen kumppanin kanssa eikä osaa olla täysin luontevasti itse luomassaan roolissa. Jälkimmäistä naista luultavasti myös ahdistaisi, masentaisi ja täysi avoimuus olisi vaikeaa loukkaamisen pelossa. /eri keittiöpsykologi

Jos kaikki kertomasi on totta, olet tosi hyvä mies. Toisia ihmisiä ei voi muuttaa, ja nyt olet aika korviasi myöten toisen ihmisen kanssa yksissä. En ehkä sinun tilanteessasi kuumottaisi kumppania parisuhteesta vaan pyytäisin häntä osallistumaan enemmän noihin mainitsemiisi muihin asioihin. Sitten ottaisin aikaa itselleni, kehittäisin itseäni ja nauttisin omista jutuista. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta juuri tällä tavalla voi näyttää toiselle, että on oma ihmisensä, joka ansaitsee kunnioitusta. Pelkkä toisessa toisen ehdoilla roikkuja ei herätä kunnioitusta ja vielä vähemmän niitä seksihaluja.

Et halua erota, mutta kysyt vinkkejä fiksuilta ihmisiltä. No minusta ainoa fiksu neuvo on, että eroa kuitenkin. Vaimosi on tehnyt täysin selväksi, että hän ei halua muuttaa toimintaansa. Suhteenne ei siis tule tuosta paranemaan. Ikinä. Sinun vaihtoehtosi ovat sitten jatkaa huonossa suhteessa tai erota.

Sama tarina on tällä palstalla nähty tuhansia kertoja. "Suhde on huono, mutta en halua erota eikä puoliso halua muuttua." Ei siihen valitettavasti noilla spekseillä mitään taikakeinoa ole.

Aloittajan vaimo saa ilmeisesti suuren osan henkisistä tarpeistaan tyydytettyä työn kautta. Niinpä lapsille jää sitten jotain ja aviomiehelle vielä vähemmän. Sellaiset neuvot, joissa käsketään aloittajaa järjestämään yhteistä aikaa, eivät toimi, jos vaimo ei ole sen kummemmin halukas ja kiinnostunut, vaan hänelle riittää se mitä nyt on. Sama pätee seksin kanssa. Jos vaimo on tyytyväinen, ei hän näe mitään syytä muutokseenkaan.

Ongelmaksi kokisin sen, että vaimo ei välitä siitä, että hänen puolisonsa tarpeet eivät täyty. Jos puolison tarpeilla ei ole vaimolle mitään väliä, ei muutosta tule tapahtumaan. Kuvio on tosiaan hyvin tavallinen toisin päin ja suuri osa vaimoista sopeutuu siihen mitä saavat. Osa sitten lähtee ja mies jää ihmettelemään miksi vaimo lähti, kun kaikki oli niin hyvin ja mies teki työtä niska limassa perheensä eteen.

Pystyisittekö yhdessä tunnistamaan jonkin asian, joka kotona vie teiltä yhteistä aikaa pois, ja puuttumaan siihen? Eli muutos pala kerrallaan.

Noi treffi-illat on hyvä ajatus, toinen mitä mietin on toi kännykällä istuminen. Entä jos koko perhe panisi jatkossa puhelimet pois samaan aikaan, esim iltaseiskalta tai -kasilta? Istuisitte enemmän edes yhdessä vierekkäin siinä sohvalla. Katsoisitte samaa sarjaa tai leffaa tai lukisitte vaikka kumpikin omaa lehteä, josta välillä keskustelisitte. Sellaista yhteistä paikalla olemista, jossa muut sosiaaliset kuviot eivät tunge kokoajan somen kautta kotiin.

Vaimo varmaan nauttisi muutenkin, kun oppisi rentoutumaan kotona ilman kännykkää. Tiedän itsekin freelancerina, jonka aikataulut vaihtelee, että etenkin stressaantuneena siihen on ihan liian helppo tarttua vaikka se ei oikeasti edes auta siihen stressiin.

Kiitos kommenteista.

Joo kyllä tässä monenmoista on yritetty ja tullaan vielä yrittämään. Jotenkin epäreilulta tuntuu että tässä entisestään pitää itse olla se joka yrittää ja tekee asioita, järjestää treffi-iltoja jne. Lomamatkat kaikki on lähtenyt aloitteestani ja käymmekin perheellä vuosittain kerran pari jossain ulkomailla ja silloin on todella mukavaa. Samoin mökkireissut. Siellä parisuhde toimii enemmän kuin hyvin. Ehkä on mökki ostettava ja alettava viettämään siellä kaikki vapaat :)

Sehän tässä onkin, kun suurin osa ajasta on arkea ja sen pitäisi olla sitä mukavaa ja helppoa. Nyt jäi tämä mökki pyörimään ajatuksiin. Se tosiaan on paikka missä kaikki on sujunut hyvin. Ehkä löydän siitä keinon lähtä ratkaisemaan tätä ongelmaa :)

Kynttilöitä kotiin ja hyvää ruokaa, kahden kesken.

Ostakaa kotisiivouspalvelua. Siivouksesta ei kukaan tykkää, ja se on yhteisestä ajasta pois. Ja ylimääräisellä ajalla kylpylään tai luontoon liikkumaan. Vesi ja luonto rentouttavat.

Tai sitten parisuhdeterapiaan, jos vaimo suostuu.

Onkohan sun vaimosi mun työkaverini (vastuullinen, stressaava globaali työ)? Olemme usein pitkään töissä ja hän vain kehuskelee, että onneksi on mies, joka hoitaa kodin ja lapset ja kaiken. Mä taas stressaan, että koululaiset ovat kotona odottamassa nälkäisenä ruokaa.

Neuvoja parisuhteeseen ei mulla ole, firma kiittää työpanoksestasi!

Ehdottaisin pariterapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen kirjoittanut, olen esittänyt asian niin, että minista tuntuu, minä kaipaan jne. En syytellen, kokemuksesta tiedän että se ei toimi.

Toista miestä hänellä ei ole, siitä olen 110% varma.

Erokortinkin olen heittänyt ilmoille. Vastaus on ollut: Jos sinusta siltä tuntuu niin sitten se on lähdettävä. Hän ei sitä halua ja hän on tyytyväinen, mutta jos tämä ei minulle riitä niin sitten on lähdettävä.

Niin. Itsekin olen miettinyt tätä miehisyyttä, tosin te epäilitte onko kirjoittaja mies. No teidän murheeksi kyllä on. Niin mitä se miehisyys on. Olen ulkoisesti ja ammatillisesti miehekäs ja myös olemukseltani. MUTTA. Onko edelleen tänä päivänä, vaikka naiset haluavatkin että mies hoitaa kotityöt ja lapset siinä missä nainenkin. Onko tällainen mies sitten heidän silmissään miehekäs? He haluaa sitä, mutta mikä on todellisuus. Joskus olen tietoisesti vähentänyt kotitöiden tekemistä jolloin vaimo on saanut niistä osansa töiden jälkeen. Tästä on seurannut se, että illalla on harrastettu seksiä. Alussa mainitsin että seksi on suoritus vain. No, korjaan tähän että ei se sitä aina ole. Välillä se on todella intohimoista, samanlaista kuin alkuaikoina. Mut se on täysin vaimon ehdoilla tapahtuvaa. JA... en tarkoittanut että seksi on ainoa muoto olla lähellä. Haluan myös tehdä yhdessä paljon muuta. Pelkkä kokkailu yhdessä ja läsnäolo riittää. Parisuhde on minusta just niin hyvää kuin kaksi ihmistä siitä tekee. Harmi että se on aina kahden kauppa, yksin toimiminen ei riitä.

t. ap

Tämän perusteella voisin melkein väittää, että vaimo ei rakasta sinua enää. On siis tyytyväinen elämään ja kumppanuuteen kanssasi, mutta sitä rakkautta ei ehkä ole enää.