Lue keskustelun säännöt.
" Koulujen numeroarviointi heikentää oppimista "
04.11.2019 |
Tänään Helsinginsanomien mielipideosastossa oli tietokirjailija, opettaja, väitöskirjatutkija Jarno Paalasmaan kirjoitus, jossa hän kritisoi numeroarviointia.
Hän ei esitä väitteilleen YHTÄKÄÄN tieteellistä perustelua. On vain joukko psykologiasta temmattuja lauseita, joilla hän koittaa selittää asioita muuksi kuin ne todellisuudessa ovat.
" Numerot ovat monelle helppo ja tuttu tapa, mutta siihen hyvät puolet jäävätkin. Tutkimusten mukaan koulunumerot ovat ongelma. Numerot haittaavat oppimista ja motivoivat oppilaita menestymään eivätkä oppimaan"
Sähköisessä versiossa HS oli muuttanut mielipidekirjotukse otsikon. Painetussa lehdessä otsikko kuului niin kuin tämän ketjun otsikko.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006294868.html
Todellisuudessa numeroarvioinnista luopuminen ja PISA tulosten romahtaminen kulkevat käsikädessä.
Tämä olisi helposti nähtävissä verrokkitutkimuksessa, jossa otettaisiin muutaman sadan oppilaiden ryhmiä kaksi kappaletta.
Ryhmä A olisi niiden opettajien oppilaat, joihin on sovellettu numeraalista arviointia mahdollisimman varhain jo ala-asteella.
Ryhmä B oli niiden opettajien oppilaat, joihin on sovellettu numeraalista arviointia mahdollisimman myöhään, eli esimerkiksi vasta ylä-asteella.
Jarno Paalasmaa kirjoitti myös, että "Numeroita tai muita ulkoisia motivointitemppuja ei tarvita silloin, kun oppilas on sisäisesti motivoitunut työskentelelyyn".
Ei-numeraalinen arviointi heikentää esimerkiksi tyttöjen matematiikan osaamista.
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160787/36-201…
Kyseisssä julkaisussa todetaan, että tyttöjen ja poikien motivaatioissa on eroja.
"Erityisesti poikien luottamus omaan
osaamiseensa on vahvempaa kuin tyttöjen. Myös aiemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa
matematiikkaan liittyvä minäkuva ja motivaatio on pojilla havaittu vahvemmaksi kuin tytöillä "
Ei-numeraalista arviointia on kritisoitu vanhempien toimesta. He ovat olleet oikeassa.
Mikä on helpompaa niin oppilaalle kuin vanhemmallekin kuin katsoa numero todistuksesta ! Sanalliset arviot on kirjoitettu nykyään niin, että syntyy vaikutelma, että moni lapsi olisi erinomainen kaikessa. Mutta todellisuudessa arviossa verrataan lapsen menestystä hänen aiempaan puolivuotiskauteen.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pisatulosten romahdukselle on selvä syy: sanalliset todistukset.
Paitsi että sanalliset todistukset olivat käytössä varsin pitkälle ala-asteella jo silloin kun Pisa-tulokset olivat maailman huippua.
Suuressa osassa kouluja sanallinen arviointi on toteutettu tavalla, joka vastaa numeroarviointia. Eli käytetään ennalta määriteltyä sanallista asteikkoa, joka on usein 4- tai 5-portainen. Tällöin arviointi on selkeää ja ymmärrettävää, eikä käytännössä eroa mitenkään numeroarvioinnista. Vain pienessä osassa kouluja sanallinen arviointi on toteutettu "aidosti" siten, että lapsi on saanut vain opettajan vapaasti sepustaman kuvauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän on lasketeltu vähitellen. Nykykoulu on tehnyt ison mogan jo väittäessään, että arvosana 8 tarkoittaa "hyvää". Aikaisemmin kouluarvosanat luokiteltiin niin, että 9 & 10 olivat kiitettäviä, 7 ja 8 tyydyttäviä, 5 ja 6 välttäviä ja 4 heikko. Ne kuvaavat osaamisen tasoa huomattavasti paremmin - ei 8 voi olla "hyvä" kun sen yläpuolella on vara parantaa vielä kahden pykälän verran!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymppejä oli helppo saada, kun vaan teki läksyt. Ei tarvinnut olla edes nero. En ymmärrä tätä nykyajan vikinää kaikesta.
Voisiko olla , että hyvät numerot kannustaa opiskelemaan ja huonot sitten saa olemaan kiinnostumatta aiheesta ja luovuttamaan?
Sanalliset arviot tuudittavat lapset liian isoihin luuloihin itsestään. Jos osaa arvosanan 8 tasoisesti, se ei ole "hyvä" vaan tyydyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymppejä oli helppo saada, kun vaan teki läksyt. Ei tarvinnut olla edes nero. En ymmärrä tätä nykyajan vikinää kaikesta.
Voisiko olla , että hyvät numerot kannustaa opiskelemaan ja huonot sitten saa olemaan kiinnostumatta aiheesta ja luovuttamaan?
Olen aina ollut kova tekemään töitä. Ei siinä ole ollut mitään sen kummempaa.
MÄ ymmärrän, että monet vanhemmat eivät osaa lukea sanallisia arvioita ja mieltävät ne siksi liirumlaarumiksi. Mutta kun niissä oikeasti sanotaan, että missä on edistystty ja missä olisi parantamisen varaa, eli oikeasti ne antavat enemmän tietoa kuin numeroarvostelu. Miksi siis ratkaisu olisi se, että käytetään sitä sinänsä huonompaa ja vähemän tietoa antavaa arviointitapaa jota vanhemmat osaavat lukea - miksi ratkaisu ei ole, että vanhemmat opettelevat lukemaan "liirumlaarumin" informaatiosisällön?
Sinänsähän arviointi ei noin määritelmällisesti lisää oppimista. Ei se voi lisätä, koska se tapahtuu vasta oppimisen jälkeen. Se vain arvioi oppimista. oikeastaan se ei edes motivoi, koska se tosiaan tapahtuu vasta jälkikäteen. Sen sijaan oppimista lisää - tutkitusti - tavoitteenasettelu, se että kaikille tehdään etukäteen selväksi, mitä tästä pitäisi oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymppejä oli helppo saada, kun vaan teki läksyt. Ei tarvinnut olla edes nero. En ymmärrä tätä nykyajan vikinää kaikesta.
Voisiko olla , että hyvät numerot kannustaa opiskelemaan ja huonot sitten saa olemaan kiinnostumatta aiheesta ja luovuttamaan?
Olen aina ollut kova tekemään töitä.
Kun joku sanoo näin, niin kannattaa pitää kiinni lompakostaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pisatulosten romahdukselle on selvä syy: sanalliset todistukset.
Paitsi että sanalliset todistukset olivat käytössä varsin pitkälle ala-asteella jo silloin kun Pisa-tulokset olivat maailman huippua.
Mutta vain ykkösellä ja kakkosen jouluna. Viimeistään kakkosella keväällä tuli numerot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MÄ ymmärrän, että monet vanhemmat eivät osaa lukea sanallisia arvioita ja mieltävät ne siksi liirumlaarumiksi. Mutta kun niissä oikeasti sanotaan, että missä on edistystty ja missä olisi parantamisen varaa, eli oikeasti ne antavat enemmän tietoa kuin numeroarvostelu. Miksi siis ratkaisu olisi se, että käytetään sitä sinänsä huonompaa ja vähemän tietoa antavaa arviointitapaa jota vanhemmat osaavat lukea - miksi ratkaisu ei ole, että vanhemmat opettelevat lukemaan "liirumlaarumin" informaatiosisällön?
Sinänsähän arviointi ei noin määritelmällisesti lisää oppimista. Ei se voi lisätä, koska se tapahtuu vasta oppimisen jälkeen. Se vain arvioi oppimista. oikeastaan se ei edes motivoi, koska se tosiaan tapahtuu vasta jälkikäteen. Sen sijaan oppimista lisää - tutkitusti - tavoitteenasettelu, se että kaikille tehdään etukäteen selväksi, mitä tästä pitäisi oppia.
Järjestelmä pitäisi kehittää sellaiseksi, että mikäli oppilaan arvosana tippuu kaksi kertaa peräkkäin, opettaja on puhelimitse yhteydessä vanhempiin ja selittää missä olisi petrattavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymppejä oli helppo saada, kun vaan teki läksyt. Ei tarvinnut olla edes nero. En ymmärrä tätä nykyajan vikinää kaikesta.
Voisiko olla , että hyvät numerot kannustaa opiskelemaan ja huonot sitten saa olemaan kiinnostumatta aiheesta ja luovuttamaan?
Sanalliset arviot tuudittavat lapset liian isoihin luuloihin itsestään. Jos osaa arvosanan 8 tasoisesti, se ei ole "hyvä" vaan tyydyttävä.
Jaa. Minulle 8 on hyvä, 9 ja 10 kiitettäviä, ja kaikki numerot 7,5 alaspäin huonoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Serkku kehui vuosikausia, että hänen lapsena on hyvä kuolussa ja kuulemma tavallaan "kymppejä" saanut, vaikka arviot olivat sanallisia.
Sitten tuli ekat numerot ja ei ollut yhtään kymppiä. Vain yksi ysi, sekin liikunta. viisi kasia, ja loput seiskoja.
Että silleen se menee.
Serkku soitti sitten opelle ja sanoi, että millä selitetään tämä "romahdus". Ope oli sitten pyytänyt esille vanhoja todistuksia, ja niistä oli luettu, että parantamisen varaa olisi ollut vaikka ja missä.
Vierailija kirjoitti:
MÄ ymmärrän, että monet vanhemmat eivät osaa lukea sanallisia arvioita ja mieltävät ne siksi liirumlaarumiksi. Mutta kun niissä oikeasti sanotaan, että missä on edistystty ja missä olisi parantamisen varaa, eli oikeasti ne antavat enemmän tietoa kuin numeroarvostelu. Miksi siis ratkaisu olisi se, että käytetään sitä sinänsä huonompaa ja vähemän tietoa antavaa arviointitapaa jota vanhemmat osaavat lukea - miksi ratkaisu ei ole, että vanhemmat opettelevat lukemaan "liirumlaarumin" informaatiosisällön?
Sanallinen arviointi vaatii opettajalta todella paljon enemmän ammattitaitoa ja vaivaa kuin numeroarviointi. Kaikilla opettajilla tätä taitoa ja/tai viitseliäisyyttä ei ole.
Iso osa vanhemmista ei saa tarvitsemaansa informaatiota avoimesta sanallisesta arvioinnista. Vanhemmat haluavat tietää, onko lapsi oppinut koulussa sen, mitä olisi opetussuunnitelman mukaan pitänyt oppia ja kuinka hyvin eri aihealueet ovat hanskassa.
Osa ongelmaa on se, että sanallinen arviointi puetaan yltiöpositiiviseen muotoon ja käytetään positiivisia adjektiiveja silloinkin, kun oppimistulokset ovat olleet huonoja. Oppilaalle ja vanhemmalle välittyy virheellinen ja liian positiivinen kuva todellisesta osaamisesta.
Sanallisen arvostelun epämääräisyydestä kumpuaa ongelmia myös asteikon yläpäässä. Miten sanallisesta palautteesta (joka aina muotoillaan positiiviseksi) saa tietää, onko "hienosti" oppinut lapsi suoriutunut 8 vai 10 arvoisesti? Ja kun sanalliseen arviointiin vielä liitetään kaikille kehittämiskohteita, luodaan samalla yläpään oppilaille selvästi numeroarviointia suurempia menestymispaineita. Sanallisessa arvioinnissa kun ei oikein koskaan voi saavuttaa tavoitetta, vaan aina osoitetaan uusia kehityskohteita. Tämä on etenkin tunnollisille oppilaille jopa vahingollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jyväskylä on luopunut numeroiden antamisesta kokonaan ala-asteella. 7-9 luokalla todistukseen tulevat numerot, mutta myös sanallinen arviointi.
Joensuussa sanallisen todistuksen saavat 1-3 luokkalaiset ja nelosella oppilaan käteen annetaan ensimmäisen kerran numerotodistus.
Tässäpä aihetta tutkimukseen. Helppo vertailla pisa tuloksia kahden kaupungin kesken.
"Maailma ei ole koskaan tasavertainen paikka. Oletta huomanneet, kuinka uutisissa puhutaan Suomen kilpailukyvystä.
Elämä on kilpailua. Itsensä kanssa kilvoittelu on parasta motivaatiota. Miksei myös toisten kanssa kilvoittelu koulussa."
Kannattaa muistaa, että koulukaan ei ole tasavertainen. Toinen opettaja voi antaa 9 ja toinen 9,5 samalla tavalla vastatusta kokeesta. Oppilaan naama vaikuttaa, vaikkei kaikki sitä halua myöntää.
Paremmuus ei ole koskaan 100% reilusti saavutettua. Ne, jotka ovat olleet luokkansa parhaita varmaan painavat nyt alanuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanallinen arviointi keskittyy siihen miten oppilas on kehittynyt omalla tasollaan. Siellä voi olla jopa luonnehdintaa lapsen luonteesta. Nämä ovat asioita, jotka ovat useimmille vanhemmille itsestäänselviä.
Mutta sanallinen arviointi antaa vanhemmille huonosti tietoa siitä miten opetussuunnitelman tavoitteet ovat toteutuneet juuri hänen lapsensa kohdalla. Opetussuunnitelman voi kyllä lukea, mutta siitäkään ei oikein näe kuinka korkealle ne tavoitteet voi käytännössä sen ikäisille asettaa. Ja koska vanhemmilla ei ole vertailuryhmänä luokallista oppilaita, niin vanhempi ei voi edes sitä kautta tietää miten tarkkaan jotkut oppilaat pystyvät oppimaan opetussuunnitelmassa kuvattuja asioita.
Numeroarviointi on kertonut selkeästi nimenomaan sen, että miten hyvin opetussuunnitelma on lapsen tavoittanut.
Meillä kävi juuri noin, että kun ala-asteella ei tullut numeroita, niin yläasteella olikin sitten täysi yllätys, että mitä todistukseen tulee. Lukuaineita sentään pystyi kotoa käsin jotenkin seuraamaan. Mutta taitoaineden tasosta ei kotoa käsin saanut selvää eikä myöskään arvioinnista.
Seiskalla tuli sitten kuvaamataidon, musiikin ja käsityön numerot ensimmäistä kertaa. Ja niissä aineissa, joita lapsi ei valinnut valinnaisaineeksi, se seiskaluokan numero jäi saman tien myös päättötodistuksen numeroksi. Sama tietysti kotitalouden kohdalla, mutta sitä nyt ei ollut ala-asteella muutenkaan. Noita muita aineita oli kuitenkin harjoiteltu jo 6 vuotta, mutta lapsella ei silti ollut oikein mitään käsitystä millä tavalla hänen toiminnastaan seuraa millainen numero.
Aikamoista venäläistä rulettia on noiden osalta päättötodistuksen numero.
Voisiko olla , että hyvät numerot kannustaa opiskelemaan ja huonot sitten saa olemaan kiinnostumatta aiheesta ja luovuttamaan?