Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein teidän puolisot pitää yhteyttä sisarulksiin/vanhempiin? Entä te omiinne?
06.11.2019 |
Meillä aika paljon.. mies soittelee siskonsa kanssa päivittäin, keskimäärin 1-4 kertaa päivässä. Lisäksi viestittelee päivittäin kyllä ainakin jotain. Tapaavat keskimäärin 0-4 kertaa viikossa (riippuen siitä onko miehelläni töitä toisessa kaupungissa, näin usein on). Asuvat 500m päässä meiltä.
Vanhempiaan tapaa tavallisesti usean kerran viikossa ja soittelee päivittäin.
Tuntuu minusta aika paljolta, entä teistä?
Itse tapaan vanhempia keskimäärin kerran kuussa, soittelen ehkä 1-2x kuussa. Veljeä ehkä noin kerran kuussa myös. Viestitellään jonkin verran perheen yhteisessä chatissa, ei kuitenkaan päivittäin.
Kommentit (26)
Viestittelen äitini ja siskoni kanssa lähes päivittäin ja näemme muutaman kerran kuussa. Olemme paljon tekemisissä ja tiedämme toistemme menemiset. Miehen vanhemmat asuvat melkein naapurissa, mutta näemme aika harvoin. Voi hyvin mennä parikin kuukautta. Anoppi juuri sanoi miehelleni, että heillekin saisi joskus tulla. Totesin, ettei ole kutsua kuulunut. Eikä mies ole ehdotellut kyläilyjä. Välit meillä on ihan kunnossa, mutta mielestäni on miehen vastuulla pitää yhteyttä omaan sukuunsa. Jos minulla on jotain asiaa niin olen tietysti yhteydessä. Sisaruksiinsakaan mies ei hirveästi pidä yhteyttä. Viestittelevät varmaan jotain joskus, en tiedä, mutta harvoin tapaavat muuten vaan. Ja kuitenkin asuvat 10 kilometrin säteellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies puhuu äitinsä kanssa puhelimessa keskimäärin yhden kerran 3 kk aikana. Näemme häntä 2 kertaa vuodessa (kerran kesällä ja jouluna).
Itse puhun äitini kanssa puhelimessa ehkä 2 kertaa kuussa.
Ollaan nelikymppisiä.
Nuorempana puhuin äitini kanssa viikottain puhelimessa.
Ihania vanhempia teillä! Mun vanhemmat ei olisi koskaan lapsia halunnutkaan mutta 70-luvulla oli ”pakko” tehdä lapset, muuten suku jupisi ja ihnetteli ja haukkui susipariksi. (Sivuhuomautus, aivan käsittämättömän aneeminen pilkkasana, ”susipari”...)
No eivät välittäneet eivätkä rakastaneet lapsian yhtään. Meille kerrottiin jo pienenä että heti kun tulee 18v täyteen pitää muuttaa kotoa ja he ei sitten enää auta eikä tue mitenkään.
Näin kävi, ja siihen 18v ikään loppui se kotona asuminen ja aikalailla yhteydenpito. Viimeksi oon puhunut vanhemmilleni pari sanaa 10v sitten sukulaisen häissä. Eivät halua soitella, tavata tai pitää yhteyttä.
Luojan kiitos nykyään ei vastentahtoisesti tarvi tehdä lapsia!
Veikkaan että nämä joilla on läheiset ja rakastavat vanhemmat ovat nuorempia ja heillä oli hyvä lapsuus ja kohdeltu hyvin. Ne ketkä on sit esim 40-70 lukujen lapsia, ehkä vielä kasarin alunkin, ovat usein etäisissä väleissä ja siis tää johtuu niistä vanhemmista. Silloin lapsia kaltoinkohdeltiin ja kuritettiin ja useinmille tuli etäinen ja torjuva kiintymyssuhde.
Mulla on juuri tollaset vanhemmat ja en todellakaan kiintynyt äitiini vauvana, oli turvatonta ja äiti kaikin puolin huono ja kylmä. Seuraus on se että en kaipaa äitiä enkä voi sanoa rakastavani saati että ikävöisin. Ilkeää ihmistä harvoin ikävöi.
Olkaa onnellisia te kellä hyvät vanhemmat, se ei todellakaan ole itsestäänselvyys!
Joo, olispa vela-aate ollut jo sata vuotta sitten.
Up!