Nirso lapsi ja anopin kritisointi
Minulla on kolmevuotias lapsi, joka on erittäin nirso ruuan suhteen ja syö todella vähän. Ruokaa lapsi saa väh. Viisi kertaa päivässä, mutta varsinkin lämpimien ruokien aikana neiti vain tokaisee, että hyi ei syö, yök pahaa tms.
Olen yrittänyt syöttää tytölle vaikka ja mitä. Haluan, että hän saa monipuolista ja terveellistä ruokaa, mutta tuntuu, että alas menisivät vain nakit ja perunamuusi.
No, eilen olimme anoppilassa kylässä ( ja siis anoppini ei tee muuta ruokaa kuin perunamuussia ja avaa jalostajan lihakastikepurkin ja lämmittää sen hellalla). Todella harvoin tekee muunlaista lämmintä ruokaa, joskus hernekeittoa.
Anoppini haluaa aina syöttää lastamme, vaikka on jo 3-vuotias ja haluaisi vielä, että lapsemme käyttäisi vaippoja. Eilen hän sitten tokaisi minulle, että kyllä tytölle mamman pöperlt kelpaavat. Ha että äitinä, minun pitäisi katsoa, että lapsemme saa tarpeeksi ruokaa!
Järkytyin, kun olen kuitenkin tehnyt parhaani asian suhteen. Aamupalaksi hän saa joko muroja, leipää tai keitän puuron. Lounaaksi ja päivälliseksi teen mitä keksin ja kokeilen. Välipalaksi annan hedelmiä esim. Banaania. Halutessa saa leipää. Iltapalaksi leipää, muroja tai muuta mitä keksin. Mieheni on aamusta iltaan töissä, myös suurimmaksi osin viikonloppuisin ja hän ei tee ruokaa.
Muut äidit ja isät! Mitä te teette nirson lapsen kanssa? Loukkaannuin todella paljon kommentista, kun lapsemme on vielä normaalipainoinen.
Kommentit (30)
Lopeta se välipalojen antaminen. Korkeintaan porkkanaa tai jotain vähäkalorista kasvista ja vain kerran siinä lounaan ja päivällisen välillä. Kuulostaa että annat leipää aina kun tahtoo?
Meillä jätettiin leipä vaihtoehdoista kokonaan pois, sitä ei aterioillakaan siis ollut pöydässä (eikä syöneet aikuisetkaan), vähäruokainen ja nirso lapsi kun elää helposti niillä parilla leipäpalalla koko päivän.
Jotkut lapset oppivat täyttämään vatsansa välipala-aikaan esim. leivällä, muroilla ja jogurtilla, jotka yleensä maistuvat ja sitten onkin helppo nirsoilla lämpimän ruoan aikaan. Ehdottaisin siis sellaista, että joko jätät iltapäivän välipalan kokonaan pois tai annat silloin vain vähän jotain, ei enää mitään lisäannoksia leipää tms. Jos aamupalasta lounaaseen on monta tuntia, on tietysti pakko antaa reilu aamupala, mutta jos siinä ei ole pitkä väli, niin kehottaisin vähän katsomaan aamupalankin kokoa. Mutta tämä nyt on tietysti kiinni teidän ateriarytmistä. Eli koeta huolehtia, että ennen lämmintä ruokaa on oikeasti sellainen terve nälkä. Kyllä niitäkin ruokia täytyy joskus oppia syömään :) Ja vaikkei päivähoidon ruoan laatu olisikaan huippu, niin sen siellä luultavasti oppii, että ruoka-aikana syödään.
Vierailija kirjoitti:
Onko se nyt niin paha, jos on nirso? Itse olin lapsena nirso ja ei ollut kiva kuunnella äidin valitusta. Omista lapsistani yksi oli hyvin nirso etenkin koulussa. Mutta hyvin on hänkin kasvanut aikuiseksi. Älkää ottako nirsoilua liian vakavasti. Olkaa positiivisia ruokailun suhteen ja antakaa lapsen rauhassa kokeilla uusia ruokia.
Lapsenahan sitä rakennetaan keho koko loppuelämäksi, niin ei parilla leipäpalalla ja banaanilla kasvaminen kuulosta kovin fiksulta vaihtoehdolta?
On nirsoja joilla voi olla silti terveydellisessä mielessä hyväkin ruokavalio, ja vielä nirsompia joilla se on jo vaarallinen.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta se välipalojen antaminen. Korkeintaan porkkanaa tai jotain vähäkalorista kasvista ja vain kerran siinä lounaan ja päivällisen välillä. Kuulostaa että annat leipää aina kun tahtoo?
Meillä jätettiin leipä vaihtoehdoista kokonaan pois, sitä ei aterioillakaan siis ollut pöydässä (eikä syöneet aikuisetkaan), vähäruokainen ja nirso lapsi kun elää helposti niillä parilla leipäpalalla koko päivän.
Tuo on hyvä huomio, että ei ateriallakaan kannata leipää tietysti tarjota, ettei korvaa sillä lämmintä ruokaa. Ei se leipä siis sinänsä paha ole ja voi hyvin antaa vaikka aamu- ja iltapalalla, mutta sitä en käsitä, että alapeukkujen määrästä päätellen joistain on ilmeisesti vain hyvä, että lapsi syö pelkkää leipää. Tietysti sitten kun alkaa lämmin ruoka maistua, voi sen oheen antaa syödä vähän leipääkin. Mutta oikeasti tsemppaisin opettamaan pienestä pitäen monipuoliset ruokailutottumukset, ei se myöhemmin ole ainakaan sen helpompaa.
Kuulepa nyt nro 15, pitäisikö pikkulasta syyllistää siitä, että Afrikassa lapset näkevät nälkää? Tätä syyllistämistä harrastettiin Suomessa muutama vuosikymmen sitten Biafran sodan aikaan. Annetaan niitten lasten jo olla ja annetaan meidän lasten syödä, jos on nälkä.
Minä hoitelin joskus nuorena likkana pientä serkkutyttöäni. Hänen äitinsä valitti, että tyttö ei syö kunnolla. Aloin sitten seurata sitä syömäpuuhaa ja havaitsin pari merkittävää seikkaa. Ensinnäkin äiti mätti lapselle suurelle lautaselle valtavan kuorman ruokaa ja toiseksi muussasi sen sekaisin. Ei uponnut ruoka, vaan lapsi katseli annosta kauhusta laajennein silmin.
Päätin kokeilla omia aatoksiani, kun olimme lapsen kanssa kahden. Otin ensinnäkin pienen leipälautasen ja tein siihen lapselle annoksen, mutta en muussannut sitä, vaan jätin eri ainesosat näkyviin. Ruoka upposi lapseen kuin kuuma veitsi voihin. Santsatakin piti, kun oli kuulemma niin hyvää. Lapsen äiti ei tykännyt yhtään, kun minä sain lapsen syömään. Ja kuitenkaan ei ollut mistään konsteista kysymys. Siinä puhui pikemminkin kokemus, sillä olin itse lapsena huono syömään, ja nyt toteutin oman lapsuuden aikaisia toiveita. Olen törmännyt tähän muussatun ruuan kammotukseen aika usein myöhemminkin ja toisaalta siihen, miten ruoka maistuu, kun lapsi näkee, mitä siinä on.
Olen niin onnellinen, että ihmisiltä on tullut hyviä neuvoja ja asiallisia kommentteja!
Yritän nyt kokeilla tuota, että vähennetään välipaloja, ruokailut siis 4krt/vrk. Tuokin oli hyvä neuvo, että annetaan ruokaa paloina, olen aikalailla muussannut kaiken ruuan aina tai vetänyt sauvasekoittimella sileäksi.
Pitää myös testata tuota sanavaraston siivousta, koska ei todellakaan ole kiva kuulla tuota yököttelyä.
Sitten on enää se anoppi. . .
- av
Ehkäpä se mummon prpölperö kelpaakin hyvin? Onhan se kuitenkin ruokaa, eikä puuroa/banaania ja jotain keksittyä. (mitä ihmettä keksittyä ruokaa)
Vierailija kirjoitti:
Olen niin onnellinen, että ihmisiltä on tullut hyviä neuvoja ja asiallisia kommentteja!
Yritän nyt kokeilla tuota, että vähennetään välipaloja, ruokailut siis 4krt/vrk. Tuokin oli hyvä neuvo, että annetaan ruokaa paloina, olen aikalailla muussannut kaiken ruuan aina tai vetänyt sauvasekoittimella sileäksi.
Pitää myös testata tuota sanavaraston siivousta, koska ei todellakaan ole kiva kuulla tuota yököttelyä.
Sitten on enää se anoppi. . .
- av
Pienelle lautaselle pieniä annoksia ja tosiaan ruoka-aineet erikseen. Osta vaikka aellainen lautanen jolle saat ne eri lohkoihin. Kauniit astiat, kaunis pöytä ja rauhallinen iloinen tunnelma.
Meillä pienestä saakka lapset saaneet itse päättää, mitä kasviksia/vihanneksia/juureksia lautaselleen ottavat, pääruoan lisäksi. Ainoa ehto oli: kolme pitää vähintään ottaa. Saa olla vaikka kaikki erilaisia tai kaikki samaa (esim. 3 tomaattilohkoa).
Nyt ovatkin jo koululaisia/eskarilaisia: yksi ei edelleenkään tykkää keitetystä porkkanasta, toinen ei syö kurkkua (närästää), kolmas ei syö tomaattia (allergia). Muut kasvikset on ok, kun oppivat (äippä ja isukki "pakottivat") jo pieninä maistelemaan.
Ja aina olemme laittaneet lautasille pieniä annoksia pääruokaa, koska sitähän voi ottaa lisää.
Ja anopin voit vaikka mummonmuusata vaippoineen 😆
Onko se nyt niin paha, jos on nirso? Itse olin lapsena nirso ja ei ollut kiva kuunnella äidin valitusta. Omista lapsistani yksi oli hyvin nirso etenkin koulussa. Mutta hyvin on hänkin kasvanut aikuiseksi. Älkää ottako nirsoilua liian vakavasti. Olkaa positiivisia ruokailun suhteen ja antakaa lapsen rauhassa kokeilla uusia ruokia.