Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde vinkkejä fiksuilta ihmisiltä
06.11.2019 |
Haluaisin fiksuja vastauksia fiksuilta ihmisiltä.
Olen nelikymppinen perheellinen mies, vaimo ja kolme lasta.
Perhe-elämänne on tasaista. Puoliso on urakeskeinen ja paljon töissä. Itse teen normaalityöaikaa eli vajaa 40h viikkoon. Työt meillä jakaantuu niin, että minä hoidan 70% päiväkotiin viemisistä ja hakemisista, 90% kaikista päivän ruokailuista, 90% kaupassa käynneistä ja 100% mitä tulee ns. miesten töistä, kahden auton huollot jne.
Vaimo taas osallistuu sen ajan mitä kerkiää, lasten kanssa touhuamiseen.
Nämä kaikki on vielä ihan ookoo. Mutta sitten tulee se parisuhde. Vaimon mielestä meidän elämä on mahtavaa ja ongelmia ei juuri ole.
Minä henkilökohtaisesti olen antanut hänelle mahdollisuuden panostaa uraansa ottamalla vastuulleni yllä mainitut asiat enimmissä määrin. Mutta jotain vastinetta haluan minäkin.
Se mitä haluan on, että vaimo panostaa parisuhteeseemme. En odota liikoja. Odotan kiitosta, arvostusta ja läheisyyttä. Tilanne on vain se, että vaimo tietää saavansa huomiota ja läheisyyttä minulta aina kun sitä tarvitsee. Minä sen sijaan saan sitä silloin, kun hän sitä haluaa, en silloin kun sitö tarvitsen. Seksiä oli ennen paljon. Nyt sitä on 2 kertaa kuussa ja sekin huonolla asenteella suoritettua. Ikäänkuin se olisi vain velvollisuus. Sitten jos sanallakaan mainitsen asiasta, hän möksähtää ja seksiä taas odottaa taas viikko tolkulla. Illalla hän mieluummin tuijottaa kännykkää kuin keskustelee, katselee tv:tä yhdessä tms. Sillloin hän tekee mieluusti asioita, kun teemme perheenä asioita yhdessä. Hän on poissaoleva ja ihmettelee mitä odotan parisuhteen oikein olevan vuosien jälkeen. Odotan sen olevan yhdessä elämistä, keskustelemista, huomiointia ja läheisyyttä. Olen kivannäköinen, fyysisesti kunnossa, arvostetussa ammatissa ja kaikinpuolin hyvä ihminen. Vuosi vuodelta asiat vaan muuttuu niin, ettei minulla saa olla haluja, toiveita ei mitään. Pitää vain tyytyä ja olla tyytyväinen. Erota en halua. Hän on kaikille muille upea ihminen mutta ei omalle puolisolle. Suuttuessa hän on todella kylmä, manipuloi ja syyttelee. Vika on aina muissa, ei koskaan hänessä. Parisuhde terapiaan hän ei lähde, koska hänen mielestä kaikki on todella hyvin. Hän rakastaa ja pitää perhe-elämästämme.
Miten sinä näet asian? Miten tässä pitäisi toimia?
Kommentit (32)
Onhan toi vakavan keskustelun paikka. Vaimo vaikuttaa aika itsekkäältä ja sä mahdollistat sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kai yrittänyt puhua? Kliseistä mutta totta on, että asia kannattaa muotoilla minän kautta. Minä olen yksinäinen, minä haluaisin että olisimme läheisempiä, minä pelkään, että etäännymme jne. Jos sanot, että sinä olet etäinen ja kylmä jne. seuraa kiistäminen ja vastareaktio, kuten olet huomannut.
Vaimosi työ on varmaan vaativaa ja hän kokee, ettei hänellä ole enempää annettavaa kotona. Sen mitä on, hän antaa lapsille. Tilanne on ihan järkeenkäypä hänen kannaltaan. Resurssit ovat rajalliset.
Ehkä voisit viritellä keskustelua siitä, mitä sitten kun lapset ovat isompia. Mikä teidän suhteenne on sitten?Miten vaimosi reagoisi, jos kirjoittaisit hänelle?
Parisuhde aiheuttaa ilmastonmuutosta
Eihän vaimolla ole salasuhdetta? Etäisyys, kännykkään tuijottaminen ja seksin pihtaaminen viittaa vähän siihen.
Minä näen asian niin, että sinun kannattaisi tehdä vaimosi puolesta narsistitesti. Se on aika helppo. Tule sitten kertomaan ylittikö häiriön rajan. Aika kiero kuvahan tuosta kuvauksesta välittyy vaikka varmasti vaimoasi rakastat ja hän antaa itsestään ihailtavan julkisuuskuvan. Puolisona ei kuulosta yhtään niin miellyttävältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta tuo seksi/yhdyntäkeskeisyys.
Parisuhteessa on muitakin tapoja olla läheinen kuin pelkkä pillun jyystäminen.
Tottakai nainen kokee vastareaktion, kun toinen vonkaa.
Parisuhteessa seksuaalisuus vaihtelee, voi mennä vuosiakin ettei oikein haluta. Se on normaalia, vaikka elämmekin seksuaalisesti ylikorostuneessa maailmassa, jossa exceltaulukoilla lasketaan yhdyntätaajuutta.
M37, parisuhteessa jo 20v kirjoitti:
Lopeta tuo seksi/yhdyntäkeskeisyys.
Parisuhteessa on muitakin tapoja olla läheinen kuin pelkkä pillun jyystäminen.Tottakai nainen kokee vastareaktion, kun toinen vonkaa.
Parisuhteessa seksuaalisuus vaihtelee, voi mennä vuosiakin ettei oikein haluta. Se on normaalia, vaikka elämmekin seksuaalisesti ylikorostuneessa maailmassa, jossa exceltaulukoilla lasketaan yhdyntätaajuutta.
Sinä et tasan ole mies, etkä parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M37, parisuhteessa jo 20v kirjoitti:
Lopeta tuo seksi/yhdyntäkeskeisyys.
Parisuhteessa on muitakin tapoja olla läheinen kuin pelkkä pillun jyystäminen.Tottakai nainen kokee vastareaktion, kun toinen vonkaa.
Parisuhteessa seksuaalisuus vaihtelee, voi mennä vuosiakin ettei oikein haluta. Se on normaalia, vaikka elämmekin seksuaalisesti ylikorostuneessa maailmassa, jossa exceltaulukoilla lasketaan yhdyntätaajuutta.
Sinäkö mies? Taidat olla Ap:n vaimo.
Olen pahoillani tilanteestasi, ap. Eihän tuo pidemmän päälle toimi. Komppaan, että nyt olisi varmaankin hyvin tärkeää tuoda vaimollesi esiin, mitä SINÄ tunnet. Ja hyvin selkeästi, että "minusta tuntuu tältä, koska...". Vältä "aina" ja "ei koskaan" -termien käyttöä, jos mahdollista, keskity vain siihen, millaisia tilanteita teillä suhteessanne on ja mitä tunteita ne sinussa herättävät. Jos vaimosi välittää parisuhteestanne, niin kyllä hänen on pakko yrittää ymmärtää, että vuosien parisuhde vaatii panostamista kummaltakin osapuolelta. Tunneyhteyden puute johtaa väistämättä eroon ja sen ylläpitäminen vaatii kykyä kuunnella ja halua muuttaa asioita sellaisiksi, että kumpikin osapuoli voisi suhteessa paremmin.
Paljon tsemppiä teille! Toivottavasti löydätte ratkaisun tilanteeseenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on ihan kuin kotimaisesta hömppäsarjasta Ou Nou, missä miehen ja naisen rooliodotukset oli käännetty parisuhteessa epästereotyyppisiksi.
Ap:n tapauksessa vaimo on se uraa tekevä, joka ei oikein osaa/jaksa/viitsi/halua leikkiä samanlaista kotileikkiä kuin ap.
Ura"miehen" ajatukset ja odotukset ovat vain erilaiset kuin ap-"vaimon".
Ap, tuommoista on monen naisen elämä parisuhteessa, jossa mies ei (enää) osaa huomioida vaimoaan, vaan pitää tätä osana kalustoa, itsestäänselvyytenä.
Usein nainen tyytyy tähän pakon edessä, kun ei halua myöskään erota. Lapset ja puolison mahdollistama parempi toimeentulo pitävät liiton kasassa.
Tusinassa on 15 tuollaista vaimoa. Muuta kysyttävää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on ihan kuin kotimaisesta hömppäsarjasta Ou Nou, missä miehen ja naisen rooliodotukset oli käännetty parisuhteessa epästereotyyppisiksi.
Ap:n tapauksessa vaimo on se uraa tekevä, joka ei oikein osaa/jaksa/viitsi/halua leikkiä samanlaista kotileikkiä kuin ap.
Ura"miehen" ajatukset ja odotukset ovat vain erilaiset kuin ap-"vaimon".
Ap, tuommoista on monen naisen elämä parisuhteessa, jossa mies ei (enää) osaa huomioida vaimoaan, vaan pitää tätä osana kalustoa, itsestäänselvyytenä.
Usein nainen tyytyy tähän pakon edessä, kun ei halua myöskään erota. Lapset ja puolison mahdollistama parempi toimeentulo pitävät liiton kasassa.
Ja kotia pyörittävää puolisoa arvostamattomalla urapuolisolla on jännittävä sivusuhde 99 %:n varmuudella.
Vierailija kirjoitti:
Tusinassa on 15 tuollaista vaimoa. Muuta kysyttävää?
Ei tainnut tämäkään vastaus olla nyt vastaus mihinkään siihen, mitä tässä kysyttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kirjoittanut, olen esittänyt asian niin, että minista tuntuu, minä kaipaan jne. En syytellen, kokemuksesta tiedän että se ei toimi.
Toista miestä hänellä ei ole, siitä olen 110% varma.
Erokortinkin olen heittänyt ilmoille. Vastaus on ollut: Jos sinusta siltä tuntuu niin sitten se on lähdettävä. Hän ei sitä halua ja hän on tyytyväinen, mutta jos tämä ei minulle riitä niin sitten on lähdettävä.
Niin. Itsekin olen miettinyt tätä miehisyyttä, tosin te epäilitte onko kirjoittaja mies. No teidän murheeksi kyllä on. Niin mitä se miehisyys on. Olen ulkoisesti ja ammatillisesti miehekäs ja myös olemukseltani. MUTTA. Onko edelleen tänä päivänä, vaikka naiset haluavatkin että mies hoitaa kotityöt ja lapset siinä missä nainenkin. Onko tällainen mies sitten heidän silmissään miehekäs? He haluaa sitä, mutta mikä on todellisuus. Joskus olen tietoisesti vähentänyt kotitöiden tekemistä jolloin vaimo on saanut niistä osansa töiden jälkeen. Tästä on seurannut se, että illalla on harrastettu seksiä. Alussa mainitsin että seksi on suoritus vain. No, korjaan tähän että ei se sitä aina ole. Välillä se on todella intohimoista, samanlaista kuin alkuaikoina. Mut se on täysin vaimon ehdoilla tapahtuvaa. JA... en tarkoittanut että seksi on ainoa muoto olla lähellä. Haluan myös tehdä yhdessä paljon muuta. Pelkkä kokkailu yhdessä ja läsnäolo riittää. Parisuhde on minusta just niin hyvää kuin kaksi ihmistä siitä tekee. Harmi että se on aina kahden kauppa, yksin toimiminen ei riitä.
t. ap
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani tilanteestasi, ap. Eihän tuo pidemmän päälle toimi. Komppaan, että nyt olisi varmaankin hyvin tärkeää tuoda vaimollesi esiin, mitä SINÄ tunnet. Ja hyvin selkeästi, että "minusta tuntuu tältä, koska...". Vältä "aina" ja "ei koskaan" -termien käyttöä, jos mahdollista, keskity vain siihen, millaisia tilanteita teillä suhteessanne on ja mitä tunteita ne sinussa herättävät. Jos vaimosi välittää parisuhteestanne, niin kyllä hänen on pakko yrittää ymmärtää, että vuosien parisuhde vaatii panostamista kummaltakin osapuolelta. Tunneyhteyden puute johtaa väistämättä eroon ja sen ylläpitäminen vaatii kykyä kuunnella ja halua muuttaa asioita sellaisiksi, että kumpikin osapuoli voisi suhteessa paremmin.
Paljon tsemppiä teille! Toivottavasti löydätte ratkaisun tilanteeseenne.
Kiitos.
t. ap
Minkä ikäinen nuorin lapsi on? Et varmaan halua tulla tunnistetuksi, mutta tuo auttaisi vähän hahomottamaan arkeanne. Päiväkodissa vielä?
Jos olet olemukseltasi maskuliininen niin kehtaan väittää, että suurin osa naisista haluaisi sinut, kotitöiden tekeminen ei laske markkina-arvoasi yhtään. Sen sijaan vaimosi kohdalla saattaa vaikuttaa se millainen suhde hänellä oli isäänsä vai oliko suhdetta ollenkaan? Kuulostaa tosiaan siltä, että hän pitää sinua itsestään selvyytenä kuten joku (en minä) muotoili/vertasi.
Vaimosi kuulostaa melko laskelmoivalta ihmiseltä ja olet oikeassa, parisuhde vaatii molempien panosta ja kohtaamista. Loppuiko läheisyys sopivasti lapsiluvun täyttymiseen? Kuulostaisi nimittäin siltä, että sinua on manipuloitu ja käytetty hyväksi, tunteet eivät alun perin olleet aitoja vaikka hän nyt väittäisi, että ne vain muuttuivat.
Olette kuitenkin puhuneet paljon, joten yrityksen puutteesta sinua ei voi syyttää. Lienee kuitenkin jossain vaiheessa viisasta hyväksyä tilanne mikäli se ei tule muuttumaan. Vaimosi ei hetkahtanut eropuheistasi sillä ne eivät loukkaa hänen tunteitaan, niitä joita ei ehkä ole niin hirveästi ollutkaan. Naisissakin on näitä tyyppejä, ihanaakin esittävissä naisissa. Hän myös tuntee sinut eikä siksi edes pelkää puheitasi, ethän sinä mihinkään ole lähtemässä.
Minun neuvoni olisi sinulle käydä yksilöterapiassa, selvittää omia ajatuksiasi. Vaimosi ei ole avoin ja rehellinen, eihän parisuhdeterapia silloin toimi jos toinen salaa jotain.
Paljon voimia sinulle! Kunnioita itseäsi, älä siedä mitä tahansa!
Sun täytyy nyt olla vähän jämäkämpi. Voisitte hommata vaikka kerran viikossa lastenvahdin ja tehdä vaimon kanssa jotain yhdessä. Käytte syömässä, leffassa, teatterissa, vain te kaksi. Vaimo pitää nyt sua itsestään selvyytenä ja kodinhoitajana. Parisuhteissa tulee aina hyviä ja huonoja kausia mutta niistä pääsee yli jos molemmat niin tahtoo. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen nuorin lapsi on? Et varmaan halua tulla tunnistetuksi, mutta tuo auttaisi vähän hahomottamaan arkeanne. Päiväkodissa vielä?
Jos olet olemukseltasi maskuliininen niin kehtaan väittää, että suurin osa naisista haluaisi sinut, kotitöiden tekeminen ei laske markkina-arvoasi yhtään. Sen sijaan vaimosi kohdalla saattaa vaikuttaa se millainen suhde hänellä oli isäänsä vai oliko suhdetta ollenkaan? Kuulostaa tosiaan siltä, että hän pitää sinua itsestään selvyytenä kuten joku (en minä) muotoili/vertasi.
Vaimosi kuulostaa melko laskelmoivalta ihmiseltä ja olet oikeassa, parisuhde vaatii molempien panosta ja kohtaamista. Loppuiko läheisyys sopivasti lapsiluvun täyttymiseen? Kuulostaisi nimittäin siltä, että sinua on manipuloitu ja käytetty hyväksi, tunteet eivät alun perin olleet aitoja vaikka hän nyt väittäisi, että ne vain muuttuivat.
Olette kuitenkin puhuneet paljon, joten yrityksen puutteesta sinua ei voi syyttää. Lienee kuitenkin jossain vaiheessa viisasta hyväksyä tilanne mikäli se ei tule muuttumaan. Vaimosi ei hetkahtanut eropuheistasi sillä ne eivät loukkaa hänen tunteitaan, niitä joita ei ehkä ole niin hirveästi ollutkaan. Naisissakin on näitä tyyppejä, ihanaakin esittävissä naisissa. Hän myös tuntee sinut eikä siksi edes pelkää puheitasi, ethän sinä mihinkään ole lähtemässä.
Minun neuvoni olisi sinulle käydä yksilöterapiassa, selvittää omia ajatuksiasi. Vaimosi ei ole avoin ja rehellinen, eihän parisuhdeterapia silloin toimi jos toinen salaa jotain.
Paljon voimia sinulle! Kunnioita itseäsi, älä siedä mitä tahansa!
En ole ap, mutta minua kiinnostaa tietää, miten tuo mahdollinen huono isäsuhde/isättömyys mielestäsi selittäisi ap:n vaimon käytöstä? Seuraako isäsuhteen ongelmista miehen pitämistä itsestään selvänä?
Oletko ero korttia kokeillut? Mikä on ollut reaktio?