Lue keskustelun säännöt.
Onko miehen sitoutumiskammo vain tekosyy
04.11.2019 |
Onko sitoutumiskammo vain tekosyy sille, ettei miestä oikeasti vain kiinnosta tarpeeksi vakavoittaa suhdetta? Olemme tapailleet 7 kk, ja kun asiasta kysyin häneltä itseltään, vastaus oli, että tykkää minusta tosi paljon, eikä minussa ole mitään vikaa. Sanoo sitoutumisen ja luottamisen olevan vaikeaa aiempien huonojen kokemusten vuoksi edellisten naisten kanssa. Hän ei ole aikaisemmin kuitenkaan ollut parisuhteessa.
Sanoin hänelle, että en halua jatkaa suhdettamme, jos hän ei halua mitään vakavampaa, jonka jälkeen mies lopulta totesi haluavansa kuitenkin yrittää kanssani. En tiedä tuleeko tästä kuitenkaan mitään, jos toinen ei selvästi ole yhtä täysillä mukana kuin minä. Kertokaa omia kokemuksianne jos olette olleet samassa tilanteessa!
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti haku päällä johonkin muuhun edelleen. En tiedä. Mulla taas on se ongelma että mies takertuu liikaakin. Läheisriippuvainen joka.ei pysty tekemään mitään yksin, jotenkin säälittävää toikin on kun kyseessä on yli 50v mies.
Sanoin hänelle, että en halua jatkaa suhdettamme, jos hän ei halua mitään vakavampaa, jonka jälkeen mies lopulta totesi haluavansa kuitenkin yrittää kanssani.
Lueppa tuo kohta ihan itse ajatuksella läpi mitä tunteita se sinussa herättää. Sillä minulle tuli mieleen, että alkoi suhteeseen vain koska sinä halusit...Jos hän haluisi aidosti olla kansasi kyseistä keskustelua ei olsi käyty.
Sitoutumiskammo on huono sana, moni ei vain halua sitoutua eikä siinä ole kyse mistään kammosta.
Minä myös tapailen monia naisia enkä halua sitoutua koska en koe sitoutumista tärkeäksi asiaksi elämässäni.
Mies 30v
Aika lailla samantekevää että onko sitoutumiskammo tekosyy vai ei. Jos ei halua sitoutua kuin pitkin hampain niin ei ole oikein kauhean hyvää parisuhdeainesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkkä tekosyy, samalla on takaportti auki siltä varalta että tulee jotain parempaa vastaan. 7kk seukkailun jälkeen tietää kyllä hitaampikin haluaako jatkaa vaiko ei.
Taidat tietää itsekin ettei tosta mitään tule, sen verran epäilyjä sullakin. Mulla nousee karvat pystyyn aina kun kuulen tekosyitä ettei voi asiaa x taikka y "kun eksien kanssa ei onnistunut". Siinä kohden kysyn miten puhuja on ajatellut muuttaa itseään ja omaa käytöstään jotta lopputulos olisi jotain muuta kuin mitä se on ollut. Yleensä ei tietenkään ole ees ajatellut muuttaa itsessään yhtään mitään, vikahan on aina muissa. Aika helmi saa olla muuten että asennevammasta viittisin kattella. Toinen juttu, mua ainakin loukkaa asenne ettei mun kanssa onnistu un ei muidenkaan kanssa ole onnistunut. Odotan että suhteeseen astutaan avoimin mielin eikä verrata koko ajan menneisiin suhteisiin. Kukaan kun ei ole samanlainen joten ei suhteetkaan ole identtisiä. Tuo asenne kertoo vaan siitä ettei tyyppi viitsi edes yrittää. Näille toivotan hyvää loppuelämää, byebye.
Minuun miehet ovat olleet valmiita sitoutumaan heti ensi silmäyksellä. Sellaista seksiä, joka voi johtaa raskauteen = yhdyntää en ole silti harrastanut useampaan kuukauteen tapaamisesta. En luota 100%:seen ehkäisyyn ja sukupuolitaudit on otettava aina huomioon. Miehet kosivat helposti, kun vain on lisääntymiskykyinen ja -haluinen kaunis nainen kyseessä. Siis jos on monta miestä tapailussa, niin kyllä suurin osa heistä tahtoisi olla se valittu. Sitten kun yhden kanssa edetään pidemmälle fyysisellä tasolla, niin täytyy vapauttaa nämä ylimääräiset miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä miehen näkökulma. Itse kyllä selvästi sanoin että haluan seurustella ja vakiintua parisuhteeseen MUTTA nyt mulla jumittaa kolmen vuoden jälkeen kihlautuminen. Tiedän että tuleva puoliso haluaisi naimisiin ja odottaa kovasti kosintaani, mutta mulla on joku pelkotila päällä. Olen katsonut sormuksen valmiiksi ja selvät sävelet mutta en vain saa sanaa suustani. Melkein jopa odotan että nainen tekisi tästä aloitteen kun itsellä on jarru päällä. Eli, ota ohjat ja laita kaveri päättämään, hoituu noinkin. On se mies myöskin ihan ihminen.
Sitoutumiskammo on todellinen vaiva, josta voi parantua. Viisas antaa tilaa ja on kärsivällinen, on ennakoitava. Sitoutumiskammoinen oppii kyllä ajan kanssa luottamaan, ja pääsee irti epävarmuuksistaan.
Sanoit, ettet halua jatkaa suhdetta, jollei mies halua vakavampaa suhdetta. Hän jäi luoksesi. Eikö se, teko, vastannut kysymykseesi? Älä tee helposta ja kauniista vaikeampaa kuin se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitoutumiskammo on huono sana, moni ei vain halua sitoutua eikä siinä ole kyse mistään kammosta.
Minä myös tapailen monia naisia enkä halua sitoutua koska en koe sitoutumista tärkeäksi asiaksi elämässäni.
Mies 30v
Kyse ei ollutkaan tapailusta vaan siitä että nainen haluaisi sitoutua ja toivoo sitä myös mieheltä. Naisrlla on siihen oikeus, samoin kun miehellä on oikeus kieltäytyä. Eipä sitten tule tuhlattua aikaa vääränlaiseen mieheen.
Vierailija kirjoitti:
Sitoutumiskammo on huono sana, moni ei vain halua sitoutua eikä siinä ole kyse mistään kammosta.
Minä myös tapailen monia naisia enkä halua sitoutua koska en koe sitoutumista tärkeäksi asiaksi elämässäni.
Mies 30v
No ehkä joskus sitten....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole tekosyy vaan harhaanjohtava nimi joka on annettu just sille haluttomuudelle. Mitään erityistä sitoutumiskammoa ei ole olemassakaan, se on aina nimenomaan sitä ettei halua, suostu tai osaa. Monesti kyse ei ole edes siitä ettei oltaisi halukkaita sitoutumaan toiseen, vaan siitä, että ei olla halukkaita sopimaan asiasta reilusti ja suoraan, koska roikottamalla toista epävarmuudessa saa paljon valtaa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä miehen näkökulma. Itse kyllä selvästi sanoin että haluan seurustella ja vakiintua parisuhteeseen MUTTA nyt mulla jumittaa kolmen vuoden jälkeen kihlautuminen. Tiedän että tuleva puoliso haluaisi naimisiin ja odottaa kovasti kosintaani, mutta mulla on joku pelkotila päällä. Olen katsonut sormuksen valmiiksi ja selvät sävelet mutta en vain saa sanaa suustani. Melkein jopa odotan että nainen tekisi tästä aloitteen kun itsellä on jarru päällä. Eli, ota ohjat ja laita kaveri päättämään, hoituu noinkin. On se mies myöskin ihan ihminen.
"Tuleva puoliso eli olet jo päätöksesi tehnyt, mielessäsi jo kihloissa. Askel kerrallaan, hiljaa hyvä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoitta "mies ei selvästi ole yhtä täysillä mukana kuin minä."? Mistä uupuu tuo selvyys, joka sinua häiritsee? Haluatko suurinpiirtein jo kihloihin tai jotain muuta?
Minua häiritsisi päinvastoin tuollainen ärhäkkyys viedä suhdetta eteenpäin niin nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitoutumiskammo on huono sana, moni ei vain halua sitoutua eikä siinä ole kyse mistään kammosta.
Minä myös tapailen monia naisia enkä halua sitoutua koska en koe sitoutumista tärkeäksi asiaksi elämässäni.
Mies 30vKyse ei ollutkaan tapailusta vaan siitä että nainen haluaisi sitoutua ja toivoo sitä myös mieheltä. Naisrlla on siihen oikeus, samoin kun miehellä on oikeus kieltäytyä. Eipä sitten tule tuhlattua aikaa vääränlaiseen mieheen.
Kaikki ihmiset ei vain halua sitoutua eikä siinä ole kyse mistään kammosta.
Vähän sama jos väittäisit että ihminen jolla ei ole ajokorttia on autokammoinen.
Sitoutuminen ei ole mikään ihmisen perustarve vaan se on yhteiskunnan keksimä asia siinä missä avioliittokin, seksi on taas asia mitä ihminen tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole tekosyy vaan harhaanjohtava nimi joka on annettu just sille haluttomuudelle. Mitään erityistä sitoutumiskammoa ei ole olemassakaan, se on aina nimenomaan sitä ettei halua, suostu tai osaa. Monesti kyse ei ole edes siitä ettei oltaisi halukkaita sitoutumaan toiseen, vaan siitä, että ei olla halukkaita sopimaan asiasta reilusti ja suoraan, koska roikottamalla toista epävarmuudessa saa paljon valtaa suhteessa.
Tämä ei pidä paikkaansa. Joskus voi olla näin, muttei aina.
Ap, joskus edellinen kumppanini sanoi olevan sitoutumiskammoinen. Jätti lopulta ja kertoi jälkikäteen syyksi että olen liian kiltti (en ollut suostunut hänen päihde- ja ryhmäseksiehdotuksille) sekä sen että halusi katsella nätimpiä naisia. Pahaltahan nuo syyt tuntui. Venkslaajaäijä kävi jokusen naisen läpi eron jälkeen ja itkuruinasi puoli vuotta myöhemmin takaisin vakuutellen muuttuneensa. Minä hölmö suostuin palaamaan suhteeseen. Meni viikko parisuhdepaluuta jonka aikana mies sekä petti että jätti. Kolmatta kertaa suhteeseen hänen kanssaan en ehdotuksista huolimatta suostunut. Nyt on hyvä olla kun parempi mies kainalossa
Voi olla, voi olla että ei.
En usko että sitoutumiskammo on sanan oikeasssa merkityksessä, voi olla kammo sitoutua väärään ihmiseen ja vääränlaiseen suhteeseen, siksi sitoutumiskammoisetkin yleensä lopulta sitoutuvat kun tapaavat sellaisen ihmisen johon uskaltaa sitoutua.
Vierailija kirjoitti:
Tässä miehen näkökulma. Itse kyllä selvästi sanoin että haluan seurustella ja vakiintua parisuhteeseen MUTTA nyt mulla jumittaa kolmen vuoden jälkeen kihlautuminen. Tiedän että tuleva puoliso haluaisi naimisiin ja odottaa kovasti kosintaani, mutta mulla on joku pelkotila päällä. Olen katsonut sormuksen valmiiksi ja selvät sävelet mutta en vain saa sanaa suustani. Melkein jopa odotan että nainen tekisi tästä aloitteen kun itsellä on jarru päällä. Eli, ota ohjat ja laita kaveri päättämään, hoituu noinkin. On se mies myöskin ihan ihminen.
Mitä ihmettä pelkäät? Kieltävää vastausta? Jos nyt on noin vaikeaa, kirjoita vaikka lapulle "En saa sanaa suustani, mutta tuletko vaimokseni?" ja anna lappu naiselle ja pitele sormusta näkyvillä.
Kyllä kolme vuotta on ihan liian pitkä aika jahkailuun. Ryhdistäydy nyt hyvä mies, että pääsette elämässänne eteenpäin!
Yleensä on tekosyy. Kun kunnolla rakastuu tekosyyt (ja usein järkevätkin syyt) unohtuvat samoin tein.